Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmiset elää nykyään jossain naiivissa pilvilinna-maailmassa?
13.10.2024 |
Siis esimerkiksi jos joku sairastaa syöpää, jonka ennuste on käytännössä sataprosenttinen kuolemantuomio, niin ei saa sanoa ääneen, että tämä henkilö ei ole elossa viiden vuoden päästä. Mitä siinä voittaa, että valehtelee itselleen ja elää jossain maailmassa, joka ei ole totta? Sen vaikeampaahan negatiiviset asiat on niiden tapahtumahetkellä kohdata, jos on elänyt uskoen johonkin ihmseeseen, joka ei ole millään muoto realistinen. Tämä pätee moneen elämän osa-alueeseen. Nykyään tuntuu, että mitään negatiivista ei saa ääneen sanoa, vaan pitää uskoa parempaan ja ihmeisiin, vaikka rationaalisella järjellä ymmärtää että niitä ei ole tapahtumassa. Mielikin olisi ihmisillä paljon vahvempi, jos he uskaltaisivat oikeasti kohdata asiat totuudenmukaisesti.
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elä ja anna muiden elää, ei muuta sanottavaa aapeelle.
Pointtihan tässä on se, että se vaikuttaa koko yhteiskunnan hyvinvointiin ja toimivuuteen kun ihmiset ei osaa käsitellä ja kohdata realistisesti elämän väistämättömiä negatiivisia asioita. Se on kuin iso ketju, jossa kärsii jotain kautta muutkin osapuolet.
Ap
Mitä horiset?
Pähkinänkuoressa vajakılle. Kun ihmiset kieltää mielessään ikävissä asioissa totuuden, niin lopulta se totuus iskee kahta kovempaa vasten kasvoja. Se kuormittaa esimerkiksi terveydenhuoltoa ja työnantajia. Jos ihminen realistisesti käsittelee asian eikä elä haavemaailmoissa, niin hänen ei tarvitse murtua sitten totuuden edessä yhtä voimakkaasti ja hän on "yhteiskuntak
Ne, jotka ovat romahtaakseen romahtavat siinä tapauksessa vaan aiemmin, jo diagnoosin kuultuaan. Eivätkä pysty ehkä tukemaan sitä sairastunutta yhtä hyvin. Ihmismieli vastaanottaa vain sen verran kuin pystyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä surkuttelulla voittaa? Minusta on hyvä pysyä positiivisena loppuun asti. Olen oppinut, että tietynlaisella lapsenuskolla vain yksinkertaisesti jaksaa eteenpäin. Ja siihen on kaikilla oikeus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se syöpää sairastava tietää kuolevansa, ei sinun tarvitse sitä hänelle tai hänen läheisilleen erikseen kertoa.
Eihän tuosta ollutkaan kyse vaan siitä, että ihmiset (lähinnä omaiset) ei osaa käsitellä näitä asioita, vaan sulkeutuvat totuudelta ja sen vaikeampaa se sitten on kun se totuus on pakko kohdata.
Ihmiset on erilaisia lähtökohdiltaan. Kaikki eivät pysty eivätkä halua tunnustaa tosiasioita, vaan yrittävät viimeiseen asti välttää väistämättömän totuuden kohtaamista.
Tämä ei koske vaan kuolemaa. Jotkut, joiden puoliso on pettänyt, yrittävät sinnikkäästi keksiä, että kaikki on vain jotain väärinkäsitystä ja kyselevät erilaisilla palstoilla, voisiko löytyä jokin muu selitys.
Annetaan kaikkien toimia itselleen sopivalla tavalla, ei tyrkytetä omaa tyyliä muille, koska se ei heille sovi.
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. J. K. Paasikiven sanoin: Kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen.
Liika kyynisyys ei ole hyväksi. Jos koko elämä on ollut naama mutrulla tosiasioiden tunnustamista, niin minkä arvoinen sellainen elämä loppujen lopuksi on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. J. K. Paasikiven sanoin: Kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen.
