Miksi jotkut ei kaipaa mitään muutosta elämäänsä vaan kaikki pysyy samana?

Minulla on kaikki muu AP:n luettelema, mutta vakituinen työpaikka puuttuu. Nyt tilanne on siltä osin vakaa vuoden loppuun asti, joten energiaa riittää taas myös luoviin harrastuksiin. Epävarmoina aikoina en saa tehtyä taiteellisia projektejani ollenkaan.

Äitini ja isäni ovat tällaisia ja se on todella raskas piirre ihmisessä. Asuvat samassa kerrostalo asunnossa jo 50 vuotta. Syövät joka aamu saman pienen ruuan. Mitään uusia ruokia ei kokeilla. Minnekkään ei matkustella tai edes käydä. 25 vuotga vanhaa puhelinta ja tv.tä ei vaihdeta. Huonekalut on ollut lähes aina samat ja samassa paikassa. Kirjahyllystäkään ei luovuta, vaikka sillä ei ole mitään virkaa ja hyllytkin jo hajoilleet. Hiukset on aina olleet kummallakin samanlaiset. Ikinä eivät ole edes miettineet muuttamista, saatika nyt vaikka sitten paikkakuntaa. Mitään muutoksia eivät halua mihinkään. Äitini suuttuin minulle aiva järkyttävästi kun erosin ensimmäisestä miesystävästäni. Eivät olleet edes nähneet moneen vuoteen ja tämä raivosi kinulle, että heidän elämä menee sekaisin.... Toisesta miesystävästäni en koskaan kertonut mitään, vahingosta viisastuneena.   

Tuota vois kysyä palstan rölleiltä, aina samaa vanhaa.

No leikkaa se ihana pitkä tukkasi mummotukaksi ja muuta vähän sitä painoakin niin vaihtuu ulkonäkösi ja sitten lähtee äijä ja sekin vaihtuu.....

Tätähän voisi jatkaa, että tässäkin toimii se sanonta "älä korjaa sitä mikä ei ole rikki".

Vierailija kirjoitti:

No leikkaa se ihana pitkä tukkasi mummotukaksi ja muuta vähän sitä painoakin niin vaihtuu ulkonäkösi ja sitten lähtee äijä ja sekin vaihtuu.....

Tätähän voisi jatkaa, että tässäkin toimii se sanonta "älä korjaa sitä mikä ei ole rikki".

Juuri näin ja seuraavaksi aletaan tappelemaan siitä koiran huoltajuudesta ja sitten naisen 200 nelöin omakotitalo järven rannalla vaihtuu kaksioon kontulassa ja kyllä siinä varmaan se kaveripiirikin sitten vaihtuu, halusi tai ei, kun siellä savannilla asuu heimolaisten kanssa.

No itse elin ainakin kymmenen vuotta huumeita käyttäen ja alkoholia juoden ja tein rikoksia myös..

Nyt olen muuttanut elämäni, enkä enää käytä päihteitä jne, mutta vaikea on saada työtä jolla voisi oikeasti muuttaa asioita kun saisi rahaa.

Eli vaikea on muuttaa elämäänsä kun kelan tuilla edelleen ja mihinkään ei ole varaa.

toivottavasti työtä löytyisi, niin sitten olisi muuttunut jo paljon elämässä.

Ap on joku ADHD, joka ei ole tyytyväistä nähnytkään.

Kyllä mä tykkään vaihtelusta, mutta en mä nyt sentään kumppania lähde vaihtelemaan ihan vaan vaihtelun vuoksi. Ylipäätään ihmissuhteissa pyrin pitkäkestoisiin suhteisiin vaikka toki välillä luonnostaan osa kavereista jää taakse ja uusia tulee tilalle kun elämäntilanne muuttuu.

Mitä nyt sitten muutoksina pitää. 

Olen asunut koko ikäni samalla alueella Etelä-Helsingissä. Kohta tulee täyteen 20 vuotta samassa työpaikassa ja 30 vuotta saman miehen kanssa. Samassa asunnossa on asuttu vasta 15 vuotta, mutta pois ei muuteta. Niin joo, tukkakin on ihan samanlainen kuin jo alakoulussa, pitkä ja vaalea. Tai no, hiukan on ponnari ohentunut parhaista päivistä, mutta hyvältä näyttää edelleen. 

Aloittajan mielestä siis kaikki on samaa. Minusta ei. Olen synnyttänyt ja kasvattanut aikuiseksi kaksi lasta, ja sen myötä elämä on muuttunut koko ajan. Olen työssä edennyt ja palkkakin noussut. Omaisuutta karttunut ja pikku hiljaa olen toteuttanut unelmiani. Olen kehittynyt niissä taidoissa, joita olen harjoitellut käytännössä koko elämäni. Olen kypsynyt ja viisastunut ihmisenä.

Minusta aloittajan käsitys muutoksista on aika pinnallinen ja ulkokohtainen. Tai sitten hän on vaan kovin nuori ja vielä etsii sitä paikkaa elämässä, jossa hän voisi kukoistaa ja kehittyä.

Vierailija kirjoitti:

Yksinkertaisia ihmisiä

Yksinkertaisuuden merkki on ajatella noin kapeasti.

Entä kun on turvallisuushakuinen ihminen ja muut ihmiset vetävät tahtomattaan sut draamaan mukaan. Jos työpaikalla ei kerro oikein mitään omasta elämästä koska se on lopulta aika tylsä ja koska omasta mielestäsi töissä ollaan tekemässä töitä, niin kuvitellaan että salaat jotain, koska suurin osa kertoo gynekologikäynneistään, ripuleistaan, vaarin alkkisongelmasta ja mummon verenkierronhäiriöistä. Sitten kehitellään omasta päästä kuinka kyllä sulla nyt on saletisti 5 salarakasta, 10 salattua lasta ja pikavippiongelmia ja niitä salaat, kyllä me tiedetään.   

