Erosivatko vanhempasi?
Kommentit (31)
Miksi kantaisi kaunaa vanhempien erosta?
Eivät ole edelleenkään eronneet. Heillä on ensi viikolla 60-vuotishääpäivä. Timanttihäät 😍
Erosivat, ja minäkin erosin miehestäni. Mitä sitten?
Erosi kun olin 5 tai 6 vuotias enkä nähnyt isääni sitten 33 vuoteen. Kerran isäni otti sitten yhteyttä ja kyseli mitä kuuluu ja kaikkea. Se oli todella outoa mutta isäni halusi hyvitellä rahalla minua kun kerroin että olen työtön. Isäni antoi minulle paljon rahaa. Se antoi käteisenä kymmeniä tuhansia monta kertaa parin vuoden aikana. Isäni asuu turussa ja on ollut yhden naisen kanssa jo 25 vuotta ainakin. Isäni antoi kesämökkinsä minulle myös ja maksoi siitä verot.
Erosivat, kun minä ja sisarukseni olimme jo aikuisia. Ihmettelen vain sitä, mikseivät eronneet paljon aikaisemmin.
Miksi kantaisin kaunaa? Olin, ja olen yhä, helpottunut siitä että he erosivat minun ollessani 9-vuotias koska isäni oli väkivaltainen alkoholisti joka huusi, paiskoi ja rikkoi tavaroita ja pahoinpiteli äitiä, muistan yhä kun kerran hän kilahti ihan pienestä asiasta päivällisen aikana ja nousi ylös tuolista käveli äidin tuolin luo ja repi hänet ylös ja paiskasi päin seinää.
Onneksi erosivat, kun olivat niin onnettomia. Eron jälkeen meillä oli sisareni kanssa kaksi rauhallista kotia ilman jatkuvaa riitelyä. Kenelle tässä pitäisi kantaa kaunaa? Uskovaisille, joiden mielestä eroaminen tai ainakin uusi puoliso on syntiä?
Erosivat vasta kun olin 28. Toivoin heidän eroa kokoa lapsuuden ja pakkasinkin omat ja äidin kamat monta kertaa. Jouduin kärsimään kun pysyivät yhdessä ja muutin sitten itse alaikäisenä pois kotoa. Äiti on kertonut myöhemmin että pysyivät väkisin yhdessä minun takiani että lapsuuteni olisi ollut parempi. Olisi kannattanut tehdä toisin ja erota jo 25 vuotta aiemmin.
Juu mutta ihan liian myöhään. Olin nuorin ja murrosiässä, jäin yksin äidin kanssa eikä hän toki hankkinut ammattiapua psyykenongelmiinsa vaan purki kaiken minuun.
Ihme kun mulla meni lukio kaikesta huolimatta hyvin.
Mutta olisi ollut parempi kun he olisivat eronneet jo heti vanhimman sisarukseni (vahinkolapsi) syntymisen aikoihin.
Paljon pahaa aiheutui heidän avioliitostaan. Minulla on hyvin vähän mitään hyviä muistoja noista ajoista, pahoja on vaikka muille jakaa.
En oikein ymmärrä, miksi edes menivät naimisiin alunperinkään.
Siitä olen vähän katkera, että kun isä joi niin auto seisoi käyttämättömänä pihalla kun äiti kieltäytyi ajamasta korttia. Siinäpä sitten istuimme kotona kaukana kaikesta.
Sitten hän ajoi kortin paljon paljon myöhemmin kun meistä lapsista ei enää kukaan asunut kotona. Silti olisi pitänyt sitten äitiä glorifioida sen takia...
Vierailija kirjoitti:
Erosivat, ja minäkin erosin miehestäni. Mitä sitten?
Siinäpä vasta kaunaa kannettavana.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi erosivat, kun olivat niin onnettomia. Eron jälkeen meillä oli sisareni kanssa kaksi rauhallista kotia ilman jatkuvaa riitelyä. Kenelle tässä pitäisi kantaa kaunaa? Uskovaisille, joiden mielestä eroaminen tai ainakin uusi puoliso on syntiä?
Kaksi kotia?
Erosivat mutta en tajua miksi minun pitäisi kantaa kaunaa vanhempieni kahdenkeskeisistä asioista ja päätöksistä.
Erosivat. Kuolema toimi erottajana.
Erosivat mutta turhan myöhään. Olin 19 v kun erosivat. Vanhemmilla oli kylmä liitto, ei mitään rakkautta. Heijastui kyllä koko perheeseen väkisinkin, kun vanhemmat oli aina eri huoneissa, mitään ei tehty yhdessä, mitään rakkautta en nähnyt. Odottivat että kasvan aikuiseksi, kun luulivat että niin on parempi
En minä silti katkera ole. Erosin sitten myöhemmin omien lasten isästä myös, otin mieheksi silloin nuorena heti ekan joka tuntui hyvältä ja turvalliselta (ei sit lopulta kuitenkaan ollut). Omasta elämästä puuttui tietynlainen turvallisuuden tunne ja itsevarmuus silloin nuorena aikuisena, uskon että se johtui lapsuudesta.
Kaikki eroavat aikanaan paitsi sinkut.
Erosivat kun äiti oli 46v. Isä sitten nai 26v blobdin.
Vierailija kirjoitti:
Erosivat kun äiti oli 46v. Isä sitten nai 26v blobdin.
Isälläsi oli hyvä maku.
Eivät he oikeastaan koskaan yhdessä olleetkaan, he asuivat erillään koko lapsuuteni. Minulla oli ihan hyvä lapsuus, joten en tietenkään kanna kaunaa.