Ärsyttääkö yltiöempaattisuus?

Muuten hyvä, mutta tuo on yltiöempaattisuuden vastakohta, itsekkyyttä!

Vierailija kirjoitti:

Muuten hyvä, mutta tuo on yltiöempaattisuuden vastakohta, itsekkyyttä!

Jep, aloituksessa kuvailtu käytös ei ole empatiaa. Empaattinen pystyy ymmärtämään toisen ihmisen näkökulmaa ja tunnetilaa kääntämättä asiaa itseensä. Yltiöempaattinen on tietyllä tapaa rajaton, koska ottaa toisen tunteet ja kokemukset osaksi itseään ja ahdistuu sitten sen takia. Terveellä tavalla empaattinen pystyy ymmärtämään toista, ilmaisemaan empatiansa tilanteessa ja samalla kuitenkin tiedostaa, että kyse on toisen tunteista ja kokemuksista. Ei hänen itsensä.

Niinpä. "Kuulisit minun sairaudet  eihän tuo ole mitään. Kerronpa vielä yhden jos toisenkin sukulaisten vakavista sairauksista."

Eli ei kannata kertoa kenellekään mitään, kiusaantuvat vain ja alkavat hätäpäissään kertoa koko suvun sairaudet. Eivät he osaa kertakaikkinen suhtautua eivätkä suhteuttaa asioita.

Vierailija kirjoitti:

Muuten hyvä, mutta tuo on yltiöempaattisuuden vastakohta, itsekkyyttä!

No niin, otsikkoni oli tuolta osin sarkastinen. Jotkut ihmiset vaan oikeasti luulevat olevansa empaattisia kun kertovat potevansa samaa sairautta kuin se henkilö, joka avautuu terveysasioistaan. Eipä tosiaan tulisi mieleen sanoa syöpää sairastavalle, että "mulla on se sama syöpä kuin sullakin!". Mutta tuonkaltaista tapahtuu.

Mulla tuli kyllä ekaksi mieleen se, että jos henkilö vaikka luulee auttavansa toista ihmistä henkisesti tarjoamalla jonkinlaista vertaistukea. Vaikka eihän se tietenkään auta, että muillakin olisi sama sairaus.

Miten muuten pitäisi ylipäätään suhtautua henkilöön, joka alkaa kertoa sairauksistaan? Ja en tarkoita sitä, jos joku toteaa, että "olin koko viime viikon flunssassa" vaan että on jokin vakava, kenties parantumaton sairaus. Minulla tulee sellaisissa tilanteissa kiusallinen riittämättömyyden olotila. Ei oikein tiedä miten suhtautua, vaikka haluaisi sanoa jotain lohduttavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuten hyvä, mutta tuo on yltiöempaattisuuden vastakohta, itsekkyyttä!

 

No niin, otsikkoni oli tuolta osin sarkastinen. Jotkut ihmiset vaan oikeasti luulevat olevansa empaattisia kun kertovat potevansa samaa sairautta kuin se henkilö, joka avautuu terveysasioistaan. Eipä tosiaan tulisi mieleen sanoa syöpää sairastavalle, että "mulla on se sama syöpä kuin sullakin!". Mutta tuonkaltaista tapahtuu.

Suuri osa ihmisistä ei ymmärrä sitä, mitä empatia oikeastaan tarkoittaa. Moni kuvittelee sen olevan juuri sitä, että vedetään omat kokemukset mukaan toisen kertoessa omistaan. Tai voivotellaan ja säälitellään, pahimmillaan keksitään omia oletuksia siitä, miten kamalaa toisen elämä nyt onkaan. Oikea empatiahan ei ole rajatonta vaan siinä on nimenomaan tärkeää tunnistaa toisen erillisyys itsestä, jotta häntä pystyy aidosti ymmärtämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuten hyvä, mutta tuo on yltiöempaattisuuden vastakohta, itsekkyyttä!

 

No niin, otsikkoni oli tuolta osin sarkastinen. Jotkut ihmiset vaan oikeasti luulevat olevansa empaattisia kun kertovat potevansa samaa sairautta kuin se henkilö, joka avautuu terveysasioistaan. Eipä tosiaan tulisi mieleen sanoa syöpää sairastavalle, että "mulla on se sama syöpä kuin sullakin!". Mutta tuonkaltaista tapahtuu.

Suuri osa ihmisistä ei ymmärrä sitä, mitä empatia oikeastaan tarkoittaa. Moni kuvittelee sen olevan juuri sitä, että vedetään omat kokemukset mukaan toisen kertoessa omistaan. Tai voivotellaan ja säälitellään, pahimmillaan keksitään omia oletuksia siitä, miten kamalaa toisen elämä nyt onkaan. Oikea empatiahan ei ole rajatonta vaan siinä on nimenomaan tärkeää tunnistaa toisen erillisyys itsest

Juuri noin! Hyvin kirjoitit!

Olen yliempaattinen. En lähde kopioimaan toisten sairauskertomuksia. Päinvastoin koen itse olevani sairas kun toinen on. Ärsyttää todellakin.

