Kustannusten jako vanhempien ja aikuisten lasten välillä?
Miten jaatte kustannukset omien vanhempienne kanssa esim matkoilla tai jos olette pitkiä aikoja yhdessä mökillä tms? Meillä oli aiemmin tilanne että vanhempani maksoivat suurimman osan kuluista mutta nyt heistä on tullut pihejö ja tilanne on kääntynyt toisin päin. He olettavat että me maksamme kaiken. Meillä kuitenkin omat lapset elätettävänä ja asuntolaina niskassa joten ei mielestäni ole meidän asia maksaa heidän ruokiaan. Heillä on säästöjä tilillä ja lainat maksettuna. Lisäksi tuntuu että vanhempani maksavat veljeni kuluja paljon enemmän vastaavissa tilanteissa eli eivät ole tasapuolisia. Olen ottanut asian puheeksi mutta siitä tulee aina riita, eikä mikään muutu.
Kommentit (54)
No nämä osaa olla vaikeita asioita jos ihmiset tahtoo niin.
Minun äitini haluaisi että lähdemme yhdessä jonnekin matkalle ja jankkaa sitä loputtomiin. Jonnekin matkalle tarkoittaa sitä, että menisimme lomalle hänen suosikkikohteeseensa ja siellä hänen kahden tähden meluisaan vakihotelliinsa. Matka tulisi myös suorittaa yhdellä tietyllä lentoyhtiöllä joka lentää kotikaupungistansa, koska äitini ei todellakaan suostu liittymälentoihin, junamatkaan tai pitkään automatkaan.
Näiden ylläolevien juttujen lisäksi matka-ajankohdan ja matkan keston päättäisi äitini, jotta hän pääsee tapaamaan samassa hotellissa asuvia ystäviään. Minun tehtäväkseni jäisi siis toimia äitini tukena ja turvana, jotta hän uskaltaisi lähteä ja minä huolehtisin kaikesta ja toimisin lastenvahtina, piikana ja hoitajana. Luonnollisesti minun pitäisi myös maksaa itselleni yhden hengen huone ja maksaa näin lomasta noin kaksinkertainen hinta verrattuna äitiini, joka yöpyisi samassa huoneessa miehensä kanssa.
Tämä ei sitten toteudu, koska minä olen vaikea enkä koskaan suostu lähtemään mihinkään äitini kanssa ja olen niin kauhea kun noin häpeän äitiäni. 👌🏻 Onnea vaan heille joilla on edes suhteellisen normaalit vanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
No nämä osaa olla vaikeita asioita jos ihmiset tahtoo niin.
Minun äitini haluaisi että lähdemme yhdessä jonnekin matkalle ja jankkaa sitä loputtomiin. Jonnekin matkalle tarkoittaa sitä, että menisimme lomalle hänen suosikkikohteeseensa ja siellä hänen kahden tähden meluisaan vakihotelliinsa. Matka tulisi myös suorittaa yhdellä tietyllä lentoyhtiöllä joka lentää kotikaupungistansa, koska äitini ei todellakaan suostu liittymälentoihin, junamatkaan tai pitkään automatkaan.
Näiden ylläolevien juttujen lisäksi matka-ajankohdan ja matkan keston päättäisi äitini, jotta hän pääsee tapaamaan samassa hotellissa asuvia ystäviään. Minun tehtäväkseni jäisi siis toimia äitini tukena ja turvana, jotta hän uskaltaisi lähteä ja minä huolehtisin kaikesta ja toimisin lastenvahtina, piikana ja hoitajana. Luonnollisesti minun pitäisi myös maksaa itselleni yhden hengen huone ja maksaa näin lomasta noin kaksinker
Ja rahaa ja omaisuutta näillä kyllä on, mutta hyvin selkeästi on ilmoitettu että sitä ei perinnöksi jätetä vaan tuhlaavat elinaikanaan kaiken senkin, minkä omat säästeliäät vanhemmat ovat heille perinnöksi säästäneet. Tämä siis mulle ihan okei, mutta tosiaan ihmetyttää että pitäisi maksaa siitä että pääsen äitiäni kahdeksi viikoksi piikomaan. Siis viettämään aikaa yhdessä, koska kielitaitoinen äitini ei halua mennä vaikkapa aamiaiselle kielitaidottoman miehensä kanssa.
Minusta olisi ok että maksamme omat ruokamme, mutta en ole valmis maksamaan vanhempieni ruokia tai muita kuluja koska tiedän että heillä on rahaa ja tiedän myös että maksavat vastaavissa tilanteissa veljeni perheen kulut. Veljeni ei ole mikään köyhä, joten sekään ei selitä eriarvoista kohtelua.
