Lapset tuli yökylästä ja valittivat että anoppi ei osaa tehdä heille kunnollista syötävää pakkaanko seuraavalla kerralla eväät?
Lihakeittoa eivät halua edes syödä mutta sitä oli päivällä ja uudelleen myös illalla lämmitettynä. Herkut oli kielletty sipsit ja karkit.
Kommentit (27)
Kaikki vaan näyttää nykyisin olevan vaikeeta, jopa lasten kyläilyt mummilassa. Voi ei!
No provo mutta kyllä monille lapsille saattaa olla vierasta syödä keitetyt perunat ja jauhelihakastike. Omassa huushollissa lapsi o kyllä kotiruokaan tottunut. Lihakeitosta sattumoisin ei tykkää enkä sitä teekään enää nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki vaan näyttää nykyisin olevan vaikeeta, jopa lasten kyläilyt mummilassa. Voi ei!
Eihän lapset ole tässä ongelma van joustamattomat vanhempi väki joka ei ymmärrä nykysukupolven tapoja ja tottumuksia.
Vierailija kirjoitti:
todella noloa jos lapsi kovaan ääneen märmättää kylässä että "tää kakku on pahaaa!!", teini perhejuhlissa että "hyyyi, en syö tota, hyyi, en syö ensyö!" Ja nuori aikuinen ensimmäisen työpaikan tilaisuudessa pullauttaa ruuan suustaan lautaselle, kun ei olekkaan ihan omaan makuun.
Kaikki lähtee kotoa ja kotikasvatuksesta, monesti on todettu että vanhemmuus on nykyisin hukassa.
Pakkaa ihmeessä jos haluat välirikon.
Lihakeitto on kunnon ruokaa. Toki herkkupäivä vkl olisi ihan kiva ja tärkeää lapsille.
Voisihan tuo olla kuten minun anoppini, joka laittaa lounasta 2-3 tuntia eikä ennätä olemaan lastenlasten kanssa lainkaan. Ruoka on taivaallista, mutta ei käy edes mielessä laittaa lapsia yökylään, koska mummi tekee lapsille toiveruokia alusta asti kunnolla, lasagneen saa kulumaan hyvinkin tuon ajan, kun aloittaa tekemällä levyt itse.
Ihana ihminen, mutta jos hän tekisi lihakeittoa, niin tietäisin, että lapsille jää paljon enemmän aikaa kuin lempiruokia tehdessä. Kumpaa sitten arvostaa, täydellisesti lapsille maittavaa ruokaa vai sittenkin aikaa lasten kanssa?