Ääsh, en yrtiä yliempatisoida koskaan, jos kommentoin keskusteluun noin. Normaalia vertaistukea, itse saatan jopa kysellä miten teillä muilla - onko mitään kokemusta samasta jos itsellä joku ongelma/vaiva. En ole koskaan ajatellut noin miksi joku vastaa mulle kysymättä kokeneesa/sairastaneensa samaa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla tuli kyllä ekaksi mieleen se, että jos henkilö vaikka luulee auttavansa toista ihmistä henkisesti tarjoamalla jonkinlaista vertaistukea. Vaikka eihän se tietenkään auta, että muillakin olisi sama sairaus.

Miten muuten pitäisi ylipäätään suhtautua henkilöön, joka alkaa kertoa sairauksistaan? Ja en tarkoita sitä, jos joku toteaa, että "olin koko viime viikon flunssassa" vaan että on jokin vakava, kenties parantumaton sairaus. Minulla tulee sellaisissa tilanteissa kiusallinen riittämättömyyden olotila. Ei oikein tiedä miten suhtautua, vaikka haluaisi sanoa jotain lohduttavaa.

Tämähän se on. Mun piireissä on ihan normaalia jakaa kokemuksia niin, että yksi alottaa että meillä on töissä tilanne X ja toinen kertoo että meilläkin oli, sitten se jatkuu että miten tilanteesta X on toisen paikassa edetty ja eka saa siitä neuvoa omaan tilanteeseen. Ois enemmänkin outoo jos yksi vaan pitäis monologia omasta ongelmastaan/asiastaan ja muut vaan istuisi ja kuuntelisi. Kyllä meillä jaetaan asioita vastavuoroisesti. Ja jos joku haluaa vartavasten vaan purkaa, niin hän yleensä sanoo sen ihan suoraan että nyt ei tarttee kun vaan kuunnella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla tuli kyllä ekaksi mieleen se, että jos henkilö vaikka luulee auttavansa toista ihmistä henkisesti tarjoamalla jonkinlaista vertaistukea. Vaikka eihän se tietenkään auta, että muillakin olisi sama sairaus.

Miten muuten pitäisi ylipäätään suhtautua henkilöön, joka alkaa kertoa sairauksistaan? Ja en tarkoita sitä, jos joku toteaa, että "olin koko viime viikon flunssassa" vaan että on jokin vakava, kenties parantumaton sairaus. Minulla tulee sellaisissa tilanteissa kiusallinen riittämättömyyden olotila. Ei oikein tiedä miten suhtautua, vaikka haluaisi sanoa jotain lohduttavaa.

Tämähän se on. Mun piireissä on ihan normaalia jakaa kokemuksia niin, että yksi alottaa että meillä on töissä tilanne X ja toinen kertoo että meilläkin oli, sitten se jatkuu että miten tilanteesta X on toisen paikassa edetty ja eka saa siitä neuvoa omaan tilanteeseen. Ois enemmänkin outo

Just näin. <3

Erehdyin kerran kertomaan eräälle ystävälleni vakavasta diagnoosista, jonka olin saanut. Ei olisi kannattanut. Ystävyytemme muuttui suorastaan myrkylliseksi (kauhea sana, mutta se tuli ensiksi mieleeni). Kun olimme tekstiviestein ja puhelimitse käsitelleet muutamia päiviä ensijärkytystäni niin aloin hiljakseen ajatella, että minulla täytyy olla muutakin ajateltavaa kuin sairauteni. Ystävälläni ja minulla oli paljon yhteisiä harrastuksia, joiden kautta olimme aikoinaan tutustuneet toisiimme n. 30 vuotta sitten ja yritin päästä näiden asioiden pariin, mutta ystäväni halusi jatkuvasti päivitellä ja säälitellä minua ja laittoi jopa keskellä yötä minulle viestejä tyyliin "vaikeeta mullakin on ollu, mutta nyt huomaan ettei mun elämä niin paska ookaan kun kuulin mitä sulla nyt on" ja "mä en kestäis tota, varmaan tappasin itseni".

Todennäköisesti aptyyppinen ajattelija hakee vain huomioo toisilta, minä, minä, minä.

Vierailija kirjoitti:

Erehdyin kerran kertomaan eräälle ystävälleni vakavasta diagnoosista, jonka olin saanut. Ei olisi kannattanut. Ystävyytemme muuttui suorastaan myrkylliseksi (kauhea sana, mutta se tuli ensiksi mieleeni). Kun olimme tekstiviestein ja puhelimitse käsitelleet muutamia päiviä ensijärkytystäni niin aloin hiljakseen ajatella, että minulla täytyy olla muutakin ajateltavaa kuin sairauteni. Ystävälläni ja minulla oli paljon yhteisiä harrastuksia, joiden kautta olimme aikoinaan tutustuneet toisiimme n. 30 vuotta sitten ja yritin päästä näiden asioiden pariin, mutta ystäväni halusi jatkuvasti päivitellä ja säälitellä minua ja laittoi jopa keskellä yötä minulle viestejä tyyliin "vaikeeta mullakin on ollu, mutta nyt huomaan ettei mun elämä niin paska ookaan kun kuulin mitä sulla nyt on" ja "mä en kestäis tota, varmaan tappasin itseni".

 

😂

Tai entä sellaiset, jotka toteavat toisen sairauksiin tai vastoinkäymisiin, että "voi kauheeta, onneksi mulla ei oo".