Toivon että itse pystyn kohtelemaan lapsiani samanarvoisesti ja myös tarjoamaan aikuistuville lapsille tulevaisuudessakin ruuat jos yhdessä lomaillaan.
ap
Meillä se maksaa, joka kutsuu. Koska sukupolveni ei tee metatöitä, niin emme kuukausitolkulla suunnittele lomia ja pohdi niitä, mökille mennään, kun siltä tuntuu. Lapsilla perheineen sen sijaan menee näin syksyllä kaksi kuukautta siihen, että kalenteroivat elämäänsä (yllätys: joulu on joka vuosi samaan aikaan!) ja sitten suunnittelevat ties mitä ja kyselevät, mitä me haluamme. Vastaus on aina sama, että emme mitään erityistä emmekä etenkään heidän kanssaan lomalle. Silti sieltä tulee kutsu, että tulkaa mukaan, saadaan nuppia kohti huvila halvemmalla, kun siellä nyt joka tapauksessa on tilat 8:lle. Suomennos: meidät halutaan maksajiksi ja jos kieltäydymme, alkaa valitus siitä, että emme halua lastenlapsille muistoja. Menkööt keskenään ja hotelliin, jos airbnb on liian kallis yhden perheen maksettavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Minusta olisi ok että maksamme omat ruokamme, mutta en ole valmis maksamaan vanhempieni ruokia tai muita kuluja koska tiedän että heillä on rahaa ja tiedän myös että maksavat vastaavissa tilanteissa veljeni perheen kulut. Veljeni ei ole mikään köyhä, joten sekään ei selitä eriarvoista kohtelua.
Toivon että itse pystyn kohtelemaan lapsiani samanarvoisesti ja myös tarjoamaan aikuistuville lapsille tulevaisuudessakin ruuat jos yhdessä lomaillaan.
ap
Toiset lapset nyt valitettavasti ovat monesti rakkaampaa kuin toiset. Useimmiten ne rakkaammat lapset ovat poikia. Saman olen itsekin hyvin usein kokenut, enkä halua aiheesta oman äitini kanssa puhua. Toki siihen pakettiin kuuluu myös se, että pitää kuunnella kuinka äitini lapsuudenperheessä oli niin epätasa-arvoista ja poikia suosittiin. 😃
Hienoa, että sinä ap olet oikeudentuntoinen ja haluat tasapuolisuutta. 🌺 Jaksuja ja nokka eteenpäin, vanhempiaan ei voi valita.
Vierailija kirjoitti:
No nämä osaa olla vaikeita asioita jos ihmiset tahtoo niin.
Minun äitini haluaisi että lähdemme yhdessä jonnekin matkalle ja jankkaa sitä loputtomiin. Jonnekin matkalle tarkoittaa sitä, että menisimme lomalle hänen suosikkikohteeseensa ja siellä hänen kahden tähden meluisaan vakihotelliinsa. Matka tulisi myös suorittaa yhdellä tietyllä lentoyhtiöllä joka lentää kotikaupungistansa, koska äitini ei todellakaan suostu liittymälentoihin, junamatkaan tai pitkään automatkaan.
Näiden ylläolevien juttujen lisäksi matka-ajankohdan ja matkan keston päättäisi äitini, jotta hän pääsee tapaamaan samassa hotellissa asuvia ystäviään. Minun tehtäväkseni jäisi siis toimia äitini tukena ja turvana, jotta hän uskaltaisi lähteä ja minä huolehtisin kaikesta ja toimisin lastenvahtina, piikana ja hoitajana. Luonnollisesti minun pitäisi myös maksaa itselleni yhden hengen huone ja maksaa näin lomasta noin kaksinker
Narsissi. Olen nähnyt näitä pimahduksia, miehillä ovat vielä pahempia kuin naisilla. Vaihdevuosien jälkeen naisten hormonitoiminta myös muuttuu kovemmaksi, kun estrogeeniä ei enää ole
Laita rajat äidille, liittyen tuohon ohjailuun ja manipulointiin, sekä ehdottomasti asiattomaan kielenkäyttöön. Vaadi kunnioitusta ja valmistaudu katkaisemaan välit jos et sitä saa. Paha olo puretaan siihen, joka sen suostuu vastaanottamaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta olisi ok että maksamme omat ruokamme, mutta en ole valmis maksamaan vanhempieni ruokia tai muita kuluja koska tiedän että heillä on rahaa ja tiedän myös että maksavat vastaavissa tilanteissa veljeni perheen kulut. Veljeni ei ole mikään köyhä, joten sekään ei selitä eriarvoista kohtelua.
