mun sisko 17 v sairastaa anoreksiaa, muttei sitä myönnä. itkettää kun en voi tehdä mitään, kaikki on jo tehty.

Olen myös ylättänyt hänet oksentamassa ruoka ulos... Ja olen puhunut tästä myös hänen vanhemmilleen, mutta heistä mitään sellaista ei ole...

Eräs ystäväni on sairastanut anoreksiaa, pahaa sellaista, jo kohta pari vuosikymmentä. Elämä ei ole kummoista tällä hetkellä. Tehkää perheenä kaikkenne että saisitte hänet ymmärtämään oman tilansa ja hakeutumaan hoitoon. Tiedän - helpommin sanottu kuin tehty...

alaikäinen kyseessä, voisi onnistua sitä kautta

suorittamisen ja rakkauden. Ts. rakkaus ansaitaan jollakin. Laihduttamalla hän yrittää kerjätä rakkautta ja sääliä, mutta vaikka sitä antaisikin, se ei riitä - kolo, aukko on jo syntynyt sisälle.



Yleensä anorektikko lähtee hoitoon, jos se ei sisällä pakkosyöttämistä eikä letkuihin panoa, vaan on ns. terapiaa. Tällaista terapiaa annetaan mm. Hgin syömähäiriöpoliklinikalla. Tosin on tuuria, josko saa sellaisen terapeutin, jonka kanssa synkkaa.



Itselleni oli siitä jonkinlaista apua - mutta vasta lopulta oma päätös, kypsyminen lopetti sairauden. Jäänteet siitä elävät yhä - olen yhä valikoiva ruoan suhteen ja tarkka painostani.