Erosivatko vanhempasi?
Kommentit (31)
Erosivat kun olin 15v. Kyllähän mun nuoruuteni olisi mennyt enemmän "normaalin" kaavan mukaan, ja siten olisin ehkä nytkin onnellisempi, jos eivät olisi tuolloin eronneet, tai ainakaan ottaneet heti niitä uusia hirviömäisiä kumppaneita, mut turha sitä on miettiä.
Erosi kun olin juuri muuttanut pois kotoa. Ensin puoli lapsuuttani pelkäsin että he eroavat ja sitten toisen puolen toivoin, että he eroaisivat. Lähtijä kertoi, että kun minä lähdin, jäi vaikeaksi hänenkään jäädä. Ymmärrän, minulla oli sellainen viestinviejän ja tunnelman luojan osa.
Olisivat eronneet vaan paljon aikaisemmin! Hyvä puoli oli, että molemmat löysivät pian uudet puolisot ja onnen.
Eivät, äitini jäi leskeksi kun olin 13.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi erosivat, kun olivat niin onnettomia. Eron jälkeen meillä oli sisareni kanssa kaksi rauhallista kotia ilman jatkuvaa riitelyä. Kenelle tässä pitäisi kantaa kaunaa? Uskovaisille, joiden mielestä eroaminen tai ainakin uusi puoliso on syntiä?
Hapsu tarina
Toivoin että olisivat eronneet. Toivoin sitä enemmän kuin mitään muuta, sitten kotona olisi ollut taas hyvä ja turvallinen ilmapiiri.
Vierailija kirjoitti:
Erosivat, kun minä ja sisarukseni olimme jo aikuisia. Ihmettelen vain sitä, mikseivät eronneet paljon aikaisemmin.
Ihan sama täällä. 11-vuotiaana vähän järkytyin kun tuli selväksi että haluavat erota mutta isän vaatimuksesta kulissiliitto. Välttelivät toisiaan ja äidillä oli yksiö toisaalla, vakoilivat toisiaan ja pelailivat pelejä.
Olin aika varma että tulen selviämään omassa liitossani paremmin. Ollaan nyt ohitettu ne isoimmat karikot. Väitän että kasvattajanakin pärjättiin paremmin. Mutta en kanna kaunaa. Rakastan vanhempiani vaikka koinkin heidän pelinsä raskaaksi
Eivät (ole) eronneet. Ovat olleet yhdessä vähän päälle 45 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Eivät ole edelleenkään eronneet. Heillä on ensi viikolla 60-vuotishääpäivä. Timanttihäät 😍
Eräillä on ensi viikolla 52 vuotta tapaamisesta. 60 vuoteen eivät vielä yltäisi mutta 52 vuotta 'tuttavuutta' tai elämää tämän planeetan samoilla alueilla on sekin jo jotakin.
Vanhempani erosivat kun olin 8.
En osaa sanoa, oliko ero hyvä vai huono asia, mutta sen tiedän, että me ensimmäisen liiton lapset jäimme sen jälkeen täysin heitteille.
En kanna vanhemmilleni kaunaa, levätköön rauhassa, mutta yhteiskunnan taholta olisin odottanut hieman lämpimämpää kohtelua.
Koulun antama tuki oli nolla, vaikka hyvin tiesivät missä mennään. Ja kun nuorena aikuisena itsem. partaalla hain apua, minua kohdeltiin kuin roskaa, enkä päässyt edes keskustelemaan kenenkään kanssa.
Niin, ne syvimmät naulat arkkuun naulasi muuan opettajani, joka tarjosi niin sanottua rakkauttaan.
Vanhempani eivät koskaan tienneet mitään tästä, kuolivat onnellisen tietämättöminä.
Kuolema erotti.