Lue keskustelun säännöt.
Haikailetteko te muut vanhoja ihastuksianne?
16.02.2007 |
Tiedä häntä, johtuuko siitä, että oma parisuhde ihan vegetatiivisessa tilassa, mutta minua mietityttää, millaista elo olisi, jos olisinkin lyönyt hynttyyt yhteen jonkun muun kanssa. Siis en varsinaisesti usko, että ruoho olisi vihreämpää naapurinkaan haudalla, mutta piristää edes hieman kuvitella, miten asiat voisivat olla..?
Kommentit (11)
Joskus mietin mitähän heille kuuluu tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä monesti oon aatellu, että jos joskus vielä noihin nuoruusvuosiinsa vois palata, niin kyllä panisin tuulemaan ihan toisella tavalla. Nyt olen tajunnut, että ujouttani en uskaltanut tarttua tilaisuuksiin, menivät sivu suun. Nyt uskaltaisin, mutta on toi kysyntä kummasti vanhemmiten hiipunut=)
Toisen kanssa seurustelin jonkin aikaa ja toista tapailin vain muutaman kerran. Molemmat tummia komeita hyvä kroppaisia miehiä!
kyl tulee monesti elettyä jotkut " kohtaukset" mielessä uudelleen ja aivan eri tavalla kuin silloin teininä....mut mut. Paljon hyvääkin olis jäänyt tapahtumatta jos silloin asiat olis mennyt toisin :)) Ei se varmaan jossittelemalla parane.
esim. kysyäkseni, että flirttailtiinko me vain, vai olisiko toinen osapuoli ollut vakavissaan. Ja jos, niin MIKSI HITSI EI KÄYNYT KÄSIKSI. Ehkä parempi olla kyselemättä, tiedä minkä katastrofin saisi aikaan. Luulen ainakin, että viimeisimmän ihastukseni vaimo kirjoittelee parhaillaan tuolla Odotus-palstalla ja kyselee sektiosta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mielessä käynyt. Tosin viime syksynä tiemme leikkasivat ja sain kuulla tuoreimmat jutut. Poikamies on edelleen...
Minäkin olen joskus miettinyt, että olisi kiva tietää mitä entisille kuuluu. Mutta sitten tulee mieleen, että olisi se aika kauheaa, jos se takavuosien komistus olisikin nyt kaljuuntuva, lihonut ukkeli, joka osottautuisi aivan toisenlaiseksi, kuin mitä silloin nuorena kuvitteli!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta haikailin tai paremminkin mietin häntä vuosikymmenen. Tärkeä ihminen elämässäni. Tosin parisuhdetta en kaivannut hänen kanssaan enää, sen olin jo kokenut ja toivottomaksi todennut. Rakkaus vaan ei kadonnut koskaan. Mutta uomissaan on, enkä haikaile. Muistan.
nykyistä. Vaikka ei olekaan ruusuista ollut tämä yhteiselo, niin onneksi en ketään menneisyydestä kaipaa....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole epäilystäkään, etteikö exä olisi minulle täysin väärä ihminen.
Sitä miettii, että miksi teininä antoi niin helposti periksi. Erityisesti yhtä ajattelen tosi usien!
No, täytyy vaan hyväksyä et jos se olisi ollut mulle oikea niin olisin sen kanssa nyt! Sitäpaitsi pienten lasten kanssa avioliitto on aina koetuksella!