Voisitko nainen aloittaa parisuhteen lopettavan alkoholistin kanssa?
Lopettava alkoholisti ja viinaan en enää koske ja piste. Helpotti terapiassa itkien myöntää alkoholismin olevan vakava sairaus ja syyt mitkä sen aiheutti. Maksavaurioita ei ehtinyt syntyä ja laiha mies olen aina ollut. Haluaisin naimisiin, vaimon ja lapsen. Onko tämä mahdollista?
Kommentit (80)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Mielestäni päihdeaddiktin ei kannata omasta puolestaankaan hakeutua suhteeseen, ennen kun on saaunt oman elämänsä ja tunne-elämänsä täysin vakautettua
Eli suomeksi en mielestäni ansaitse onnea kun olen lopettava alkoholisti?
Itsesääli ja muiden syyttäminen/syyllistäminen on iso punainen lippu! Et voi heittäytyä tuolla tavalla uhriksi.
En syyttänyt vaan esitin mielestäni loogisen ja asiallisen kysymyksen. En ole uhri eikä minulla ole tunne-elämän puolella ongelmia, olen entinen alkoholisti enkä ajattele naisen olevan korvike. Mitä et nyt ymmärrä?
Käyt terapiassa mutta sinulla ei ole tunne-
Ai luoja.
Ei kovin luotettava tietolähde tuosta lopettamisesta.
Alkoholisti on aina alkoholisti vaikka onkin raitistunut. Ei tarvitse olla kuin yksi vastoinkäyminen, niin helppo ratketa uudelleen.
Kaikki on mahdollista. Tottakai voit löytää parisuhteen, saada avioliiton ja lapsen. Ei mitään ole vielä kiveen kirjoitettu. Itse tiedät oman tilanteesi parhaiten.
Täältä ei oikeastaan kannata kysellä, täällä ollaan niin ehdottomia. Oikeassa elämässä toimitaan vaistonvaraisemmin ja nähdään paremmin, mitä kukin on "miehiään" tai "naisiaan.". Anna asiallesi aikaa. Ja kaikkea hyvää ja onnea elämääsi! Nytpähän olet nähnyt sen pimeänkin puolen, joten osaat arvostaa uutta valoisampaa elämääsi. Kyllä sitä kannattaa vaalia.
Sitten tulee sitä että yks kalja pitää saada. En jois mutta kun sinä..... Sitä se on aina. Alkoholisti löytää syyn juoda AINA itsensä ulkopuolelta. Se kuuluu taudin kuvaan.
Tämä kannattaa pitää mielessä:
Alkoholismi on krooninen sairaus, joka on aiheuttanut peruuttamattomia muutoksia ihmisen aivoihin ja jonka johdosta juomisesta on tullut pakonomaista. Sen arvioinnissa katsotaan enemmän sitä, mitä juominen ihmisen elämässä aiheuttaa. Alkoholistille paluu kohtuukäyttöön ei enää ole mahdollista ja virallinen suositus on abstinenssi eli päihteettömyys. Riippuvuutta ylläpitävän keskushermoston toimintatavan muutos korjautuu hitaasti päihteettömyyden myötä. Sen saavuttaminen kestävästi ja niin, että ihminen kokee tyytyväisyyttä, vaatii yleensä ammattimaista hoitoa.
Kestävä päihteettömyys edellyttää, että henkilö luopuu juomisesta keinona vapautua mielelle sietämättömistä tunnetiloista. Siksi pelkkä katkaisu tai pitkäkään tipaton jakso ilman ajattelumuutosta edistävää hoitoa ei auta vaan ihminen ajautuu herkästi takaisin juomiseen.
Mitään vaaleanpunaisia pilvilinnoja ei kannata rakennella. Raitistuminen ja käytön totaali lopetus vaatii valtavasti tahtoa, sisua ja oikeanlaista tukea. Alkoholismi on koko perheen sairaus, sillä on valtavat vaikutuskset puolisoon ja mahdollisiin lapsiin sekä läheisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisin, jos toinen olisi ollut pidempään raittiina. Elänyt yksin ilman minkäänlaisia intiimejä suhteita. Ja hoitanut tunne maailmansa.