Toivon että itse pystyn kohtelemaan lapsiani samanarvoisesti ja myös tarjoamaan aikuistuville lapsille tulevaisuudessakin ruuat jos yhdessä lomaillaan.
ap
Toiset lapset nyt valitettavasti ovat monesti rakkaampaa kuin toiset. Useimmiten ne rakkaammat lapset ovat poikia. Saman olen itsekin hyvin usein kokenut, enkä halua aiheesta oman äitini kanssa puhua. Toki siihen pakettiin kuuluu myös se, että pitää kuunnella kuinka äitini lapsuudenperheessä oli niin epätasa-arvoista ja poikia suosittiin. 😃
Hienoa, että sinä ap olet oikeudentuntoinen ja haluat
Mutta sen voi, antaako heidän aikuisiällä pahoinpidellä itseään vai ei
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta olisi ok että maksamme omat ruokamme, mutta en ole valmis maksamaan vanhempieni ruokia tai muita kuluja koska tiedän että heillä on rahaa ja tiedän myös että maksavat vastaavissa tilanteissa veljeni perheen kulut. Veljeni ei ole mikään köyhä, joten sekään ei selitä eriarvoista kohtelua.
Toivon että itse pystyn kohtelemaan lapsiani samanarvoisesti ja myös tarjoamaan aikuistuville lapsille tulevaisuudessakin ruuat jos yhdessä lomaillaan.
ap
Toiset lapset nyt valitettavasti ovat monesti rakkaampaa kuin toiset. Useimmiten ne rakkaammat lapset ovat poikia. Saman olen itsekin hyvin usein kokenut, enkä halua aiheesta oman äitini kanssa puhua. Toki siihen pakettiin kuuluu myös se, että pitää kuunnella kuinka äitini lapsuudenperheessä oli niin epätasa-arvoista ja poikia suosittiin. 😃
Hienoa, että sinä ap olet oikeudentuntoinen ja haluat
Kiitos, tämä auttoi. Ja kyllä, valitettavasti pojan suosiminen (sekä taloudellinen että muunlainen) on lapsuuden perheessäni ollut hyvin tavallista. On surkeaa tuntea aina olevansa vähemmän tärkeä. Minun apu kyllä kelpaa ja on melkein oletusarvo. Mutta tämä raha-asia on viime vuosina mennyt vain pahemmaksi, mutta mikään puhe ei auta.
Mun vanhempien kanssa mökkeiltiin joskus ja maksettiin meidän perheen kulut.
Omia lapsia on neljä, niin yhteiset reissut loppui kun aikuistuivat. On ihan haastavaa saada ne yhtäaikaa kokoon. Ravintolalaskut on vielä maksettu, mutta kyllä ne kirpaisee.
En tiedä miten tänne aina sattuu niin varakkaita ihmisiä, et on varaa maksaa matkat ja kaikki.
Mut ap. Alkakaa sopia mitä kukakin tuo, niin ei tarvitse vanhempienkin kuluja maksaa.
Narsissi. Olen nähnyt näitä pimahduksia, miehillä ovat vielä pahempia kuin naisilla. Vaihdevuosien jälkeen naisten hormonitoiminta myös muuttuu kovemmaksi, kun estrogeeniä ei enää ole
Laita rajat äidille, liittyen tuohon ohjailuun ja manipulointiin, sekä ehdottomasti asiattomaan kielenkäyttöön. Vaadi kunnioitusta ja valmistaudu katkaisemaan välit jos et sitä saa. Paha olo puretaan siihen, joka sen suostuu vastaanottamaan
Ei, äitini ei narskahda tippaakaan eikä hän ole ollenkaan pahantahtoinen. Hän on vain erittäin minäkeskeinen ihminen, on aina ollut eikä tule muuksi muuttumaan. Hyvin mahdollisesti hän ei koe minua kovin erilliseksi ihmiseksi, vaan olen jonkinlainen hänen persoonallisuutensa jatke. Täytyyhän sinun tehdä niin, koska olen sinun äitisi ja minä sanon niin. Uskon, että olen näissä hänen fantasioissaan aina tekemässä ja suojelemassa ja pelastamassa hänet, olenhan hänen tyttärensä. Siis jos äitini haluaa isot sukujuhlat mutta ei tietenkään halua maksaa mistään, hän olettaa että minä tulisin leipomaan ja laittamaan ruokaa edellisen päivän ja sitten viettäisin sukujuhlapäivän hoitaen 80 hengen tarjoilut, tiskit ja jälkityöt. Ja tämä kaikki on äitini mielestä sellainen ihana fantasia jossa kaikilla on todella mukavaa. Se ajatus että minulla olisi jonkinlainen hänestä poikkeava oma tahto ei vain mene hänen ajatusmaailmaansa.
