Syömishäiriökö??

[

Varaa aika noin alkuun terveyskeskuksesta. Sut ohjataan sieltä eteenpäin.

itselläkin iskee välillä hirbeitä himoja esim. lihapiirakkaan yms. ja sitten mun on sitä aivan pakko saada.. ja muutenkin syö jotain pientä vähän väliä.. kunnon ruokaa ei juuri tee mieli...väkisin kyllä itseni sitä pakotan syömään...toisaalta mulla kuopus ny 3kk että voihan se olla nää hormoonit ja imetys.... odotan vaan kuin kuuta nousevaa et neiti täyttää 6kk ni voin imetyksenkin hieman jättää löysemmälle ja pääsis laihduttamaan... mutta sun kannattaa tosiaan varata aika joko työpaikkalääkäriin tai kunnalliseen... ton sun syömisen taustallahan voi olla ihan masennnuskin..

Minulla on myös paha tapa ahmia. Ja siitä tulee hirveen paha olla.

Apua hain mutta mulla oli muutenkin siihen aikaan paha masennus, ja sain käteeni vain sepram-mieliala lääkityksen joka ei auttanut mihinkään. Mutta BED:ltä tuo kuulostaa. Ahmin melkein joka päivä niin että maha tulee kipeäksi ja sitten on huono olo, mutta oksentaa en pysty. Apua saa jos sitä hakee, mulla vain pyrittiin saamaan tuo masennus pois. Turhaan.

Vaikka masentunut olen juuri tuon syömishäiriön takia plus monien muiden elämääni vaikeuttavien asioiden takia minulle tuo sitten iski. Helpotti vain hetkellisesti.

Nyt kun muutin paikkakuntaa voisin koittaa saada sen verran itseäni niskasta kiinni ja hakea apua, jos minua täällä osattaisiin hoitaa kunnolla.

Voimia sinulle. Avun pyytäminen on vaikeaa, mutta toivon että se kannattaa.

Häpeä tässä on suuri. Kenellekään ei oikein kehtaisi puhua. Jotenkin tuntuu, että esim. anoreksia ei ole niin häpeällistä, heillähän on ainakin tahdonvoimaa:(



Olen joillekin hieman sanonut tästä, mutta mitään myötätuntoa en ole saanut, tuntuu siltä, että ystävätkin vain halveksivat minua tästä johtuen..



Yhden kerran olen käynyt AO:ssa, mutta jotenkin se ei tuntunut oikealta paikalta. Tuntuu, että terapian tarvetta minulla olisi, että pääsisin purkamaan tuntojani oikein kunnolla.



Mitäköhän siellä lääkärissä sitten sanoisin? " Mä tykkään vähän syödä liikaa ja siitä tulee mulle paha mieli.." Todennäköisesti puhumisesta ei tulisi mitään, ku purskahtaisin vaan itkuun. Pelottaa, millaisen vastaanoton siltä lääkäriltä saisin, Voisiko joku kertoo kokemuksistaan, miten lääkärit ovat suhtautuneet.



Kurjaa, ku mulla on rakastava ja tosi hyvä mies ja sitten tällasen paskan takia meille voisi tulla ero, oikeesti. Miten se syöminen voi viedä niin mukanaan, että on valmis uhraamaan ihan kaiken:( Joskus sitä miettii, että toisaalta hyvä, kun tuo mies jättäis, niin saisin hautautua kotiini yksin vaan syömään. Olo on ihan kuin pahimmallakin alkoholistilla.



Nyt kun tää mun ongelma on syventynyt, niin olen alkanut kattelemaan todella lihavia ihan eri silmällä, sympatiaa tuntien. Sitä vaan miettii, että onko heillä kaikilla mun kanssa sama ongelma..



Ahmimiskohtauksen jälkimainingeissa, miestä kotiin odotteleva ap

Kun BED:stä on niin hirveän vähän tietoa. mua hoitanut psykologi sanoi ettei edes tiedä mistä on kyse kun sanoin että epäilen minulla olevan se. Sanoin että olen tutkinut nettiä ja sitä rataa.

Vaikeahan se on puhua kenellekkään tälläisestä. Itkin minäkin kun kävin lääkärille puhumassa, mutta suurin syy oli masennus, siis siihen itkuun.. Kuitenkin tahdon voimaa oli pyytää apua.