Teitä addikteja on tässä maassa paljon. Iso osa jatkaa vaan juomistaan.
Suomessa laajimmin levinnyt addiktio ei ole alkoholi, huumeet, uhkapelit vaan epäterveellisen ruoan ja herkkujen syöminen. Suurin osa suomalaisista on addikteja syömiseen. Teitä addikteja on tässä maassa paljon. Iso osa jatkaa vaan syömistään.
Ruoka ei ole kuitenkaan päihde jolla tuhotaan perheitä. Eivät ole milläänlailla toisiinsa verrattavissa olevia asioita
En missään olosuhteissa, vaikka olisit ollut 10 vuotta raittiina.
Se, että ihmisestä tulee alkoholisti, tai mikä muu hyvänsä addikti, on merkki viallisesta hermorakenteesta. Se, että tuollainen pääsee yhdestä addiktiosta ei kerro mitään. Jos ei muuta, se addiktoituu urheiluun seuraavaksi tai uskontoon.
Jos mies kompensoi tarpeeksi paljon sitä, ettemme voi viettää romanttisia viini-iltoja
Vierailija kirjoitti:
Sitten tulee sitä että yks kalja pitää saada. En jois mutta kun sinä..... Sitä se on aina. Alkoholisti löytää syyn juoda AINA itsensä ulkopuolelta. Se kuuluu taudin kuvaan.
Tämä kannattaa pitää mielessä:
Alkoholismi on krooninen sairaus, joka on aiheuttanut peruuttamattomia muutoksia ihmisen aivoihin ja jonka johdosta juomisesta on tullut pakonomaista. Sen arvioinnissa katsotaan enemmän sitä, mitä juominen ihmisen elämässä aiheuttaa. Alkoholistille paluu kohtuukäyttöön ei enää ole mahdollista ja virallinen suositus on abstinenssi eli päihteettömyys. Riippuvuutta ylläpitävän keskushermoston toimintatavan muutos korjautuu hitaasti päihteettömyyden myötä. Sen saavuttaminen kestävästi ja niin, että ihminen kokee tyytyväisyyttä, vaatii yleensä ammattimaista hoitoa.
Kestävä päihteettömyys edellyttää, että henkilö luopuu juomisesta keinona vapa
Ja koska alkoholistiksi päätyy vaan addiktioihin taipuvaiset persoonallisuudet, raittius alkoholista ei takaa, etteikö ihminen tulisi seuraavaksi riippuvaiseksi jostain muusta.
Lisäksi ne peruuttamattomat muutokset aivoissa tuntuvat tapahtuvan siellä kaikkein korkeimpien toimintojen alueella. Moraali ei ole koskaan aivan samalla tasolla kuin ei-alkoholistilla, olen sen huomannut.
Kyllä jos mies vaikuttaa motivoituneelta pysymään raittiina ihan oman itsensä ja hyvinvointinsa takia. Mutta olisin varuillani ja tarkkailisin merkkejä humalatilasta.
Vierailija kirjoitti:
Jos mies kompensoi tarpeeksi paljon sitä, ettemme voi viettää romanttisia viini-iltoja
On olemassa alkoholittomia viinejä. -ohis
Kokeiltu kerran. Ei ollut sinänsä kypsä tasavertaisen ihmissihteeseen, niin kesken itsensä kanssa ja ainoa identiteetti ja elämänsisältö oli se raittius. Ei siis mitään pahaa sanottavaa paitsi se ettei se henkisesti ollut erityisen antoisaa kun toinen oli ikäänkuin vastasyntynyt aikuiseen elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Sitten tulee sitä että yks kalja pitää saada. En jois mutta kun sinä..... Sitä se on aina. Alkoholisti löytää syyn juoda AINA itsensä ulkopuolelta. Se kuuluu taudin kuvaan.
Tämä kannattaa pitää mielessä:
Alkoholismi on krooninen sairaus, joka on aiheuttanut peruuttamattomia muutoksia ihmisen aivoihin ja jonka johdosta juomisesta on tullut pakonomaista. Sen arvioinnissa katsotaan enemmän sitä, mitä juominen ihmisen elämässä aiheuttaa. Alkoholistille paluu kohtuukäyttöön ei enää ole mahdollista ja virallinen suositus on abstinenssi eli päihteettömyys. Riippuvuutta ylläpitävän keskushermoston toimintatavan muutos korjautuu hitaasti päihteettömyyden myötä. Sen saavuttaminen kestävästi ja niin, että ihminen kokee tyytyväisyyttä, vaatii yleensä ammattimaista hoitoa.