Vierailija kirjoitti:

Entä kun on turvallisuushakuinen ihminen ja muut ihmiset vetävät tahtomattaan sut draamaan mukaan. Jos työpaikalla ei kerro oikein mitään omasta elämästä koska se on lopulta aika tylsä ja koska omasta mielestäsi töissä ollaan tekemässä töitä, niin kuvitellaan että salaat jotain, koska suurin osa kertoo gynekologikäynneistään, ripuleistaan, vaarin alkkisongelmasta ja mummon verenkierronhäiriöistä. Sitten kehitellään omasta päästä kuinka kyllä sulla nyt on saletisti 5 salarakasta, 10 salattua lasta ja pikavippiongelmia ja niitä salaat, kyllä me tiedetään.   

Muistan kuinka yhdessä työpaikassa ruokatauolla yksi selosti yksityiskohtaisesti yöllisestä ripuloinnistaan ja toinen veljen peräsuolisyövästä. Ja yhdessä toisessa työpaikassa yksi jos toinenkin eksästään kuinka jätti tekstarilla jne jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä kun on turvallisuushakuinen ihminen ja muut ihmiset vetävät tahtomattaan sut draamaan mukaan. Jos työpaikalla ei kerro oikein mitään omasta elämästä koska se on lopulta aika tylsä ja koska omasta mielestäsi töissä ollaan tekemässä töitä, niin kuvitellaan että salaat jotain, koska suurin osa kertoo gynekologikäynneistään, ripuleistaan, vaarin alkkisongelmasta ja mummon verenkierronhäiriöistä. Sitten kehitellään omasta päästä kuinka kyllä sulla nyt on saletisti 5 salarakasta, 10 salattua lasta ja pikavippiongelmia ja niitä salaat, kyllä me tiedetään.   

Muistan kuinka yhdessä työpaikassa ruokatauolla yksi selosti yksityiskohtaisesti yöllisestä ripuloinnistaan ja toinen veljen peräsuolisyövästä. Ja yhdessä toisessa työpaikassa yksi jos toinenkin eksästään kuinka jätti tekstarilla jne jne. 

No kamoon, nämä asiat luovat ekstroverttien mielestä yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. Mitä sitä nyt työasioista työpaikalla 🥱

Tiedätkö ap, että on sellainen sanonta kuin että jos pelkää enemmän nykytilaa kuin muutosts, silloin muutos tule tehtyä. Eli kyllä ihmiset tekevät muutoksen kun on tarpeeksi halua. 

Esimerkiksi muutossa on oma vaivansa. Itse haluaisin muuttaa mutta en jaksa nähdä vaivaa. Myöskään uusia työpaikkoja tai puolisoita ei välttämättä niin vain saa. 

Jotkut ihmiset on vaan niin jämähtäneitä paikoilleen ja jämähtäneet samaan hiustyyliin jne. Myös hajuvesi on joillain aina sama vuodesta toiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä nyt sitten muutoksina pitää. 

Olen asunut koko ikäni samalla alueella Etelä-Helsingissä. Kohta tulee täyteen 20 vuotta samassa työpaikassa ja 30 vuotta saman miehen kanssa. Samassa asunnossa on asuttu vasta 15 vuotta, mutta pois ei muuteta. Niin joo, tukkakin on ihan samanlainen kuin jo alakoulussa, pitkä ja vaalea. Tai no, hiukan on ponnari ohentunut parhaista päivistä, mutta hyvältä näyttää edelleen. 

Aloittajan mielestä siis kaikki on samaa. Minusta ei. Olen synnyttänyt ja kasvattanut aikuiseksi kaksi lasta, ja sen myötä elämä on muuttunut koko ajan. Olen työssä edennyt ja palkkakin noussut. Omaisuutta karttunut ja pikku hiljaa olen toteuttanut unelmiani. Olen kehittynyt niissä taidoissa, joita olen harjoitellut käytännössä koko elämäni. Olen kypsynyt ja viisastunut ihmisenä.

Minusta aloittajan käsitys muutoksista on aika pinnallinen ja ulkokohtainen. Tai sitten hän on vaan kovin nuori ja vielä etsii

Todella hyvin sanottu. Moni asia muuttuu koko ajan ilman, että näkyy ulospäin. Nöin ainakin minulla. Eikä ole tarvetta muuttaa muuttamisen ilosta ulkoisia puitteita. Toki tarpeen vaatiessa niitäkin muutetaan.

Jotkut sellaiset ihmiset joilla vaihtelunhalua ei ole paheksuvat jos joku vaihtaa esimerkiksi hiustyyliä tai työpaikkaa. 

Liittyy myös joihinkin psyykkisiin häiriöihin. Esim tuttavani jolla on kai skitsofrenia haluaa mennä aina samaan ravintolaan syömään, samaan pöytään istumaan ja istuu pöydässä samalle paikalle ja tilaa aina saman ruoka-annoksen. Uudet asiat jotenkin pelottavat häntä, joten jos hän menee ravintolaan, ravintolakäynti on tehtävä aina saman kaavan mukaan. 

Tämä on ihan loistavaa, että on voinut elää elämäänsä lähes muuttumattomissa olosuhteissa. Jo 16-vuotiaasta on ollut tunne, että voisi elää elämänsä näin, kuten olen elänyt. Elän synnyinkodissani ja koko talo on tavaroineen lähes samassa tilassa kuin 70-luvulla. Kumppania tai eläimiä ei ole koskaan kiinnostanut laittaa.