Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Rakastan mun teini-ikäistä lasta äärettömän paljon mutta hänen takia menetän järkeni.
27.10.2024 |
Hän oli ennen perus kiltti, teki läksyt ja siivosi jälkensä. Harrasti futista ja oli kotonakin ystävällinen.
14 tuli mittariin ja pum: ei tee läksyjä, yrittää eri tavoin lintsata koulusta, ei halua enää pelata futista, joskus yrittää luuhata liian myöhään kaupungilla eikä vastaa mulle kun soitan...
Onko kaikilla tällaista?
Kommentit (36)
On, meillä tapahtui muutos viime kesän aikana.
Meillä nuori käy kyllä edelleen mielellään koulussa, mutta läksyt ja kokeisiin luku jää hunningolle. Kaverit vaan innostavat enemmän.
Nyt yritän kovasti motivoida opiskeluun, ettei pilaisi hyvin alkanutta yläastetta tämän vaiheen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä ap, kyllä se taas paremmaksi muuttuu. Muista antaa sopivasti rajoja ja rakkautta vaikka hän kapinoisi niitä vastaan.
Itseäni lohduttaa se ajatus, että kapinointi ja rajojen kokeilu kuuluu ikävaiheeseen, ne palvelee erillistymistä vanhemmista. Erillistyminen on tärkeää saavuttaa aikuisuuteen siirtyessä.
Teini-ikäinenkin tarvitsee kuritusta. Pelkällä kivakivalla ei teiniä saada kuriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huonosti oot kasvattanut
Eiköhän ne kaikki jollain tavalla koettele. Enemmän huolestuisin jos nuori ei uskalla kotona näyttää tunteitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhelin pois kuukaudeksi. Sitten naura päin naamaa kun kärsii vieroitusoireista. Näytä räkänokalle että maailma on kylmä!
Tuttua huttua. Kuuluu ikään, kasvuun ja kehitykseen. Vanhemmista irtautumiseen. Ja kuten joku sanoi, huolestuttavampaa olisi, jos teini ei kotona uskaltaisi tunteitaan päästellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä ap, kyllä se taas paremmaksi muuttuu. Muista antaa sopivasti rajoja ja rakkautta vaikka hän kapinoisi niitä vastaan.
Kiitos. Yritän!
Ap
Pari vuotta kun jaksat, niin alkaa varmaan helpottaa. Joillakin menee murrosikä huomaamatta ja joillakin voi olla todella vaikeaa. Jos aikuinen joutuisi yhtäkkiä samaan tilaan aivoineen, kuin mitä nuoren aivoissa tapahtuu, niin suljetulla oltaisiin aika nopeasti. Heillä käy aivoissa sellainen hormonimyrsky, siksi jotkut muuttuvat niin radikaalisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkista seura missä liikkuu. Mun kavereilla ja mulla oli aina keskiarvot 8.5 - 9.8
Haha muistan tuon ajan! Meidän tyttö sanoi mulle varmaan kymmenen kertaa päivässä miten paska mutsi olen ja ruma ja häpee mua. Mitä kaikkea olikaan, mutta kuitenkin aina silloin tällöin halasi ja pyysi anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huonosti oot kasvattanut
Eiköhän ne kaikki jollain tavalla koettele. Enemmän huolestuisin jos nuori ei uskalla kotona näyttää tunteitaan.
Tunnekasvatus on ajanut lapsiperheet kriisiin. "Tunteet" kelpaavat tekosyyksi mille tahansa huonolle käytökselle. Hyvää käytöstä ei saa vaatia, koska kaikki tunteet ovat sallittuja.
Vierailija kirjoitti:
Tarkista seura missä liikkuu. Mun kavereilla ja mulla oli aina keskiarvot 8.5 - 9.8
Sama kaveriporukka on edelleen. Osa pelaa vielä futista ja osa on lopettanut. Ovat tunteneet ihan päiväkodista ja alakoulusta asti. Asutaan pienessä kaupungissa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huonosti oot kasvattanut
Eiköhän ne kaikki jollain tavalla koettele. Enemmän huolestuisin jos nuori ei uskalla kotona näyttää tunteitaan.
Saa tunteita näyttää, muttei käyttäytyä asiattomasti,
Miksi tämä on suomalaisvanhemmille niin vaikea ymmärtää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tarkista seura missä liikkuu. Mun kavereilla ja mulla oli aina keskiarvot 8.5 - 9.8
Sama kaveriporukka on edelleen. Osa pelaa vielä futista ja osa on lopettanut. Ovat tunteneet ihan päiväkodista ja alakoulusta asti. Asutaan pienessä kaupungissa.
Ap
Kaverit voi silti muuttua vaikka ovatkin samoja.
Vierailija kirjoitti:
Haha muistan tuon ajan! Meidän tyttö sanoi mulle varmaan kymmenen kertaa päivässä miten paska mutsi olen ja ruma ja häpee mua. Mitä kaikkea olikaan, mutta kuitenkin aina silloin tällöin halasi ja pyysi anteeksi.
Hyi kamala mikä tytär. Ja sinä siedit kaiken kuin alistuva lammas.
Vierailija kirjoitti:
Tuttua huttua. Kuuluu ikään, kasvuun ja kehitykseen. Vanhemmista irtautumiseen. Ja kuten joku sanoi, huolestuttavampaa olisi, jos teini ei kotona uskaltaisi tunteitaan päästellä.
Mitä, jos kaikki perheenjäsenet päästelisivät kotona estotta tunteitaan?
Alue: Aihe vapaa
Meillä oli yhden kanssa aivan hirveää 14-18v. Temperamenttinen tyttö muuttui raivottareksi. Empatiakyvytön myös. Hän oli ilkeä paitsi meille vanhemmilleen, myös yhdelle sisaruksistaan, jolla on vaikea, ulkonäköön vaikuttava sairaus.
Nyt parikymppisenä kun ei enää asu kotona, hän on suloinen, viisas, kiva tyyppi. Joskus tuiskahtaa mutta pyytää anteeksi. Eikä ole enää ilkeä ja henkilöön menevä.
Yritä vaan kestää ja unelmoi paremmasta, se tulee vielä.