Kiitos, tämä auttoi. Ja kyllä, valitettavasti pojan suosiminen (sekä taloudellinen että muunlainen) on lapsuuden perheessäni ollut hyvin tavallista. On surkeaa tuntea aina olevansa vähemmän tärkeä. Minun apu kyllä kelpaa ja on melkein oletusarvo. Mutta tämä raha-asia on viime vuosina mennyt vain pahemmaksi, mutta mikään puhe ei auta.
Juuri noinhan se menee. Olisi niin hulluja tarinoita kerrottavaksi ettei niitä satunnainen ihminen uskokaan.
En ollenkaan usko, että tässä on kyse siitä että olisin äidilleni vähemmän tärkeä. Äitini vain kohtelee muita kuten on lapsuudessaan oppinut ja siihen kuuluu että me naiset nyt vain olemme tällaisia surkeita reppanoita, jotka emme mitenkään pärjää maailmassa jos meillä ei ole turvanamme Miestä, tuota luomakunnan kruunua. Pojat nyt ovat ihailtavia ja erillisiä olentoja ihan vaan siksi että ovat miehiä.
Niin se vaan on, että pojat pääsee ylioppilaaksi kun ne on niin älykkäitä ja tytöt valmistuu yliopistosta koska ne ovat tyhmänahkeria. Tytöt ovat herkkiksiä joille ei voi sanoa mitään ja samaan aikaan tosi ilkeitä inhottavia. Pojat taas ovat ihailtavan suorapuheisia ja jos nyt jotain pientä omaisuutta tai henkilövahinkoa tulee niin muistetaan että pojat on poikia. Tytöt on toki ihan vaan hermoheikkoja ja hu*luja siinä missä pojat pamautti jämäkästi nyrkin pöytään ja kaikki menivät hiljaiseksi ja häpesivät. Kaikkein onnettomia ihmisenkuvatuksia ovat toki miniät, jotka molemmat ovat kasa paskaa mutta täysin eri syistä.
Onhan se surullista mutta siihen turtuu ja tottuu. 🌺 Hae vertaistukea äläkä pliis jätä lapsiasi valvomatta vanhempiesi seuraan. Parempi aika alkaa ihan juuri, ja lähetän sinulle ap lämpimän halauksen.
Näistä asioista olisi kiva vaihtaa ajatuksia laajemminkin mutta avaukseni ei tuottanut yhtään tulosta...
"Kiinnostaako huumorilla sävytetty keskusteluryhmä aikuisten lasten vanhemmille"
Vierailija
13.12.2024 | 15:05
Pienten lasten vanhemmille on vaikka mitä ryhmiä, joissa voi vaihtaa ajatuksia vanhemmuudesta jne. Mahtaisiko Facebookista löytyä ryhmää, joka toisi kevyen humoristisesti yhteen aikuisten lasten vanhempia? Tai löytyykö täältä kaikupohjaa sellaisen perustamiseen? "Mummot lumessa ja papat pihalla"
Alaikäraja: 50 v
Pätevyysvaatimus: sarkasmin taju
Vaadittava kokemus: kasvattanut aikuiseksi ainakin yhden lapsen (miestä ei tässä lasketa lapseksi, vaikka joku kasvatustyössä olisikin onnistunut).
Muut soveltuvat ominaisuudet: kyky olla arvostelematta ja jakaa kaikkitietäviä neuvoja pyytämättä
Ryhmä voisi heti alkuun ottaa käyttöön sovitut emojit kommentoimaan jos jokin asia tuntuu loukkaavalta, huumorintajuttomalta tms. Näin säästyttäisiin käyttämästä liikaa sanoja turhaan keskinäiseen kurinpitoon.
Olisi kiva mm viljellä mustaa huumoria, kun ei enää ole sananvaltaa aikuisten lasten asioihin. Myös omaan ikääntymiseen liittyvä itselleen naureskelu muiden samassa tilanteessa olevien kanssa olisi terapeuttista. Monesti vastaan tulee hauskoja mummomeemejä ym tästä elämän vaiheesta, ja niitä olisi kiva jakaa samassa tilanteessa olevien kanssa.
Kiinnostaako?
En ole siinä elämänvaiheessa
Eipä kiinnosta
Tiedän hyvän ryhmän. Laitan tiedot kommentteihin.
Kiinnostaa, voisin liittyä
Kiinnostaa, mutta vain huumorintajuttomille tarkoitettu
Meitä kolme sisarusta. Maksamme omien perheidemme kulut kukin itse ja sen lisäksi yhdessä vanhempiemme kulut. Meitä on yhteensä 15-henkinen porukka, joten vanhemmat eivät mitenkään voisi hoitaa koko laskua.