Aiotaan erota miehen kanssa mutta miten kerrotaan lapsille?

Kerrotte kumpikin erikseen, että se toinen on narsisti ja lisäätte vielä kumpikin erikseen että et näe enää toista vanhempaa. 

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa kertoa lisäksi asumisjärjestelyistä tai säilyykö vanha koti (tai alue), myös että näkevät isän edelleen ja on yhteys. Kysyä myös mitä itse haluavat, ettei aikuinen vain ilmoita että näin ja näin. Ja ei ole heidän vika. Ja kaikki järjestyy. Lohdutus. Ettei hätäänny. Ehkä voi tehdä jotain mukavaa lähiaikoina, vohvelit ja sellaista. Huomio siirtyy erosta muualle. Erojuhla voi olla taas jätetylle liikaa.

Joo minä jään tähän ja mies muuttaa toiseen kotiin kun löytää. Lapset saa valita, mutta olen aika varma että haluavat jäädä asumaan mun kanssa. Olen läheisempi heidän kanssaan kuin mies. 

Ap

Mykkäkoulu on henkistä väkivaltaa. Myös lapsia kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

lapsista ei erota, on kaksi kotia

Mä ainakin eroaisin mielelläni! 

Ainahan ap voi kokeilla totuutta: isi ja äiti teki virheen kun hankki teidät, ja nyt te olette rikkoneet meidän rakkauden ja kodin. Ei auttanut edes se myöhempi laastarilapsi. Että mitäs nyt tehdään, kersat? 

Kerrotte, että muutatte erillenne. Oletteko jo sopineet asumisjärjestelyistä? Kaikista tärkeintä on vakuutta teidän molempien, että rakastalle lapsianne aina. Antakaa lapsille aikaa pohtia asiaa. Varautukaa siihen, että monenlaisia reaktioita tulee. Joko lapsi vetäytyy tai voi saada raivareita. Muistakaa myös korostaa, että ero EI ole lasten syytä. Vastatkaa kysymyksiin selkeästi, syyttämättä toista osapuolta. Onko lapsilla muita aikuisia elämässään, joiden kanssa he voisivat viettää aikaa ja jutella asioista? Voi olla helpompi keskustella ulkopuolisen kanssa.

Paha antaa mitään ohjeita. Kun pikkusiskoni pelkäsivät että vanhemmat eroavat, oli itku aivan lohduton. Kun en muuta osannut sanoa, väitin että ei ne ikinä eroa. (Olin sisaruksista vanhin)

Pari vuotta meni, ja erosihan ne, hirveä riita, kaikki sekoilevat. Isä lähtee, äiti raivoaa. Kuukausi pari sen jälkeen juttelivat asiasta meille sanoin "Noniin, olette varmaan huomanneet että..."

Mutta olin silloin jo sen verran vanha että osasin asian käsitellä. Mutta ongelmia se heidän ero aiheuttaa yhä, jos pitäisi jotain juhlia pitää yms.

Joten, aikuisten oikeesti, älkää sen eron jälkeen haukkuko toista vanhempaa, vaan olette asiallisia. Ette väheksy toista vanhempaa, pistä eroa toisen syyksi, tai mitään muutakaan. Lapset helposti syyllistää itseään, vaikka heille kuinka toitottaa että ero ei ole heidän syy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrotte että äiti ja isä eroaa. Mikä ongelma?

Mun sydän särkyy, jos jompi kumpi tai toinen alkaa itkemään. Alan varmaan itsekin. 

Ap

Mitä se itku haittaa? Sittenhän itkette ja lohdutat heitä jos heitä itkettää. 

Mulle tulee vaan niin paha olo jos heille tulee niin paha mieli mun ja miehen päätöksen takia. Etenkin esikoinen on muutenkin niin herkkä. Kuopus voi jopa suuttua ja huutaa jos ei ala itkemään. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa kertoa lisäksi asumisjärjestelyistä tai säilyykö vanha koti (tai alue), myös että näkevät isän edelleen ja on yhteys. Kysyä myös mitä itse haluavat, ettei aikuinen vain ilmoita että näin ja näin. Ja ei ole heidän vika. Ja kaikki järjestyy. Lohdutus. Ettei hätäänny. Ehkä voi tehdä jotain mukavaa lähiaikoina, vohvelit ja sellaista. Huomio siirtyy erosta muualle. Erojuhla voi olla taas jätetylle liikaa.

