Miten jaksatte sitä kun ainoa lapsi on jatkuvasti äidin seuraa vailla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos seisoo vieressä vinkumassa että leikkiä pitäsi silloinkin kun sinulla on omat hommat meneillään niin anna seisoa äläkä anna periksi. Tarpeeksi kun aikaa kuluu niin kyllä se oppii että et aina tule leikkimään ja ei enää jaksa seisoa vieressä päivystämässä kun toteaa sen hyödyttömäksi. 

Jos ap saisi esim suunsa auki, tässä tilanteessa olisi hyvä sanoa lapselle esimerkiksi että tulen sitten kun x on tehty, sen sijaan että antaisi lapselle tunteen olla vaan pelkkää ilmaa. Mutta ap:lle taitaa olla perus kommunikointi haasteellista. 

Ikävä lukea tällaisia väitteitä minusta. Tietenkin olen sanonut lapselle noin mitä ehdotat. Lukuisia ja lukuisia kertoja. Kuten myös ohjannut ihan kädestä pitäen omiin leikkeihin, auttanut omia leikkejä alkuun jne. Mutta kuten sanottu, hän valitsee mieluummin sen odottamisen. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos seisoo vieressä vinkumassa että leikkiä pitäsi silloinkin kun sinulla on omat hommat meneillään niin anna seisoa äläkä anna periksi. Tarpeeksi kun aikaa kuluu niin kyllä se oppii että et aina tule leikkimään ja ei enää jaksa seisoa vieressä päivystämässä kun toteaa sen hyödyttömäksi. 

Tätähän tämä aloitus juuri koskee. Olen antanutkin seisoa. Jo pari vuotta. Ja seisoo siinä odottamassa edelleen, eli ei ole parissa vuodessa vielä kyllästynyt vaikka on todennut sen sinänsä hyödyttömäksi. Ap

Onko siihen joku syy miksi sinun on annettava lapsen seisoa siinä?

Taitaa olla joku jumalhahmomutsi taas. Huoh.

Väsynyt vanhempi kysyy ja yllätys, se toinen vanhempi luisteli velvollisuuksistaan. Miehille pitäisi määrätä haittavero isyydestä laistamisesta. Omakin ex pakeni mukamas töihin, istui yömyöhään huoltsikalla ja suuttui kun ei saanut iskettyä nuorta kassanhoitajaa.

Ap, ei tuohon auta kuin aika. Omani on nyt 10v. ja painelee sujuvasti puuhaamaan omaan huoneeseensa. Melkein vuosikymmen meni että alkoi helpottaa. Malli-isä ja ex näkee lasta muutaman kerran vuodessa, ei pidä yhteyttä ja kertoo kuulema tutuille olevansa paras isä jonka tuntee.

Haluan vain sanoa, että se lapsen hoito tuntuu erityisen raskaalta kun sen hoitaa YKSIN.

Ihan normaalia ettei halua yksin aina leikkiä. Hommatkaa seuraa sille, normaalia sosiaalisuutta elämään. 5-vuotias on leikki-ikäinen parhaimmillaan. Päiväkoti ei riitä, vapaa-ajalle myös leikkitreffiä ja seuraa muista lapsista. 

No en ole koskaan aloittanut olemaan mikään 24/7 leikkikaveri ja seuraneiti. Olen aikuinen jolla on omat aikuisen hommat. Välillä toki omasta halustani tein palapelejä, piirsin, leikin lapsen kanssa. Oli leffa-iltaa ja leipomista, picnikiä ym. Mutta lapsi ei roikkunut minussa eikä marissut tylsyyttään vaan puuhaili omiaan. Ja oli kavereita jo vauvasta asti. Omassa pihassakin leikki 3v alkaen itse ilman pelkoa että olisi lähtenyt jonnekin. Helppo tapaus.   

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaalia ettei halua yksin aina leikkiä. Hommatkaa seuraa sille, normaalia sosiaalisuutta elämään. 5-vuotias on leikki-ikäinen parhaimmillaan. Päiväkoti ei riitä, vapaa-ajalle myös leikkitreffiä ja seuraa muista lapsista. 

