Vaikea ensimmäinen raskaus, miten toinen?

ja siis erilailla hankala raskaus. Mulla km:n jälkeen seuraavassa raskaudessa alkuraskauden kovia kipuja ja veristä vuotelua ja sit rv 20 alkaen kivuliaita supisteluja, jotka eivät onneksi kypsyttäneet paikkoja. Vuodelevossa (tosin onneksi kotona) olin vähän väliä ja lääkärissä ramppasin tsekattavana. Liikkuminen rajoittui vessassa käyntiin ja kämpässä hiihtelyyn... sit rv 38 supistelut loppuivat (kun olisivat saaneet todenteolla alkaa) ja synnytys käynnistettiin rv 40+1 lapsiveden tihkumisen vuoksi.



Tämä seuraava raskaus on mennyt melko samalla lailla (tosin lääkärit vaakuuttelivat, että jokainen raskaus on erilainen eikä ensimmäinen ennusta seuraavan kulkua), veristä vuotelua ja supistelua rv 15 etiäpäin. Vuotelua jatkui onneksi " vain" 7 vkoa, mutta supistelut rauhoittuivat taas vasta rv 38. Ja nyt siis jatkoajalla rv 40+5 eikä tietoakaan kunnon supistuksista...



Mietit tota esikoisen kanssa jaksamista/sairaalalepoon joutumista. Mä pelkäsin sitä kovasti kans ja meillä tehtiinkin sellaisia järjestelyjä, etten ollut esikoisen kanssa yksin kotona käytännössä ollenkaan rv 20-35. Siis ihan vaaan siksi, että pysyisin kotikunnossa. Eli mun äiti, kaverit, naapuri jne olivat jeesaamassa lähes aina kun mies oli töissä, koska oli aikoja jolloin en voinut nostaa esikoista lainkaan (oli silloin 1v1kk). Käsittämättömässä kiitollisuuden velassa olen läheisilleni kaikesta avusta, onneksi kaikki meni näin ja tämä yliaikaisuuskin menee helpommin, kun on ensin pelännyt ettei maaliin päästä ollenkaan.



Sekavaa juttua, mutta siis hienoa, että mietitte asiaa etukäteen ja kannattaa haalia tukiverkkoa ympärille ja pyytää kaikki mahdollinen apu jos sitä tarvitsee. Me haaveillaan vielä ainakin kolmannesta, mutta ajankohtaa on tosissaan mietittävä, koska oma oletukseni on, että samoilla eväillä mennään... Mutta siis lähipiiristä tiedän useamman tapauksen, joissa raskaudet samalla tyypillä ovat olleet tyystin erilaiset eli toivottavasti eka rankka kokemus ei lannista teitä yrittämästä kakkosta. Kannattaisko jutella jonkun gynen kanssa asiasta?



Aurinkoista keväänodotusta!



yökyöpeli e75 rv 40+5

Juu, tuota vähän ajattelinkin, että hyvin paljon mahdollista, että toinen raskaus todellakin on ensimmäisen kaltainen. Minulla oli alkuraskaudessa myös kovia vatsakipuja, joiden vuoksi olin myös sairaslomalla. Öisin ei pystynyt kipujen takia nukkumaan. Niin ja todellisuudessahan en minäkään tiedä, koska neiti olisi päättänyt loppujen lopuksi syntyä, koska leikkauspäätös tehtiin ennen varsinaisen synnytyksen alkamista.



Olenkin ajatellut, että käyn gynellä ennen ehkäisyn lopettamista ja keskustelen hänen kanssaan tarkemmin asioista. Myös sektiohaavan kestävyys hieman arveluttaa, arpikudosta on muodostunut sen verran paljon. Neiti on pian 11kk ja olemme ajatelleet, että alamme toivomaan toista kun hän on noin puolitoista vuotias. Vaikka vauvakuume olisi kova, niin ensimmäinen raskaus ja mahdollinen toinen sektio pelottaa sen verran, että haluan pitää kunnon tauon tässä välissä.

Mun ei varmaan pitäis vastata tähän ketjuun, että saataisiin Suomeen lisää veronmaksajia, mut mulla tämmöinen kokemus nyt kuitenkin:



Eka raskaus oli ok tuonne viikolle 28 asti, siitä eteenpäin olinkin täysin vuoteenoma tuonne 38 viikolle asti, jolloin uskalsin nousta ylös. Eli kolmisen kuukautta olin sairaslomalla.



Nyt odotan toista viikolla 20 ja olen ollut sairaslomalla jo yksistään tänä vuonna niin paljon, että olen ollut kaksi viikkoa töissä. Pahoinvointi oli paljon pahempaa kuin ekalla kerralla, myös muita kremppaa paljon enemmän (en keksi mitä on tähän mennessä puuttunut mitä nyt ylipäätään näillä viikoilla olis voinut olla) ja supistusten takia olen ollut sairaslomalla jo viikosta 18, nyt kävin taas pari päivää töissä kokeilemassa ja nyt onneksi hiihtoloma, joten katsotaan, jos nää tästä rauhoittuisi. Minun helpotus on ollut se, että poika on talossa jo 6,5 vuotias. Hän en ole pystynyt käymään koko vuonna kuin 3,5 päivää eskarissakaan, koska päiväkodissa kiertää parvorokko ja olen siten sairaslomalaisena " hoitanut" häntä kotona. Onneksi noin isossa ei ole hoitamista fyysisesti (lue: nostelua) eli ei ole lisännyt supistuksia. Niin ja mies on ollut kans tänä vuonna pari viikkoa pois työpaikaltaan, koska hoisi poikaa taas silloin kun minä en ollut sairaslomalla ja päiväkodissa on ollut sitä parvorokkoa.



Mitä ap sulle sanoisin, niin tee ihmeessä lapsia lisää, mutta varaudu siihen, että saatatte joutua palkkaamaan lisäapua kotiin (hoitaja) tai pitämään lasta päiväkodissa, jos sinä olet sairaalassa ja isä käy töissä ja lisäksi jos olet työelämässä, niin varautukaa vielä siihen, että et saa koko ajan palkkaa (multa ainakin kohta loppuu ne 60 sairaslomapäivää tältä vuodelta tällä menolla ja laskettuun aikaan on vielä 20 viikkoa). Ihan varautumatta rahallisesti ja henkisesti etukäteen voi tulla aika raskas raskaus. Jos odottaa jo pahinta, niin sitten jokainen hyvä viikko on aina plussaa ;-)

Sellainen tuli mieleen, että tiedettehän kotihoidontuella olevat, että teidän on mahdollista saada kelasta sairauspäivärahaa, vaikkette töissä olisikaan? Mä nimittäin olen kotona esikoisen kansssa (siis kotihoidontuella) ja sain rv 19 alkaen kelan ansiosidonnaista päivärahaa (joka tietty on paljon vähemmän kuin palkka, mutta hurjasti enemmän kuin pelkkä kotihoidontuki). Kela ei tietenkään tätä asiaa mitenkään mainosta, mutta suoraan kysyttäessä onnistuu. Meillä siis syksy ja talvi meni taloudellisesti paremmin kuin oltiin varauduttu.



e75