Miten voisin hyödyntää masennustani?
Ei huvita alkaa masennuslääkkeitä syömään ja masennuksen syy on sellainen jota ei voi muuttaa. Kun nyt kerran olen masentunut, niin mihin hyödylliseen tarkoitukseen masennusta voisi käyttää? Tästä kun on haittaa esimerkiksi töissä, niin voiko siitä vastaavasti olla jossain toiminnassa hyötyä? Tai onko olemassa jopa sellaisia töitä joita on helpompi tehdä masentuneena? Haluaisin jotenkin kompensoida tästä aiheutuvaa taloudellista haittaa, koska muuten joudun kohta perikatoon.
Kommentit (37)
Jos masennuksen syyhyn ei voi vaikuttaa niin sitten täytyy muuttaa omaa suhtautumista asiaan, jotta voi voida paremmin
Käytä luovuuteen. Kirjoita aiheesta runoja, laulu tai maalaa tunteesi.
Jos toimintakykyä on niin voit alkaa vertaistukihenkilöksi tai kouluttautua kokemusasiantuntijaksi, tai olla muilla tavoin mukana mielenterveyteen liittyvässä vapaaehtoistoiminnassa.
Vierailija kirjoitti:
Jos masennuksen syyhyn ei voi vaikuttaa niin sitten täytyy muuttaa omaa suhtautumista asiaan, jotta voi voida paremmin
Ei tässä kysytty, miten voisi voida paremmin, vaan miten masennuksesta otetaan kaikki mahdollinen hyöty irti.
Kuinka vaikeasti olet masentunut?
Masennus on myös aivojen keino reagoida muutoksiin. Muutto uudelle paikkakunnalle, uusi parisuhde, uusi työ jne.
Masennus on kuin käärmeen nahan luominen. Masentuneena olen herkempi vähän kaikelle. Jopa kylmäuinti on jäänyt, en kestä kylmää. Herkkyys on myös voimavara. Tarkkailee ympäristöä valppaammin.
Tv:ssä oli pappi puhumassa masennuksesta. Hänelle tulee aina välillä masennuskausia. Minä taidan olla samanlainen, hiukan masentunut välillä. Se on osa persoonaa. Pitää koittaa rakentaa elämä sellaiseksi, että se on itselle sopivaa.
Käsillä tekemisen on todettu olevan hyväksi masennukselle. Ja lemmikkien seuran,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen näkökulma. Voi kuitenkin olla ettei masennusta oikein voi hyödyntää. Jos sitä masennuksen syytä ei voi muuttaa, niin miten jos siihen syyhyn suhtautumista ja sen hyväksymistä vois muokata olotilalle edullisemmaks? Minusta tuo on semmonen johon kannattais ennemmin kääntää huomio
Mitä tuo käytännössä tarkoittaa? Jos joku on masentunut vaikka siksi, että hänen lapsensa on murhattu, niin miten siihen syyhyn suhtautumista ja sen hyväksymistä muokataan?
No suhtautumalla eri tavalla ja hyväksymällä. Vaikea sanoa ilman lähtötilannetta, että miten sitä vois muuttaa paremmaks. Jos esimerkiks kylpee katkeruudessa niin voi kokeilla jos joku toinen tapa olis oman hyvinvoinnin kannalta hedelmällisempi. Mutta ei kaikista välttämättä oo siihen, riippuu ihan ihmisestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen näkökulma. Voi kuitenkin olla ettei masennusta oikein voi hyödyntää. Jos sitä masennuksen syytä ei voi muuttaa, niin miten jos siihen syyhyn suhtautumista ja sen hyväksymistä vois muokata olotilalle edullisemmaks? Minusta tuo on semmonen johon kannattais ennemmin kääntää huomio
Mitä tuo käytännössä tarkoittaa? Jos joku on masentunut vaikka siksi, että hänen lapsensa on murhattu, niin miten siihen syyhyn suhtautumista ja sen hyväksymistä muokataan?
Voi aloittaa vaikka havainnoimalla niitä ajatuksia, joita asia herättää. Kun on aikansa niitä tarkkaillut ja tietää suurinpiirtein suhtautumisensa, voi sitä alkaa ohjaamaan toisenlaiseksi. Tämä tapahtuu esimerkiksi tietoisesti ajattelemalla ajatuksia. Jos huomaa ajattelevansa sellaisen pahoinvointia lisäävän ajatuksen, niin sen jälkeen voi muodostaa hyvinvointia lisäävän ajatuksen. Jotta tää toinen vaihe onnistuu, ensimmäinen on tehtävä huolella ja ajan kanssa, jotta pystyy olemaan tietoisesti läsnä toista vaihetta varten.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka vaikeasti olet masentunut?
