Te lapsena tai nuorena vanhempanne menettäneet, oletteko nyt aikuisena ok asian kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syvä sisäinen suru on pysyvä. Isän päiviä ei juhlita, kun lapsettomuus tuli päälle. 

Isänpäivää voi viettää monella tavalla.

Miten kun ei isää ole?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten kukan voi toivoa vanhempansa kuolemaa? Jotkut täälläkln oikeasti menettäneet vanhemman joten julmaa sanoa toivovansa että vanhempi olisi kuollut.

Vaikka sillalailla, että on lapsena pidetty tuntikaupalla pimeässä komerossa ja sinne on joutunut paskomaan ja kusemaan, tai että on pahoinpidelty niin, että naamasta näkyy vieläkin, tai niin, että joka ainoa päivä toivoo, että ei olisi koskaan syntynyt ja kaikki on samaa harmaata mössöä ilman värejä. Voit siinä sitten tykönasi miettiä, että miksi.

Näillä sentään on isät tai äidit, kaikilla ei ole.

Trollihan sinä olet, hyvin sairas sellainen. Moni tylsistynyt trollailee saadakseen saadakseen jotain hupia tylsään elämäänsä, ei hekään kuitenkaan tollaista päästelisi ulos.