Huonoissa julmissa suhteissa hyvin yleisesti teeskennellään ihanaa onnea

Olin 16 vuotta aivan hirveässä suhteessa, joka näytti heti kaikki red flagit. Miehen edelliset exät haukkui ja kertoi miehestä faktoja. No enhän minä halunnut uskoa, vaan ajattelin näiden olevan kateellisia. Ummistin silmäni lähes kaikelle ja ajattelin vaan, että asiat muuttuu. Ei ne koskaan muuttuneet, ainakaan parempaan. Mies kohteli täysin tunteettomasti. Empatiaa ei herunut missään asiassa. Jouduin olemaan muutenkin pääsääntöisesti yksin. Mies uhkaili aina ihmisten ilmoilla, että jos en näytä hymyilevältä niin naama on kohta oikeasti rutussa. Esitin tätä soopaa niin kauan, koska en halunnut myöntää, että muut olivat oikeassa ja minun harkintakykyni petti. Lopulta jokin onneksi napsahti, enkä enää välittänyt, vaikka koko paikkakunta saa tietää, mikä hirviö mies oli ja on. En ole suostunut yhteenkään tapaaamiseen tai puhumiseen eron jälkeen. Tuli vaan mieleen tästä Puhakan tapauksesta, että menikö hakemaan tavaroitaan tai keskustelemaan kun toinen pyyti. Ei kannattaisi.