Ystävä, joka haluaa olla yhteydessä vain puhelimitse tai viestitse

Vierailija kirjoitti:

Oon tuollainen. Ja siksi, että väsyn nopeasti sosiaalisissa tilanteissa ja paras olisi, jos tietäisin ennakkoon, olenko just sovittuna aikana energisellä päällä. Mutta sitähän ei voi tietää. Jännitän sosiaalisia tilanteita ja usein niistä muodostuu selviytymistaistelu siihen asti, että kehtaan alkaa tehdä lähtöä. Ja kyllä, ilmoittauduin kuuden viikon kurssille, jossa työstetään tätä ominaisuutta. Ja kyse ei todellakaan ole siitä, ettenkö välittäisi ystävistäni! Haluaisin olla tekemisissä ja tehdä kaikkea hauskaa, mutta tällä hetkellä sellainen syö akkuja nopeasti, vaikka ystävä olisi kuinka kiva ja ihana.

Mikä kurssi?

Olen aivan sinä. Kauheesti kaipaan ihmisiä mutta stressaan, jännitän, panikoin, olen masentunut, mä en nuku, ties mitä, mistä mä tiedän pystynkö edes kys päivänä lähtemään ulos ovesta???

Onneksi on jokunen ihminen, ketkä tämän ymmärtää, olen suoraan voinut kertoa 🥹 en pidä tästä itsekään. Suunnitelmat on niin monesti pettänyt kun mä en vaan olekaan voinut lähteä, en mielellään suunnittele enää ollenkaan. Tottakai tämmöstä ei kaikki ymmärrä eikä jaksa, ei tää ihan normaalia ole.

Ehkä aapeen kaveri on tämmönen, ei uskalla kertoa? Oletko ikinä kysynyt että mikäs vialla?

Seurusteleeko hän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko hänen vaikea matkustaa?

 

Ei ole vaikea matkustaa. Asumme melko lähellä toisiamme.

Ap

Et voi vaan mennä käymään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet sellainen ns. yksityinen ystävä. Niitä ei ikinä tavata ja jos tavataan niin aina jossain ei julkisessa tilassa missä kukaan muu näkisi teitä. Heillä on ystäviä joiden kanssa bilettävät, käyvät harrastuksissa, matkoilla, joiden kanssa harrastavat illanistujaisia ja pelimatkoja mitä milloinkin. Ainoastaan sinä olet se mitä ei ikinä kutsuta minnekään eikä muistu mieleen kuin ainoastaan silloin kun haluaa purkaa mieltään. Joten saat puhelun, et ikinä mitään muuta. Sinä et tule mieleen kuin vain silloin kun yhdelläkään heidän ystävistään ei ole aikaa sillä hetkellä.

Ne viestit ja puhelutkin ovat jotain. Voidaan nekin lopettaa, jos eivät kelpaa. Kukaan ei ole mitään velkaa kenellekään

Tuolle on ihan nimikin, sitä sanotaan murustamiseksi. Se ei ole mikään hyvä teko, päinvastoin. 

Kysyin seurustelusta siksi, kun tuommoinen voi johtua kotioloistakin jos kumppani on mustasukkainen/väkivaltainen.

En ihan ymmärrä miksi sä et mene käymään jos se on niin pirun vaikeaa kaverille? Kai se sulle nyt oven avaa jos soitat et "oon 5 min päästä siinä, laitatko kahvit kiehumaan?"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon tuollainen. Ja siksi, että väsyn nopeasti sosiaalisissa tilanteissa ja paras olisi, jos tietäisin ennakkoon, olenko just sovittuna aikana energisellä päällä. Mutta sitähän ei voi tietää. Jännitän sosiaalisia tilanteita ja usein niistä muodostuu selviytymistaistelu siihen asti, että kehtaan alkaa tehdä lähtöä. Ja kyllä, ilmoittauduin kuuden viikon kurssille, jossa työstetään tätä ominaisuutta. Ja kyse ei todellakaan ole siitä, ettenkö välittäisi ystävistäni! Haluaisin olla tekemisissä ja tehdä kaikkea hauskaa, mutta tällä hetkellä sellainen syö akkuja nopeasti, vaikka ystävä olisi kuinka kiva ja ihana.

 

Mikä kurssi?

Olen aivan sinä. Kauheesti kaipaan ihmisiä mutta stressaan, jännitän, panikoin, olen masentunut, mä en nuku, ties mitä, mistä mä tiedän pystynkö edes kys päivänä lähtemään ulos ovesta???

Onneksi on jok

Hellämieli.fi, huomenna alkaa ja tänään on viimeinen ilmoittautumispäivä!

Vierailija kirjoitti:

Tuossa aloituksessa sanoin mikä minua häiritsee.  Olisi kiva välillä tavata face to face.

Entä jos tämä toinen ei halua tavata face to face.

Ehkä hänen rajansa menee  siinä, että juttelee kyllä mielellään puhelimessa mutta vaikkapa on sen verran introvertti ettei tapaaminen tunnu mukavalta.

