Koteihinsa komeroituneet

Kilpailuyhteiskunnan luomat paineet, omat traumat ja vaikeudet, nuoruudessa tehdyt tyhmyydet mitkä tottakai heijastuu aikuiseen elämään, yleinen pahoinvointi kokonaisuutena

Ei sitä kaikki jaksa. Sit se ku sinne kotii kerran jää ni sieltä on tosi vaikea tulla enää pois ilman tukiverkkoa esim. 

Ei ne oo helppoja asioita eikä ne oo aina niin yksinkertaisia mitä ihmiset kuvittelee. 

Siihen omaan paskaan jää tavallaan koukkuun, ei sieltä enää edes halua tulla pois. 

Muistakaa pitää silti edes jotain aktiviteettia omassa arjessanne. Käykää ulkona yms 

<3

Täyttä roskaa se väite. Eiköhän ihmiset olisi menossa jos olisi paikkoja ja rahaa mennä, ei baarit tai roskapaikat. Muutakin kuin työpaikka. Kaikilla ei ole autoa ja korttia luontoon saakka, jos on joku sairaus. Ja ilmasto vaikuttaa, kuntien rakenne ja terveydentila. Osassa on pelkkiä taloja. Ihmiset otetaan silmätikuksi helposti, ellei ole samanlainen tyyppi kuin muut. On erilaisia ihmisiä, monenlaisia. Jos joku itse sanoo että on komeroitunut, eri juttu. Mutta silti varmaan joku tekninen laite helpottaa kommunikointia, jos se toimii. Ja jos on joku omainen joka välittää. Lisäksi joku epäilee varmaan jo mummojakin hikikomoriksi.

Olen itse kokenut tuollaista syrjäytymistä, ja jollain tasolla taidan olla edelleen parantumassa siitä, vaikka huomattavasti paremmin jo meneekin. Itse ahdistuin ja masennuin teini-ikäisenä enkä hakenut apua, eikä kukaan, esimerkiksi vanhempani, sellaista minulle tullut tarjoamaan. Ollut pitkä matka kiivetä ylös tuosta ahdingosta, mutta hiljaa hyvä tulee. Omalla kohdallani hampaat irvessä itseni pakottaminen mukavuusalueeni ulkopuolelle tuotti tulosta. Vaikka kuinka paljon ahdistaa, koen että auttaa, että muistuttaa itseään siitä, että vaikka kuinka paljon jokin tuleva tilanne saattaisi jännittää, on silti parempi heittäytyä siihen kuin jäädä yksin kotiin elämään epä-elämää. Mitä pidempää lykkää näitä asioita, sitä pahemmiksi ne muuttuvat. Ja tietenkin kannattaa varmaan aktiivisesti hakea mielenterveydellistä apua, mitä itse en tehnyt. Mutta siis pienin askelin eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Kilpailuyhteiskunnan luomat paineet, omat traumat ja vaikeudet, nuoruudessa tehdyt tyhmyydet mitkä tottakai heijastuu aikuiseen elämään, yleinen pahoinvointi kokonaisuutena

Ei sitä kaikki jaksa. Sit se ku sinne kotii kerran jää ni sieltä on tosi vaikea tulla enää pois ilman tukiverkkoa esim. 

Ei ne oo helppoja asioita eikä ne oo aina niin yksinkertaisia mitä ihmiset kuvittelee. 

Siihen omaan paskaan jää tavallaan koukkuun, ei sieltä enää edes halua tulla pois. 

Muistakaa pitää silti edes jotain aktiviteettia omassa arjessanne. Käykää ulkona yms 

<3

Eiköhän monet ihmiset käy ulkona kuitenkin. Sen verran mitä pystyy. Ei kaupungissa voi seisoskella missä tahansa ulkona kylmällä.

Minäkin asun komerossa.

Mitä siellä ulkona tekee?

Vierailija kirjoitti:

Kilpailuyhteiskunnan luomat paineet, omat traumat ja vaikeudet, nuoruudessa tehdyt tyhmyydet mitkä tottakai heijastuu aikuiseen elämään, yleinen pahoinvointi kokonaisuutena

Ei sitä kaikki jaksa. Sit se ku sinne kotii kerran jää ni sieltä on tosi vaikea tulla enää pois ilman tukiverkkoa esim. 