Masennus on myös aivojen keino reagoida muutoksiin. Muutto uudelle paikkakunnalle, uusi parisuhde, uusi työ jne.
Masennus on kuin käärmeen nahan luominen. Masentuneena olen herkempi vähän kaikelle. Jopa kylmäuinti on jäänyt, en kestä kylmää. Herkkyys on myös voimavara. Tarkkailee ympäristöä valppaammin.
Tv:ssä oli pappi puhumassa masennuksesta. Hänelle tulee aina välillä masennuskausia. Minä taidan olla samanlainen, hiukan masentunut välillä. Se on osa persoonaa. Pitää koittaa rakentaa elämä sellaiseksi, että se on itselle sopivaa.
Käsillä tekemisen on todettu olevan hyväksi masennukselle. Ja lemmikkien seuran,
En osaa oikein sanoa. Reilu vuosi sitten sain masennustestistä tuloksen 23 kun 20 oli vakavan masennuksen raja. Nyt tunnen olevani vähän vähemmän masentunut, vaikka elämäntilanteeni on muuttunut vielä huonommaksi. Kun nyt tein masennustestin uudestaan, sain 12 pistettä, mikä tarkoittaa lievää masennusta. En kuitenkaan koe että masennuksessani olisi noin suuri ero vuoden takaiseen verrattuna.
Ap
Ala säveltämään ja sanoittamaan jotain melankolisia kappaleita. Sellaisistahan suomalaiset tykkää. Marraskuu...läpi repaleisen lokakuun...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen näkökulma. Voi kuitenkin olla ettei masennusta oikein voi hyödyntää. Jos sitä masennuksen syytä ei voi muuttaa, niin miten jos siihen syyhyn suhtautumista ja sen hyväksymistä vois muokata olotilalle edullisemmaks? Minusta tuo on semmonen johon kannattais ennemmin kääntää huomio
Mitä tuo käytännössä tarkoittaa? Jos joku on masentunut vaikka siksi, että hänen lapsensa on murhattu, niin miten siihen syyhyn suhtautumista ja sen hyväksymistä muokataan?
No suhtautumalla eri tavalla ja hyväksymällä. Vaikea sanoa ilman lähtötilannetta, että miten sitä vois muuttaa paremmaks. Jos esimerkiks kylpee katkeruudessa niin voi kokeilla jos joku toinen tapa olis oman hyvinvoinnin kannalta hedelmällisempi. Mutta ei kaikista välttämättä oo siihen, riippuu ihan ihmisestä.
Miten oman lapsen murhaan voi suhtautua eri tavalla.
Ei voi lainata mutta tuohon ylempään; sama asia kuin kysyisi, miten mihinkään voi suhtautua eri tavalla, yhtä mahdoton alkaa muodostamaan kunnollista vastausta. Mutta et taida haluta siihen edes kunnon vastausta, muutenhan jompi kumpi aiemmin annetuista olisi riittänyt. Siinä toisessa oli muuten ilmeisen hyvin annettu vaihe vaiheelta ohjeet, että se sopisi tähänkin vastaukseksi.
Outoja kommentteja. Silloin, kun itse tarvoin masennuksen suossa, en nähnyt tulevaa, en valoa, en toivoa. Toivoin kuolemaa, kaikki oli mustaa.
Parannuttuani ajattelin: ei koskaan enää. Estolääkkeet vaikka loppuelämän, uutta vajoamista en kestä.
En uskaltanut ulos, pelkäsin, vaikken tiennyt mitä. En voinut vastata puhelimeen. Ei maistunut ruoka, ei tullut uni. Ahdisti, vaikka kaikki oli hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Outoja kommentteja. Silloin, kun itse tarvoin masennuksen suossa, en nähnyt tulevaa, en valoa, en toivoa. Toivoin kuolemaa, kaikki oli mustaa.
Parannuttuani ajattelin: ei koskaan enää. Estolääkkeet vaikka loppuelämän, uutta vajoamista en kestä.
En uskaltanut ulos, pelkäsin, vaikken tiennyt mitä. En voinut vastata puhelimeen. Ei maistunut ruoka, ei tullut uni. Ahdisti, vaikka kaikki oli hyvin.
Minua taas ei pelota eikä ahdista mikään.
Ap
Melkein yhtä höpsö kysymys kuin eilinen, että miten pyykissä olleita värinkeruuliinoja voisi hyödyntää.