Oletko saanut kirkolta joskus jotain apua kun olet pyytänyt?

Opiskelijana sain työpöydän ja tuolin. Eivät siis itse maksaneet, mutta yhdistivät minut jonkun hyväntekeväisyysyhdistyksen kanssa ja kaikki hoitui diakonian kautta. Helsingissä. 

Akan sain.

Liikuntavammainen avuustettavani sai kaksi ruokalippua johonkin ruokailuun kun kävimme hänen kanssaan siellä hakemassa apua hänen todella huonoon taloudelliseen tilanteeseen. Tästä jo useampi vuosi. Lopulta itse autoin häntä muutamana kuukautena ruokaostoksissa että sai asiat kuntoon.

Vierailija kirjoitti:

Pappi delegoi asiani pian diakonille, oli vähän erikoista. Tuli tunne, ettei halunnut tuhlata aikaansa niin vähäpätöiseen ihmiseen kuin minä. Toisen ihmisen tiedän käyneen vuosikaudet saman papin kanssa juttelemassa. Tällainen on kai menneisyyttä.

Pappien aika on yleensä kortilla, ovat työuupuneita ja ylityöllistettyjä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole saanut. Silkkaa väheksyntää ja ylimielistä käytöstä papeilta. Tämä johdosta vihaan pappeja nykyisin.

 

Tuo kommenttisi saa minut murheelliseksi. Toivottavasti saisit kokea myötätuntoa. Lämpimiä ajatuksia sinulle näin koneen välityksellä.

 

T.pappi

Älä lässytä minulla pappipaskaa, aivan liian myöhäistä. Vihaan pappeja, kueten jo aiemmin kirjoitin ja tätä ei mikään enää pysty muuttamaan. Hukkukaa saastaanne.

Henkistä tukea pahassa erotilanteessa, asiallisia hyviä neuvoja, mihin ottaa yhteyttä taloudellisissa asioissa, soittoja joissa kyselivät miten voin ja miten lapset voivat, tietoa kirkon perheavustaEli kyllä: olen apua saanut. Mitään jeesusteluja ei koskaan ollut. Parasta on ollut ehkä se, miten olen nyt seurakunnan vapaaehtoistyössä ollut osana, yhtenä ehkä nuorimmista siellä. Valitettavasti juuri niitä miehiä, jotka täällä kirjoittavat vanhojen hyvien aikojen kristillisistä perinteistä, ei ole ainoatakaan vapaaehtoisena näkynyt paikalla, vaan meitä on 65 - 80 vuotiaita naisia, ja pari noin viisikymppistä ja minä. Ainoa poikkeus: miesten tuoma joulukuusi ja sen pystyttäminen kerran vuodessa, mutta siitäkin ne miehet pitävät sellaista itsekehumeteliä, että korviin sattuu eikä koristeluun ole osallistunut heistä kukaan! 

Olen kahdelta eri paikkakunnalta. Olen kiitollinen.

En ole pyytänyt. Mutta r aiskaajani on saanut kirkolta paljon tukea. Tämän perusteella en usko, että heidän puoleensa tulen kääntymäänkään.

Suikkarin

Saimme rahallista apua muutamia kertoja vuosia sitten vaikeassa tilanteessa. Emme kuulu kirkkoon. Diakonit olivat todella mukavia. 

Naispappi levittää reitensä auliisti.

Mulla on kuulemma iso.

Avioliiton vihkimisen lasten kasteet rippikoulut. Monet ehtoolliset ja Jumalan palvelukset. 

Vierailija kirjoitti:

Kirkko ja sen oksettavat papit olisivat viimeinen vaihtoehto kenen puoleen kääntyisin ongelmissani. En todellakaan halua suoda noille psykopaateille sitä nautintoa, että pääsisivät hekumoimaan vaikeuksillani ja nauttimaan niistä.

Todella sairas ajattelutapa. Kukaan pappi ei nauti toisten vaikeuksista. He ovat koulutettuja sielunhoitajia. Heille kiitos raskaasta työstä.