Ei ne oo helppoja asioita eikä ne oo aina niin yksinkertaisia mitä ihmiset kuvittelee. 

Siihen omaan paskaan jää tavallaan koukkuun, ei sieltä enää edes halua tulla pois. 

Muistakaa pitää silti edes jotain aktiviteettia omassa arjessanne. Käykää ulkona yms 

<3

Mutta voisivatko sukulaiset yrittää aktivoida ja kannustaa tekemään asioita tai jotain. 

Se ei ole se ongelma, ettenkö ymmärtäisi asioiden olevan monimutkaisia ja traumojen olemassaolon, mutta niinkin yksinkertainen asia kuin kysyminen "Mitä elämääsi kuuluu?" tuntuu olevan hakusessa. Lisäksi traumojen miettimisen sijaan voisi enemmän olla tekoja. 

Onhan se määrällisesti aika paljon, jos tunnen ja tiedän 3 syrjäytynyttä nuorta miestä. 

Kotona viihtymisestäkin on joku saanut ongelman. Naurattaa tuollainen vinkuminen komeroitumisesta.

M.53

Uskoisin, että kaikilla kotiinsa jääneillä on siihen jotkut syyt, henkilökohtaiset tai muut syyt. En jaksa pohtia muiden kotonaistumista, koska en ole huomannut KIELTOTAULUA missään.

Aika samanlainen tilanne. Eihän tässä auta kuin koittaa pienin askelin eteenpäin, mutta koska oma tilanne hävettää, niin ei tule otettua niitä askelia, kun ei niitä juurikaan voi oman kodin rauhassa ja turvassa ottaa, vaan ne vaativat ihmisten ilmoilla oloa. Ei vaan millään haluaisi tulla nähdyksi sellaisenaan kuin tällä hetkellä on. Mitään ongelmaa ei olisi, jos voisi jossain piilossa muuttaa itsensä ja elämänsä vähemmän hävettäväksi, ja sitten vasta astua esiin.

Minä olen komeroutunut 40v syrjäytynyt nainen. Komeroiduin jo teininä. Ulos voisi mennä joskus kävelylle koska asun metsän ja hyvien lenkkimaastojen lähellä mutta ei tuu mentyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kilpailuyhteiskunnan luomat paineet, omat traumat ja vaikeudet, nuoruudessa tehdyt tyhmyydet mitkä tottakai heijastuu aikuiseen elämään, yleinen pahoinvointi kokonaisuutena

Ei sitä kaikki jaksa. Sit se ku sinne kotii kerran jää ni sieltä on tosi vaikea tulla enää pois ilman tukiverkkoa esim. 

Ei ne oo helppoja asioita eikä ne oo aina niin yksinkertaisia mitä ihmiset kuvittelee. 

Siihen omaan paskaan jää tavallaan koukkuun, ei sieltä enää edes halua tulla pois. 

Muistakaa pitää silti edes jotain aktiviteettia omassa arjessanne. Käykää ulkona yms 

<3

Mutta voisivatko sukulaiset yrittää aktivoida ja kannustaa tekemään asioita tai jotain. 

Se ei ole se ongelma, ettenkö ymmärtäisi asioiden olevan monimutkaisia ja traumojen olemassaolon, mutta niinkin yksinkertainen asia kuin kysyminen "Mitä eläm

Teidän yhteiskuntamalli ei toimi muille. Muilla on eri toive mitä se on. Jos on rahaa, se jo auttaa parempaan ravintoon ja saa energiaa. Jos ravinto on heikkoa ja köyhyys luotua, ihmisiä haukuttu, se ei tuo uusia asioita tai kontakteja. Joskus muidenkin pitää herätä. Kaikki ei toimi käytännössä, vanhalla tavalla. Riippuu ihmisistä minkälaisia ovat. 

Ihmisiä vain ärsyttää kun joku viihtyy kotona eikä huomiohuoraa ympäriinsä.

Itsellä kun ikää kertynyt, niin kaverit hävinnyt. Eikä auta asiaa se että hölmönä pitää luottaa naiseen parisuhteessa niin paljon, että erotessa huomaa jääneen täysin yksin uudelle paikkakunnalle.