Missä luki että se nainen ne lapset haluaa ottaa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrotte että äiti ja isä eroaa. Mikä ongelma?

Mun sydän särkyy, jos jompi kumpi tai toinen alkaa itkemään. Alan varmaan itsekin. 

Ap

Elämä ei ole pelkkää juhlaa. Jos yrität säästää lapset aina pettymyksiltä, teet heistä vaan elämästä selviämättömiä luusereita, jotka ta....pp.. itsensä kun pienikin vastoinkäyminen sitten joskus tapahtuu. 

Asukaa vanhemmat vuorotellen eri kämpässä. Lasten ei tarvitse seilata, vuokralle kämppä yhdessä.

Tulee vapautta ja sitä rauhaa elämään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riitelettekö usein? Ero on silloin lapsille oikeasti paras vaihtoehto. 

Mykkäkoulua mutta ei me koskaan huudeta. 

Ap

Luuletko, että lapset ei huomaa tuota ahdistavaa ilmapiiriä? Itse jätin lapset ja parisuhteen toteuttamatta, koska muistot tuosta vanhempien mykkäkoulusta oli/on niin ahdistavia, etten halua kokea sitä enää koskaan. Enkä varsinkaan, että mahdolliset lapseni olisivat joutuneet kokemaan. 

 

Se on yksi syy miksi erotaan. Että lasten ei tarvitse kärsiä meidän kireistä väleistä.

Ap

Miksi edes teit lapsia ja nyt eroatte?!  Olen 2-kymppinen ja tuntuu pahalta vieläkin, kun äiti ja isä erosi. Olin silloin 10-vuotias. En halua nähdä äitiäni enää IKINÄ!

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa kertoa lisäksi asumisjärjestelyistä tai säilyykö vanha koti (tai alue), myös että näkevät isän edelleen ja on yhteys. Kysyä myös mitä itse haluavat, ettei aikuinen vain ilmoita että näin ja näin. Ja ei ole heidän vika. Ja kaikki järjestyy. Lohdutus. Ettei hätäänny. Ehkä voi tehdä jotain mukavaa lähiaikoina, vohvelit ja sellaista. Huomio siirtyy erosta muualle. Erojuhla voi olla taas jätetylle liikaa.

Näkevät isän edelleen? Tuo 12-vuotiashan saa jo itse vaikuttaa päätökseen, kumman luona asuu. Teini-ikäinen poika voi vallan hyvin valita isän luona asumisen.

Vierailija kirjoitti:

Kerrotte, että muutatte erillenne. Oletteko jo sopineet asumisjärjestelyistä? Kaikista tärkeintä on vakuutta teidän molempien, että rakastalle lapsianne aina. Antakaa lapsille aikaa pohtia asiaa. Varautukaa siihen, että monenlaisia reaktioita tulee. Joko lapsi vetäytyy tai voi saada raivareita. Muistakaa myös korostaa, että ero EI ole lasten syytä. Vastatkaa kysymyksiin selkeästi, syyttämättä toista osapuolta. Onko lapsilla muita aikuisia elämässään, joiden kanssa he voisivat viettää aikaa ja jutella asioista? Voi olla helpompi keskustella ulkopuolisen kanssa.

Nuo reaktiot mua pelottaa niin paljon...

Mun äiti ja isä ovat heille tosi tärkeitä ja rakkaita. Varmasti iso tuki tässäkin. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrotte että äiti ja isä eroaa. Mikä ongelma?

Mun sydän särkyy, jos jompi kumpi tai toinen alkaa itkemään. Alan varmaan itsekin. 

Ap

Mitä se itku haittaa? Sittenhän itkette ja lohdutat heitä jos heitä itkettää. 

Mulle tulee vaan niin paha olo jos heille tulee niin paha mieli mun ja miehen päätöksen takia. Etenkin esikoinen on muutenkin niin herkkä. Kuopus voi jopa suuttua ja huutaa jos ei ala itkemään. 