Itse olen introvertti. En ole ujo, uskallan puhua ja ottaa kontaktia omien rajojeni sisällä. Olen työssä (saitaanhoitaja) jossa joudun hyvinkin läheisiin kontakteihin ihmisten kanssa ja minusta pidetään niin työkavereitten kuin potilaittenkin keskuudessa sittä introverttina teen työni hyvin ja keskityn siihen mitä teen. Pidän työstäni paljon, ja se taas syö energiaani niin paljon että tarvitsen paljon aikaa itsekseni akkujeni lataamiseen. Silloin ei kyllä mitkään viinilasillisella tapaamiset tunnu ollenkaan mukavalle enkä jaksa niitä.

Yleensä haluan sopia hyvissä ajoin milloin tavataan sillä minun täytyy kerätä itseni sitä varten.  Väsyn erittäin paljon jos joudun eks tempore tilanteeseen joka vie paljon energiaani.

 Ikävä jos et voi hyväksyä ystävääsi sellaisena kuin hän on. Onko se sitten ystävyyttä ollenkaan, voi kysyä.

Vierailija kirjoitti:

Kysyin seurustelusta siksi, kun tuommoinen voi johtua kotioloistakin jos kumppani on mustasukkainen/väkivaltainen.

En ihan ymmärrä miksi sä et mene käymään jos se on niin pirun vaikeaa kaverille? Kai se sulle nyt oven avaa jos soitat et "oon 5 min päästä siinä, laitatko kahvit kiehumaan?"

Hullu! Ei noin voi tehdä!

Ei toista voi pakottaa. Ehkä hänkin pitää yhteyttä sinuun muodon vuoksi mutta oma elämä vie niin ajan ja mielenkiinnon että puhelut riittää hänelle. 

Itsellä oli oikein sydänystävä nuorena, jaettiin kaikki ilot ja surut ja tultiin tosi hyvin toimeen. Kun hän perusti perheen ja sittemmin toisenkin minä sain lapsettomana jäädä kuvioista. Kun minä kävin moikkaamassa, hänellä oli tietysti 2 tai 4 lapsen kasaa kädet täynnä ja aika mikä juteltiin oli sitä että kertoi lapsistaan ja perhe-elämästä ja suurinpiirtein yhdellä lauseella kysyi mitäs sulle kuuluu? 

Joka kesä kotikonnuillani käydessäni laitoin viestiä et oon maisemissa x-xx ajan, nähdäänkö. Aikaa ei löytynyt. Joskus menin ex tempore kauppaan jossa hän oli töissä, siellä vaihdettiin muutama sana. Hän oli aina tosi ilahtuneen oloinen nähdessään minut ja "olis kiva nähdä ja muistella menneitä" tyyliin, mut sitten oli aina joku muu suunnitelma ettemme löytäneet yhteistä aikaa edes muutamaa tuntia. Minusta se oli aika outoa ja harmillista, olimme niin sielunkumppaneita nuorena. 

Tätä jatkui varmaan 5-6 v ja sitten lopetin, en edes ilmoittanut tulostani, miksi niin olisin tehnytkään kun hän ei katsonut tarpeelliseksi tavata. Toissakesänäkin ehkä 20v jälkeen kysyin nähtäskö kun tulin käymään, selitti hirveesti jotain mökillä oloa ja en tiedä mihin aikaan ollaan maisemissa ja en tiedä mihin aikaan menen illalla ko kylätapahtumaan. Ei siis ottanut ollenkaan koppia siitä että olis sovittu missä tai mihin aikaan nähdään. 

Hän on siis jäänyt kokonaan ystäväpiiristäni. Harmi. Mutta ehkäpä hänkin joskus vielä tarvitsee juttukaveria vanhoilla päivillän kun on yksinäinen ja yksin kotona, katsotaan sitten ottaako yhteyttä.

Ei nyt oo ihan sama asia kuin ap:lla mutta mulla on ystävä joka ihan ok, mutta hän on yhteydessä minuun ja tapaa vain kun hänellä itsellä on jotain asiaa tai elämänkäännettä mitä haluaa kertoa minulle. Ehdottelen satunnaisesti ihan vaikka ulkoilua, hän lähtee hyvin harvoin mutta kun hän ehdottaa tapaamista, niin myhäilen itsekseni jo, että jaahah, taitaa olla uusi käänne seurustelusuhteessa kun haluaa tavata, eli puida sitä minun kanssa.

Olenkin jotenkin tehnyt itselleni selväksi ja hyväksynyt sen että olen hänelle koku jota hän tässä mielessä ns käyttää hyväkseen. Hänellä on näköjään samoja tarkoitusperiä myös miesystäviään kohtaan, kenestä on hänelle eniten hyötyä.....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysyin seurustelusta siksi, kun tuommoinen voi johtua kotioloistakin jos kumppani on mustasukkainen/väkivaltainen.

En ihan ymmärrä miksi sä et mene käymään jos se on niin pirun vaikeaa kaverille? Kai se sulle nyt oven avaa jos soitat et "oon 5 min päästä siinä, laitatko kahvit kiehumaan?"

Hullu! Ei noin voi tehdä!

Anteeksi mutta siis... Miksi ei?

Jos hyvä kaveri kyseessä. Tuttavan kanssa oudompaa. Mutta hyvä ystävä vaan ilmoittaa kasuaalisti tulostaan, kyselemättä kaivautuu sohvan mukavimpaan nurkkaan ja alkaa höpöttää.

Vai mikä homma oikeesti? Kyllä mä olen aina laittanut kahvit tai lähtenyt pihalle röökille jos joku ilmoittaa et on lähistöllä, saako tulla käymään 😳