Siskoni ja äitini oli yhtä kysymysmerkkiä kun kerroin syömishäiriöstäni, mutta sisko sanoi että se on vaan tottumisestga kiinni.. tuskin on kun viimeiset roposet tuhlaa pullaan, ruokaan ja muihin herkkuihin.. ei se ole kivaa. Mutta ei sille pysty sanoa ei. Se ei vaan ole niin yksinkertaista.

Vierailija:

Häpeä tässä on suuri. Kenellekään ei oikein kehtaisi puhua. Jotenkin tuntuu, että esim. anoreksia ei ole niin häpeällistä, heillähän on ainakin tahdonvoimaa:(

Olen joillekin hieman sanonut tästä, mutta mitään myötätuntoa en ole saanut, tuntuu siltä, että ystävätkin vain halveksivat minua tästä johtuen..

Yhden kerran olen käynyt AO:ssa, mutta jotenkin se ei tuntunut oikealta paikalta. Tuntuu, että terapian tarvetta minulla olisi, että pääsisin purkamaan tuntojani oikein kunnolla.

Mitäköhän siellä lääkärissä sitten sanoisin? " Mä tykkään vähän syödä liikaa ja siitä tulee mulle paha mieli.." Todennäköisesti puhumisesta ei tulisi mitään, ku purskahtaisin vaan itkuun. Pelottaa, millaisen vastaanoton siltä lääkäriltä saisin, Voisiko joku kertoo kokemuksistaan, miten lääkärit ovat suhtautuneet.

Kurjaa, ku mulla on rakastava ja tosi hyvä mies ja sitten tällasen paskan takia meille voisi tulla ero, oikeesti. Miten se syöminen voi viedä niin mukanaan, että on valmis uhraamaan ihan kaiken:( Joskus sitä miettii, että toisaalta hyvä, kun tuo mies jättäis, niin saisin hautautua kotiini yksin vaan syömään. Olo on ihan kuin pahimmallakin alkoholistilla.

Nyt kun tää mun ongelma on syventynyt, niin olen alkanut kattelemaan todella lihavia ihan eri silmällä, sympatiaa tuntien. Sitä vaan miettii, että onko heillä kaikilla mun kanssa sama ongelma..

Ahmimiskohtauksen jälkimainingeissa, miestä kotiin odotteleva ap

BED (Binge Eating Disorder)

Syömishäiriöt

1. Syömishäiriöt

2. Anoreksia

3. Bulimia

4. BED (Binge Eating Disorder)

5. Ortoreksia

Binge eating disorder (BED) on tavallisin epätyypillinen syömishäiriö. Epätyypillisten syömishäiriöiden taudinkuva muistuttaa anoreksiaa tai bulimiaa, mutta jokin keskeinen oire puuttuu.



Lihavan ahmimishäiriössä on kyse syömishäiriöstä, jossa henkilö ahmii ruokaa suuria määriä hyvin nopeasti. Nämä ahmimiskohtaukset ovat toistuvia ja hallitsemattomia ja ne yritetään salata ja niitä hävetään. Useinmiten tämä ahmiminen aiheuttaa syyllisyyden tunteita, masentuneisuutta ja ahdistusta. Ahmija ei oksenna syömäänsä ruokaa.



Joskus ahmimista yritään hallita jättämällä syönti väliin aamulla tai aamupäivästä, tai jättämällä muuten ruokailuja väliin. Tämä vain johtaa ahmimiskohtaukseen myöhemmin illasta. Ahmimishäiriö alkaa usein jo hyvin nuorena ja se on yleisempää naisilla. BED johtaa usein vaikeaan lihavuuteen ja suuriin painonvaihteluihin.



Laihdutusyritykset saattavat usein laukaista ahmimisen. Siksi onkin ensisijaisen tärkää lopettaa ne. Hoidossa pyritään saavuttamaan säännölliset ruokailutavat ja ote elämästä. Kun nämä asiat ovat hallinnassa niin voidaan aloittaa muut painonhallintaan liittyvät toimenpiteet kuten laihdutus.



Arvioiden mukaan lihavan ahmimishäiriöstä kärsii 2-3 % väestöstä.

Ei tarvitse minulle vastata, mutta oletko itse miettinyt?



Korvaatko sillä jotain, joka puuttuu elämästäsi?