Lapsi itse sanoo, ettei se halua leikkitreffejä, ei halua meille vapaa-ajalla lapsia kylään jne. Vaikea se on pakottaa, kun ei halua, koska eihän kukaan toinen lapsi halua tulla kylään sellaiseen paikkaan minne häntä ei haluttu. Oma lapseni on kai vähän introvertti, hän väsyy aika paljon päiväkodin ihmisjoukoista ja hälystä ja haluaa vain kodin rauhaa päiväkodin jälkeen. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaalia ettei halua yksin aina leikkiä. Hommatkaa seuraa sille, normaalia sosiaalisuutta elämään. 5-vuotias on leikki-ikäinen parhaimmillaan. Päiväkoti ei riitä, vapaa-ajalle myös leikkitreffiä ja seuraa muista lapsista. 

Lapsi itse sanoo, ettei se halua leikkitreffejä, ei halua meille vapaa-ajalla lapsia kylään jne. Vaikea se on pakottaa, kun ei halua, koska eihän kukaan toinen lapsi halua tulla kylään sellaiseen paikkaan minne häntä ei haluttu. Oma lapseni on kai vähän introvertti, hän väsyy aika paljon päiväkodin ihmisjoukoista ja hälystä ja haluaa vain kodin rauhaa päiväkodin jälkeen. Ap

Mutta haluaa kuitenkin seuraa leikkeihinsä. Sosiaalistaminen kaverileikkeihin voisi tehdä hyvää, eihän leikkitreffit kotiympäristöissä ole sillä tavalla hälyisiä kuin päiväkoti, eikä ympärillä ole suurta laumaa muita, vaan yksi tai kaksi kaveria joiden kanssa keskittyä rauhassa leikin rakentamiseen ilman taustameteliä ja päiväkodin aikatauluja. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoitat? Ei lapsi meillä määrää. Mistä sellaista keksit? Ap

"Kotona ollessa en lapsen mielestä saisi tehdä muuta kuin leikkiä, piirtää ja pelata ym. hänen kanssa. [...] Eli minulla ei ole oikeastaan hetkeäkään aikaa keskittyä mihinkään omaan." -aloituksesi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaalia ettei halua yksin aina leikkiä. Hommatkaa seuraa sille, normaalia sosiaalisuutta elämään. 5-vuotias on leikki-ikäinen parhaimmillaan. Päiväkoti ei riitä, vapaa-ajalle myös leikkitreffiä ja seuraa muista lapsista. 

Lapsi itse sanoo, ettei se halua leikkitreffejä, ei halua meille vapaa-ajalla lapsia kylään jne. Vaikea se on pakottaa, kun ei halua, koska eihän kukaan toinen lapsi halua tulla kylään sellaiseen paikkaan minne häntä ei haluttu. Oma lapseni on kai vähän introvertti, hän väsyy aika paljon päiväkodin ihmisjoukoista ja hälystä ja haluaa vain kodin rauhaa päiväkodin jälkeen. Ap

1-2 lasta kotona leikkimässä 1-2h ei varmasti kuormita liikaa, kun tylsyyksissään maleksii edelleen luonasi 2 vuoden jälkeen kinuamassa seuraa. Sosialisoimisessa on ongelmia, jos äiti on ainoa paras leikkikaveri ja kaikki muut eivät ole kiinnostavia, mutta leikkiseuraa pitäisi silti saada.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoitat? Ei lapsi meillä määrää. Mistä sellaista keksit? Ap

"Kotona ollessa en lapsen mielestä saisi tehdä muuta kuin leikkiä, piirtää ja pelata ym. hänen kanssa. [...] Eli minulla ei ole oikeastaan hetkeäkään aikaa keskittyä mihinkään omaan." -aloituksesi

Sivusta sanon tähän että taitaa tuo lapsi kaivata ihan vain äidin huomiota, ei kenen tahansa seuraa. Kun ei edes isän seura kiinnosta.

Supenanny juuri sanoi, että parasta mitä lapselle voi opettaa on tylsyyden sietäminen ja hän sanoo lapsille näiden valitellessa tylsyyttä, että " Istu maton reunalle ja riiputa jalkojas siinä"

En muista. Tehtiin yhdessä asioita. Askarreltiin ja ruokaa ja siivousta yms. En kyllä koskaan leikkinyt mitään, en ole varma pelasinko lapseni kanssa. Jotain pleikkapeliä taisin pelata. Jos lapsi oli seuraa vailla, otin hänet mukaan hommiini. Ulkoiltiin, pyöräiltiin, oltiin kasvimaalla. Sellaisia yhteisiä juttuja. Lapsi leikki leikkejä yksinn tai toisten lasten kanssa.