Luokanopettajien työtilanne?

"Minulle sopisi oikein hyvin pesti jostakin maaseudulta. Oma lapsi on lentänyt jo pesästä ja kaipaisin kovasti maisemanvaihdosta. Olisi ihanaa muuttaa jonnekin maaseudulle, nättiin paikkaan, ja vähän rauhoittaa ja yksinkertaistaa elämää. "

Maaseudun kyläkoulut kuolevat kovaa vauhtia joten ainakaan maaseutuidylin varaan ei kannata laskea. Yhtään syrjemmällä ikäluokkien koko on vain puolet siitä mitä kymmenen vuotta sitten ja kohta ei sitäkään.

Joku kuihtuva kuntakeskus voisi toki vielä tärpätä mutta eläkevirkaan ei sielläkään voi tuudittautua.

En ole tässä asiantuntija, mutta kuten edellisessä kommentissakin kerrotaan, maaseudulla alakouluja on viime vuosina suljettu todella paljon. Esim. Pohjanmaalla eräässä kunnassa oli vielä joku vuosi sitten seitsemän alakoulua. Osa on jo lakkautettu ja muutaman vuoden kuluttua vain kaksi on jäljellä. 

Lähinnä kai luokanopettajia tarvitaan Uudellamaalla, Turun, Tampereen ja Oulun seudulla ja joissakin muissa isoissa kaupungeissa. 

Mutta kyllä opettajia aina tarvitaan. Jos jotain oikein haluaa, keksii ehkä keinot työllistymiseen. 

Kuulostaapa hyvin romanttiselta. 

Kuten tuossa jo sanottiin, maaseudun koulut on lopetettu tai lopetetaan. Alhainen syntyvyys tarkoittaa sitä, ettei lapsia enää ole kasvukeskusten ulkopuolella. 

Niihin kouluihin, joissa on vielä lapsia, ei kannata mennä etsimään rauhallista lepokotia ennen eläköitymistä. Nykyään suurimmalla osalla oppilaista on jotain erityisvaikeuksia kuten käytöshäiriö, mielenterveysongelmia, puutteellinen kielitaito, adhd, oppimisvaikeus jne.

Kouluissa ei kaivata mitään downshiftaajia vaan rautaisia ammattilaisia, jotka eivät pelkää työtä. 

Vierailija kirjoitti:

 

Niihin kouluihin, joissa on vielä lapsia, ei kannata mennä etsimään rauhallista lepokotia ennen eläköitymistä. Nykyään suurimmalla osalla oppilaista on jotain erityisvaikeuksia kuten käytöshäiriö, mielenterveysongelmia, puutteellinen kielitaito, adhd, oppimisvaikeus jne.

 

Tämä ei ole totta, että suurimmalla osalla oppilaista (!) olisi erityisvaikeuksia! Toki niitä osataan diagnosoida ja myös kuntouttaa ja huomioida paremmin ja enemmän kuin ennen, mutta kyllä suurin osa koululaisista on ihan tavallisia lapsia ja nuoria, joilla mitään erityisiä käytöshäiriöitä ei ole. 

Olen toki tietoinen kyläkoulujen tilanteesta ja siitä, että niitä ei enää paljoa ole. Olen itse maaseudulla kasvanut & suku asuu siellä yhä.

En haaveile kyläkoulun opettajuudesta, mutta onhan siellä maaseudulla toki yhä kouluja - yleensä pienemmissäkin kunnissa kuitenkin pari kolme alakoulua kirkonkylällä ja isommilla kylillä. Minulla on mielessäni siis jokin kirkonkylän koulu tai vaikkapa pienen kaupungin alakoulu. Kunhan pääsisi pois pk-seudulta lähemmäs luontoa ja rauhallisempaan elämään.

Luokanopettajien työtilanne on surkea, ainakin isoissa kaupungeissa. Maalaiskouluihinkin varmaan hakijoita ja niitä lopetan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Niihin kouluihin, joissa on vielä lapsia, ei kannata mennä etsimään rauhallista lepokotia ennen eläköitymistä. Nykyään suurimmalla osalla oppilaista on jotain erityisvaikeuksia kuten käytöshäiriö, mielenterveysongelmia, puutteellinen kielitaito, adhd, oppimisvaikeus jne.

 

Tämä ei ole totta, että suurimmalla osalla oppilaista (!) olisi erityisvaikeuksia! Toki niitä osataan diagnosoida ja myös kuntouttaa ja huomioida paremmin ja enemmän kuin ennen, mutta kyllä suurin osa koululaisista on ihan tavallisia lapsia ja nuoria, joilla mitään erityisiä käytöshäiriöitä ei ole. 

Erityisvaikeudet eivät tarkoita vain käytöshäiriöitä. 

Opetan yläkoulussa, jossa on reilu 400 oppilasta. Noin 20 prosenttia ei puhua suomea äidinkielenään. Noin sadalla on tehostetun tai erityisen tuen päätös. Noin 50 on saanut adhd-diagnoosin. Näiden lisäksi on ne diagnosoidut tai diagnosoimattomat mt-ongelmat. Sitten on vaikeat perhetilanteet ja muut psykososiaaliset pulmat. Läheskään kaikilla oppimisvaikeuksista kärsivällä ei ole diagnoosia tai tuen päätöksiä. Luokissa on autisteja ja mutisteja.

Ihan todella voi hyvin olla tilanne, jossa vähintään puolet luokasta kaipaisi enemmän tukea kuin yleisopetuksessa voi käytännössä usein antaa. Luokassa on esimerkiksi oppilaita, jotka ovat olleet Suomessa vuoden tai kaksi, eivätkä ymmärrä opetuskieltä.

Sijaisuuksia saa, vakivirkaa vaikeampi löytää. Jos ilmoittaudut johonkin kunnan resurssipooliin ja tarjoudut tekemään sijaisopettajan töitä, niin ihan mukavasti riittää hommia ja palkkakin ihan kohtuullinen. Ja näitähän voi tehdä opintojen ohessa jo. 

Luokanopettajalle on hyvin töitä Helsinki-Vantaa-Espoo- alueilla. Muissa isommissa kaupungeissa ei virkaa saa kovin helposti. Maaseudulta saattaa saada tuurilla jos on oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Pääkaupunkiseudun kouluissa osassa homma toimii ja osassa ei. Opetan tällä hetkellä koulussa, jossa yli 30% vuosiluokan oppilaista on tehostetun tuen tarve väkivaltaisen tai rajattoman käytöksen, oppimisen haasteiden tai kielitaidon ym. vuoksi. Kyseessä on ns. normikoulu. Työpäivät ovat todella intensiivisiä ja raskaita. Itse olen vaihtamassa työpaikkaa toiselle alalle, opettajan työ on viimeisten 10 vuoden aikana muuttunut melkoisesti huonompaan suuntaan eikä tukea ja resursseja niitä tarvitseville oppilaille ole riittävästi.