Nainen joka kaipaa mieheltä maskuliinisuutta, turvaa ja kykyä ottaa tilanteita haltuun on niin nolo
Mihin moderni itsenäinen ja vahva nainen sellaista tarvitsee?
Kommentit (8)
Ei mihinkään. Kuten ei myöskään parisuhdetta, s eksejä tai miesvauvoja nukkumaan sänkyynsä. Olette kerrassaan tarpeettomia
Nainen ei tarvitse miestä yhtään mihinkään. Mutta jos miehen haluaa niin sen tulisi olla just tuollainen.
Ei ehkä tarvitse, en minäkään. Mutta on tuollainen mies ihana. Kunnioitamme toisiamme.
Voi kuule, naisia ja tilanteita on niin monenlaisia. Ihannemaailmassa jokainen saa olla heikko ja tarvitseva ja nojata olkapäähän silloin, kun sitä tarvitsee. Jokainen tarvitsee joskus. Oli sitten mies tai nainen. Ja jokaisella on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Ei kenenkään pidä esittää jotain superihmistä. Sellainen suhde ei kestä.
Hyvässä parisuhteessa on turva läsnä molemmin puolin ja yleensä se nykyään tarkoittaa jotain ihan muuta kuin karhun kanssa tappelua. Vaan luottamusta monella tasolla: luottamusta kumppanina, luottamusta vanhempana, luottamusta raha-asioissa. Kykyä ottaa tilanteita haltuun... mitäköhän tuo edes tarkoittaa? Millä tavalla haltuun? Noloa haluta, että toinen ottaa tilanteen haltuun? Taitaa kuules riippua aika paljon tilanteesta ja ihmisistä.
Taidat olla aika nuori:-)
Se että miehessä on maskuliinisuutta, turvaa ja kykyä ottaa tilanteita haltuun, ei suinkaan tarvitse tarkoittaa sitä naisen pitää olla heikko ja hauras ansarikukka jota mies kohtelee kuten tahtoo.
Eikö tervettä maskuliinisuutta omaava mies ole kuitenkin juuri sellainen jonka nainen haluaa? Että mies on mies, ei tarkoita sitä että hän on kusipää öykkäri. Tervehenkisellä miehellä on tunteet ja uskaltaa näyttää ne. Ei pelkää maskuliinisuuden menetystä myöntämällä esim. heikkoutensa.
Se että miehen voi kokea turvallisena on vain todella toivottava piirre, kuten myös se että tilanteitten haltuunotto pelaa.
Maskuliinisen eli terveesti itsevarman tunteensä näyttävän miehen rinnalla terveesti vahva ja myös itsenäisesti pärjäävä nainen löytää varmasti ihanteellisen kumppanin.
Kumpikaan ei pyri alistamaan ja niskan päälle, kumpikin uskaltaa myöntää tarvitsevansa toinen toistaan ja että oikean miehen rinnalla he molemmat täydentävät toisiaan.
Mutta - siinä se ongelma sitten onkin - mistä löytyy sellainen mies? Siitä voidaankin sitten keskustella!
Naisiin vetoaa mies, joka on mies. Se on sitä biologiaa. Lesbians sitten erikseen.
Sellaista olen halunnut, mutta kiintoisasti on minun kohdalla katsottu, ilmeisesti elämän oppi, että minun tulee olla kuin supermies ja jos en ole niin peli on ohi, ja ei ole tullut minkään hädän hetkellä taikka kriisissä rinnalle miestä taikka pelastamaan taikka turvaamaan. Tää tuntuu välillä uskomattomalta, kaikesta läpi vaan ja halata voi sitten vaikka lämmintä kahvinkeitintä silmät kiinni. Lopulta opit halaamaan itseäsi.
Olen aika vakuuttunut että tämä on elämäntien mystisiä asioita, merkitys tielle on.
Tuliko jostain paha mieli ja piti päästä tänne purkautumaan?