Suututin äitini kertomalla, että muutamme paikkakunnalta

Puolisoni on ollut työttömänä kohta vuoden ja se käy tosi koville hänellä. On tottunut ikänsä tekemään tiukasti töitä ja nyt vuoden aikana on ollut kaksi haettavaa työpaikkaa 100km sisällä. Nyt on tarjottu töitä kauempaa, paikkakunnalta, jonne linua on kosiskeltu useampaankin paikkaan. 

Lapset ovat aikuisia ja jo maailmalla (kirjaimellisesti), talon myimme käennen koronaa ja asumme mukavasti työnantajan järvenrantarivarissa. Muuttokin helppoa. 

Äitini puhunut koko ajan miten lasten pitää elää omaa elämäänsä, mutta nyt melkein riippui lahkeessa kiinni. Veljeni ollut koko ajan toisella puolella Suomea ja siskopuoleni ei pidä yhteyttä äitiini monesta syystä, jotka täysin ymmärrän esim pahoinpidellyt siskoani, hänen lapsiaan ja lapsenlapsiaan.

Minulle ei ajatuksentasolla tuota ongelmaa vaihtaa paikkakuntaa, äitini on kaukana unelmaäidistä ja puolisoni onni menee äidin ohi, mutta höperöityvän mummon paniikki osuu kyllä.