Onköhan maailmassa oikeastaan yhtäkään naista, jota on edes joskus kiinnostanut kuunnella mitä hänen miehensä ajattelee?

Tuo on ihan höpöhöpöä. Minä kuuntelen miestäni aina kun suostuu puhumaan, minä kysyn aina hänen mielipidetään asioihin jne. Ja minä kohtaan muutenkin työssäni jne. miehiä, ja kyllä me puhutaan paljon, mielenkiintoisia keskusteluja on sekä miesten että naisten kanssa. Ehkä ap vika onkin nyt vaan sinussa itsessäsi jos et osaa kenenkään kanssa keskustella vastavuoroisesti.

Olisi äärimmäisen tylsää elämää jos ei tietäsi mitään mitä puoliso ajattelee, mitä sellaisella ihmisnukella tekisin? Sama kuin pahviukkeli siinä olohuoneen nurkassa seisoisi.

Mitä naisen huolia miehen pitäisi kuunnella? Minulla on niitä luultavasti vähemmän kuin miehellä. En haluaisi suhdetta jossa vain vuodatetaan huolia puolin ja toisin vaan keskustellaan eli vaihdetaan ajatuksia yhdestä sun toisesta asiasta joihin voi tietysti liittyä jotkut elämän ongelmatkin. 

Jotkut miehet puhuvat seksistä kuin se korvaisi puhumisen. Kait se on eräänlaista kommunikaatiota, mutta entäpä jos sekin toimii paremmin jos pystyy myös kommunikoimaan puhumalla. 

Teot ja se mikä tulee suusta? Entä jos ovat ristiriidassa? Mitä silloin pitäsi ajatella? Vastaus ei aina ole, että jätä se sika - ei todellakaan, harvemmin kun on oikean miehen itselleen valinnut.

Pitäsi osata myös riidellä. En tiedä miten riidellään siten että ei puhuta. Miten siis te riitelette, jotka ette ole puhekykyisiä? Siinä verbaalisempi osapuoli voi saada yliotteen, mikä on huono juttu. Sovinnon voi ehkä tehdä 'pelkällä' seksillä ja siihen liittyvillä teoilla. Miten on? 

Vierailija kirjoitti:

Joo kyllä. Mutta yli 20 vuoden kokemuksella kysymyksiin "mitä kuuluu" tai "mitäs töissä" saa vastaukseksi "eipä mitään ihmeellistä" ja "sitä samaa".

Mitä haluaisit tehdä viikonloppuna/lomalla/synttärinä tms. -> en tiiä / kai sit jotain pitää tehdä.

Onko sulla kaikki ok? -> joo

Käytiin perheneuvolassa lasten asioissa ja meidän vuorovaikutus tuli myöskin siellä puheeksi. Terapeutti sai kaivettua ulos miehestä että hänelle välittäminen näkyy sanojen sijaan tekoina, esim. jos viikkaan hänen vaatteensa valmiiksi (yleensä meillä jokainen viikkaa omansa). Siitä lähtien olen aina viikannut ne, joka kerta. Lisäksi olen miettinyt mitkä muut teot voisivat toimia samoin, esim. keittänyt kahvin tai pakannut eväät.

Puhuminen ei kyllä ole lisääntynyt juurikaan, vaikka olisin valmis kuulemaan ja "ottamaan opikseni". Ja toki haluaisin tulla myös kuulluksi. Esim. kun lapsemme sairastui vakavasti ja yritin muutaman

Tämä kuulostaa ihan kamalalta. Palvelet vetäytyvää miestä jotta hänellä olisi välitetty olo, mutta kun itse haluaisit jakaa huolta yhteisestä lapsesta, mies sanoo että älä vaivaa mua tällaisilla. 

On sellaisia naisia, jotka kuuntelee ja ymmärtää toista. Sellaisen hyvän naisen tunnistaa jo ennen varsinaista suhdetta.

Jos lähtee seurustelemaan ihmisen kanssa, joka lähinnä puhuu itsestään tai ole kuin pintapuolisesti kiinnostunut toisen asioista, niin homma ei takuuvarmasti toimi. Ei, vaikka nainen olisi kuinka muuten kaunis, viehättävä, hauska ja eläväinen yms.

Satavarma red flag ja pätee tietysti molempiin sukupuoliin.