Kestävä päihteettömyys edellyttää, että henkilö luopuu juomisesta keinona vapa
Et usko tätä, mutta kerron kuitenkin etten ole koskaan juonut kaljan kaljaa. Minä join ennen vahvoja juomia, mutta itse tein lopettamispäätöksen ja siinä aion pidättäytyä. En ole katkera enkä vihainen, mutta käsittelen mennyttä elämää ja asioita terapiassa. Syy, miksi aloin juoda ei tullut kohdallani ulkopuolelta vaan sisältä.
Mä olen kaksi kertaa ollut suhteessa raitistuneen alkoholistin kanssa. Molemmat olivat olleet vuosia juomatta. Mutta aina kun tuli jotakin erimielisyyttä, alkoivat miehet naljailevalla äänellä puhua, että taitavat alkaa taas juomaan.
Toisella oli myös joskus ärsyyntyessään tapana muuttua humalaisen oloiseksi, siis silmät pyörivät päässä, puhe sammalsi ja käytös minua kohtaan muuttui todella epäkunnioittavaksi. Ellen olisi tiennyt ettei ole juonut, niin olisin ollut varma että on ympäripäissään.
Heillä ei siis ainakaan tuo alkoholi ollut jäänyt menneisyyteen, vaan pienemmänkin vastoinkäymisen tullessa se alkoi muistutella itsestään.
Jos saisin valita en enää lähtisi tähän. Raitis päihteistä aina joku muu addiktio joka tuhoaa yhtä lailla kuin ne päihteet. Narsistinen minä minä ihminen ikuinen uhri ja keskenkasvuinen henkisesti epävakaa. Jos ei saa tahtoaan läpi tai stressaantunut on väkivaltainen ja alistava. Kuin iso lapsi jolla käytöshäiriö. Ei kestä edes positiivista vaan senkin kääntää päälaelle
Vierailija kirjoitti:
Jos saisin valita en enää lähtisi tähän. Raitis päihteistä aina joku muu addiktio joka tuhoaa yhtä lailla kuin ne päihteet. Narsistinen minä minä ihminen ikuinen uhri ja keskenkasvuinen henkisesti epävakaa. Jos ei saa tahtoaan läpi tai stressaantunut on väkivaltainen ja alistava. Kuin iso lapsi jolla käytöshäiriö. Ei kestä edes positiivista vaan senkin kääntää päälaelle
Hyvin samanlaiset kokemukset hyvin itsekeskeisestä ihmisestä, tuo iso lapsi on hyvä kuvaus. Oma exä puhui alussa, että tässä on meitä kaksi ja me tuemme toisiamme. Mutta lopulta tilaa oli vain hänelle, ja lopulta kun koetin edes puhua, niin hänen hermonsa kiristyivät ja hänellä tuli tarve paeta johonkin pakonomaiseen sijaistekemiseen.
Olen ex-alhoholistin kanssa naimisissa ja mies sairastaa syöpää eikä tulisi mieleenkään hylätä omaa rakasta. Mies on ollut ilman päihteitä 15 vuotta eikä syöpäkään johdu alkoholista. Ap:lle voimia ja tsemit! Löydät vielä sen oman kullan, joka ymmärtää sinua.
Se on vähän eri asia kun ne suuret vastoinkäymiset tapahtuu suhteessa, joka alkoi tasavertaisuudessa. Ne voi mennä kumpaankin suuntaan. Jos suhde lähtee siitä, että alusta asti pyöritään sen toisen ihmisen ongelmien ympärillä ja rakennetaan suhde ylläpitämään hänen hyvinvointia, niin entä jos mulle sattuu jotain, jossa tarvin tukea? Pitääkö mun pelätä, että mun syöpäni saa hänet ratkeamaan juopottelemaan? Kestääkö hän tilanteen stressaavuutta? Osaako hän olla se vahvempi ja huolehtija?