Kyllä lapsettomana voi olla onnellinen!

En todellakaan halua lapsia hahahahahahahahaa!!!!

Vierailija kirjoitti:

En osaa sanoa, että tuleeko vielä jossain vaiheessa elämää masennus lapsettomuuden takia, mutta olen tällä hetkellä itkuni itkenyt asian vuoksi ja nyt teen kaikkea mikä tuntuu mieluisalta. Saan kyllä lasten kanssa olla työelämässä. 

Mulla taas päinvastoin. Työelämässä joudun jonkin verran olemaan lasten kanssa tekemisissä. Kestän sen, mutta mitä vähemmän, sen parempi.

Ihan kiva kun voi tulla ja mennä miten huvittaa, voi matkustella vapaasti, harrastaa omia juttujaan ja syödä ulkona.

Kaikki eivät halua lapsia. Toiset taas haluavat. Eläköön jokainen niin kuin itse parhaaksi näkee.

t. Vela

En todellakaan halua hoitaa ja kasvattaa housuun paskovaa kää piö tä, joka kiukuttelee kaupassa kun ei saa karkkia, rääkyy kaikki yöt kustuaan housuun tai tulee teininä kännissä kotiin joskus kello 3 aamuyöllä.

Tiesin jo nuorena, etteivät nämä geenit jatku ja hyvä näin. Ei ole pakko. Tuen sukulaislapsia. Laitan myös rahaa Nepalin tyttöjen koulutukseen.

Ei voimavaroja omiin lapsiin, haluan olla rauhassa.  Varmasti monella introvertilla sama.

Kuka minut sitten vanhana hoitaa? Ei aavistustakaan. Eikä edes kiinnosta.  Rahaa on.

Ihanaa. Tyhjennä kaikkea matkan aikana kerääntynyttä niin fyyysistä, psyykkistä kuin materiaalia. ihminen pärjää aika vähällä. Viihdyn kotona. Arki on hyvää.  Vapaus ja vastuu vain itsestä. Hienoa. Ei tarve kerätä mitään, tehdä mitään 'erityistä' tai matkustella mihinkään. Tai hankkia elukkaa ollakseni "onnellinen".  Vähemmän on enemmän - klishee on mulle ihan parasta. 💝 

Mua ei edes kiinnosta ollenkaan seurustella jonkun tyypin kanssa jolla on / olis lapsia. En vois alkaa leikkimään äitipuolta,  mummopuolta sitten joskus. 

Vierailija kirjoitti:

Mua ei edes kiinnosta ollenkaan seurustella jonkun tyypin kanssa jolla on / olis lapsia. En vois alkaa leikkimään äitipuolta,  mummopuolta sitten joskus. 

Tämä. Mies ei kuitenkaan olisi 100% minun, vaan osa hänestä kuuluu aina pikkuisen exälle jotta voidaan sopia lasten asiat ym.

Olen lapseton sinkku koska haluan niin.

Itse ajattelen että ihmisen pitää kuunnella itseään eikä ulkopuolista painostusta oman elämänsä päätöksssä eikä sitä mitä "kuuluu" olla ja tehdä.

Me jokainen elämme vain rajoitetun ajan, ja ainakin minun mielestäni se aika pitää käyttää niin kuin parhaitwn taitaa.

Jos se jollekin on perheen hankinta, ok,  minulle ei.  En ymmärrä jankkaamista siitä asiasta.  Jokaisella on omat  toiveensa ja haliunsa ja odotuksensa oman elämänsä suhteen, suotakoon se kaikille.

Komppaan aloittajaa.

Halusin nuorempana lapsia. Alle 20 vuotiaana en muuta nähnytkään kun itseni äitinä tulevaisuudessa. No, pitkän parisuhteen päätyttyä en kuitenkaan ollut äiti, 31vuotiaana. 

Nyt 38 vuotiaana en voisi kuvitellakaan olevani äiti, enkä haluaisi olla. Nautin omasta rauhasta, omasta kodista kissojen kanssa. 

Olen äärimmäisen tyytyväinen elämääni; saan mennä ja tulla miten haluan. Lapsia en toki vihaa vaan nautin heidän seurassaan. Mutta työpäivän jälkeen on mahtavaa tulla hiljaiseen kotiin, ja ihan yksin.

Työni on siis lasten parissa.

Minulle lasten hankinta on ollut sellainen aika neutraali asia. Olen aina ajatellut, että ensin eletään nuoruutta sinne 30-vuotiaaksi ja sitten lapset, jos elämäntilanne on sopiva. Ei ollut sopiva tuossa iässä kun olin pitkäaikaistyötön ja aloittamassa uuden alan opinnot. Ja nyt 36-vuotiaana tuli ero enkä yksin lasta halua hankkia.

Jos löydän miehen tyyliin heti niin lasta voisi harkita, mutta näen lapsettomuudessa sen verran hyvää että pärjään ilmankin. Elämässäni on paljon asioita mitä en olisi voinut tai voisi toteuttaa äitinä.

Totta kai lapseton voi olla onnellinen.  Ja myös lapsia saanut voi olla onnellinen. Olen itse onnellinen neljän lapsen äiti. Odotan ilolla myös  mummoksi pääsemistä lähivuosina. 

Onnellisuus on enimmäkseen helppoa toisille ja toisille jatkuvasti vaikeaa. Olosuhteet ha tilanteet vaihtelevat toki, mutta ihmiset yleensä palautuvat itselleen tyypilluselle onnellisuuden tasolle. Älykäs, hyväntuulinen, riittävän terve,  suhteellisuudentajuinen on yleensä varsin onnellinen näissä suomalaisissa oloissa. 

Saa joka yö nukkua rauhassa, ihanaa! 😄

Sain lapseni 25-vuotiaana. Paras asia elämässäni.

Minä todella nautin vapaudesta, yksinolosta ja nykyisestä elämästäni vain minulle! 

 

Lapset sain nuorena, ovat jo 24 ja 25.

Itsekin vasta 45. Biologisesti ja kunnoltani reilusti ikääni nuorempi.