Vierailija kirjoitti:

Aika samanlainen tilanne. Eihän tässä auta kuin koittaa pienin askelin eteenpäin, mutta koska oma tilanne hävettää, niin ei tule otettua niitä askelia, kun ei niitä juurikaan voi oman kodin rauhassa ja turvassa ottaa, vaan ne vaativat ihmisten ilmoilla oloa. Ei vaan millään haluaisi tulla nähdyksi sellaisenaan kuin tällä hetkellä on. Mitään ongelmaa ei olisi, jos voisi jossain piilossa muuttaa itsensä ja elämänsä vähemmän hävettäväksi, ja sitten vasta astua esiin.

Minunkaan elämä ei ole ollut mitään ruusuilla tanssimista, mutta pakkohan se on yrittää nousta ja kömpiä ylös askel kerrallaan, jos on kuoppaan heitetty. Irtisanottiin ja koin sen nöyryyttävänä. 

Ei ole varaa, että nuoret syrjäytyvät. 

Jokainen ihminen on lopulta vastuussa itsestään, toki yhteiskunta voi tarjota tukea, mutta resurssit ovat kuitenkin rajalliset ja jää yksilön päätettäväksi kiinnostaako tarjottu tuki vai ei. 

Miksi tuo pitää yleistää kaikkiin? Osahan ihan vapaaehtoisesti haluaa viettää aikansa kotona yksin eikä kärsi siitä millään lailla. 

Mistä lähtee oletus, että ihmisen pitäisi olla 24/7 kanssakäymisessä muiden ihmisten kanssa? Vielä 150 vuotta sitten ihmiset olivat kotona, jos eivät metsässä tai tehtaissa joutuneet raatamaan leipänsä eteen. Tilan töissä riitti hommia, kyläkaupassa käytiin harvakseltaan sokeria ja kahvia ostamassa, kirkossa käytiin sunnuntaisin. Ikinä ei  huvikseen matkustettu naapuripitäjään, kaupungeista puhumattakaan. Elämä oli siinä lähipiirissä ja maailma oli ymmärrettävä. 

Olen tuollainen. Teen kotona töitä ja harrastan julkisesti eli tavallaan osana yhteiskuntaa, mutta välttelen live-ihmiskontakteja muutoin kuin esim. aspa-tilanteissa. Minulla ei ole kuitenkaan mitään ongelmaa hoitaa asioita, sillä rooleissa toimivat ovat yleensä enemmän tai vähemmän asiallisia ja tällöin keskitytään vaan siihen asiaan, mitä hoidetaan

Siviilisuhteet ovat sitten ihan ok-näköisenä naisena melkoista syöpää ihan kaikilla mittareilla ja kaikissa muodoissaan. Lähtien siitä, että 100% miehistä, joiden kanssa olen ollut tekemisissä siviilissä, ovat seks.ahdistelleet, ihastuneet, tai halunneet seurustella. Muutamia raiskiksiakin on takana. Siperia opetti, ja oppi meni perille

Naisten kanssa tulen toimeen, mutta en saa suhteista riittävää ROI:ta. Ei vaan maksa vaivaa siis. Ja näissä joutuu vedetyksi ihan ihmeellisiin draamoihin ja ongelmiin, mikä ei kiinnosta itseäni

Netissä tulee keskusteltua ja mielestäni se on ihan hyvä sosiaalisuuden muoto. Se ei sisällä kiinnittymistä, ja koen että voin olla rehellinen ja avoin. Toisten rehellisyys ja avoimuus ei vahingoita tai aseta minua uhkaan, seks.ahdistelu ei johda raiskausriskiin, konflikti ei johda lokaamiskampanjaan tai kostoon, jne.

Vanhojen sukupolvien on ilmeisesti vähän vaikea käsittää, miten helvetillistä joillekin elämä yhteiskunnassa on. Heidän "normaalinsa" on helposti väkivaltaista ja loukkaavaa, siinä missä itsekseen ollessa saa vaan olla - elää, ilman että on jonkun muun jatke, kohde, väline tai halu

MTV:ltä on loppunut uutisaiheet kesken, joutuu kierrättämään samaa juttua. 

www.mtvuutiset.fi/artikkeli/antti-39-tyoskenteli-johtotehtavissa-nyt-ha…

www.mtvuutiset.fi/aihe/asian-ytimessa/7151950