Ap

Sitten sinulle tulee paha olo. Luulitko, että tästä selviäisit ilman mielipahaa?

Haista ap v*ttu! Pilaat lasten elämän.

Minulle suuren pettymyksen ovat aiheuttaneet eroamattomat vanhemmat. Vieläkin vaikka ikää on jo yli 80 vuotta, niin sama riitely ja nimittely jatkuu. Todella inhottava käydä heillä kun huomaa koska on riidelty oikein kunnolla ja isä saattaa mököttää koko sen ajan kun olen käymässä. Siihen kun äitini vielä mulkoilee isääni rumasti ja tietää, kun oven suljen lähtiessä niin sama riitely jatkuu, niin onpa hienoa kun eivät ole eronneet....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerrotte että äiti ja isä eroaa. Mikä ongelma?

Mun sydän särkyy, jos jompi kumpi tai toinen alkaa itkemään. Alan varmaan itsekin. 

Ap

Mitä se itku haittaa? Sittenhän itkette ja lohdutat heitä jos heitä itkettää. 

Mulle tulee vaan niin paha olo jos heille tulee niin paha mieli mun ja miehen päätöksen takia. Etenkin esikoinen on muutenkin niin herkkä. Kuopus voi jopa suuttua ja huutaa jos ei ala itkemään. 

Ap

Sitten sinulle tulee paha olo. Luulitko, että tästä selviäisit ilman mielipahaa?

En luule, mutta en kestä nähdä mun lasten mielipahaa... Mun elämäni tärkeimpien ihmisten. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kerrotte, että muutatte erillenne. Oletteko jo sopineet asumisjärjestelyistä? Kaikista tärkeintä on vakuutta teidän molempien, että rakastalle lapsianne aina. Antakaa lapsille aikaa pohtia asiaa. Varautukaa siihen, että monenlaisia reaktioita tulee. Joko lapsi vetäytyy tai voi saada raivareita. Muistakaa myös korostaa, että ero EI ole lasten syytä. Vastatkaa kysymyksiin selkeästi, syyttämättä toista osapuolta. Onko lapsilla muita aikuisia elämässään, joiden kanssa he voisivat viettää aikaa ja jutella asioista? Voi olla helpompi keskustella ulkopuolisen kanssa.

Joo, oikein korostakaa sitä että ei tietenkään ole teidän lasten vika, jauhakaa oikein siitä aiheesta! Muistakaa joka välissä jankuttaa että ei sitten ole teidän vika, lapset! Älkää missään nimessä ainakaan ajatelko että jos teitä ei olisi, isi ja äiti olisivat pysyneet toisilleen läheisimpinä ja olisivat ilman teitä olleet huolettomampia, että ilman teitä isillä ja äidillä olisi ollut enemmän rahaa ostaa yhteisiä haavehankintoja ja matkustaa eksoottisiin kohteisiin ruokkimaan seksielämäänsä eikä äidin väljyys olisi ajanut isää lapsettoman työkaverin syliin. Että siis missään tapauksessa ei ole teidän syy, lapset! 

Vierailija kirjoitti:

Miksi edes teit lapsia ja nyt eroatte?!  Olen 2-kymppinen ja tuntuu pahalta vieläkin, kun äiti ja isä erosi. Olin silloin 10-vuotias. En halua nähdä äitiäni enää IKINÄ!

Miksi et äitiäsi halua enää ikinä nähdä? Oletko mies? Mikä siinä muuten on että miehet/pojat suuttuvat aina äidilleen vanhempien erotessa, mutta faijan kanssa ollaan niin hyvää pataa että. Vaikka isäukko olisi ollut äitiä kohti millainen ku_sipää tahansa. 

Muutamakin esimerkkitapaus tuttavapiirissä, jossa edelleen kolmikymppinen ukko vihottelee äidilleen eikä ole ollut tämän kanssa tekemisissä 15 vuoteen, koska vanhemmat erosivat isukin juopottelun ja väkivaltaisuuden vuoksi. Äidin olisi pitänyt vain kestää. Ja jos äidillä vielä uusi kumppani, niin voi jestas sitä vihottelun määrää. Mutta sen "rennon" faijan kanssa kyllä soitellaan ja käydään kaljalla.