Liika kyynisyys ei ole hyväksi. Jos koko elämä on ollut naama mutrulla tosiasioiden tunnustamista, niin minkä arvoinen sellainen elämä loppujen lopuksi on?
Ainakin minua kyynisyys, äärimmäinen realistisuus ja rationaalinen ajattelutapa on auttanut selviytymään elämässä vastoinkäymisien osalta entistä paremmin. Ei tipu niin lujaa alas kun tietää, että maailma on pohjimmiltaan paska paikka ja ihmiset on 99 prosenttisesti itsekkäitä kusipäitä, jotka ovat valmiita työntämään toisen rotkoon saavuttaakseen itselle vähänkin edullisemman tilanteen. Toinen ollaan kuvainnollisesti valmiita tallaamaan 100 prosenttisesti, jotta oman elämän mielihyvä kasvaa 30%.
Asiat kun tiedostaa antamatta naiiviudelle ja tunneajattelulle liikaa sijaa, niin helpottaa kummasti. Ei tarvitse itkeä asioita, jotka jollekin suuremmissa pilvilinnoissa elävälle ovat todella romahduttavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nostit tärkeän asian esille. Tämä omassa fantasiamaailmassa eläminen on juurikin yksi merkittävä juurisyy nykypäivän kaikennäköisiin mt-ongelmiin. Ei osata kohdata vastoinkäymisiä, koska niihin ei varauduta, vaan oletetaan elämän soljuvan mukavasti omalla painollaan.
Öö mites tota noin niinku tarinankerronta jota ihmiset on harrastaneet aikojen alusta? Ihan samaa fantasiaa ne suullisesti kerrotut legendat ja 1800-luvun kirjat on kuin tämän päivän pelit. Myös uskonnot on syntyny isolta osalta todellisuuspaosta, kun vastoinkäymiset on käyny liian raskaaks kestää ilman kuvitelmaa paratiisista kuoleman jälkeen. Myös päihteisiin on aina paettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. J. K. Paasikiven sanoin: Kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen.
Liika kyynisyys ei ole hyväksi. Jos koko elämä on ollut naama mutrulla tosiasioiden tunnustamista, niin minkä arvoinen sellainen elämä loppujen lopuksi on?Ainakin minua kyynisyys, äärimmäinen realistisuus ja rationaalinen ajattelutapa on auttanut selviytymään elämässä vastoinkäymisien osalta entistä paremmin. Ei tipu niin lujaa alas kun tietää, että maailma on pohjimmiltaan paska paikka ja ihmiset on 99 prosenttisesti itsekkäitä kusipäitä, jotka ovat valmiita työntämään toisen rotkoon saavuttaakseen itselle vähänkin edullisemman tilanteen. Toinen ollaan kuvainnollisesti valmiita tallaamaan 100 prosenttisesti, jotta oman elämän mielihyvä kasvaa 30%.
Asiat kun tiedostaa antamatta naiiviudelle ja tu
Minä taas en olisi edes elossa varmaan ilman positiivista ajattelua ja asennetta. Sen verran on vastoinkäymisiä elämässä ollut.
Ja sun kaltaiset ihmiset lentäisivät mun elämästäni ulos kuin leppäkeihäs. En kaipaa yhtään ainoaa kyynistä synkistelijää elämääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syöpien määrä on räjähtänyt noiden safe and effective -piikkien takia. Samoin veritulpat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä. J. K. Paasikiven sanoin: Kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen.
Liika kyynisyys ei ole hyväksi. Jos koko elämä on ollut naama mutrulla tosiasioiden tunnustamista, niin minkä arvoinen sellainen elämä loppujen lopuksi on?
ASioiden näkeminen ja toteaminen realistisesti sellaisina kuin ne todellisuudessa ovat, ei vielä tarkoita kyynisyyttä. Se auttaa arvioimaan, miten toimia järkeväti ja mikä on mahdollista ja mikä ei. Kysymys on siis kylmistä tosiasioista, joihin ei voi reagoida adianmukaisesti mistää la-la-landia -ajattelusta käsin.
positiivinen toksisuus, "live, laugh, love a lot" lässytys voi auttaa huijaamaan itseä hetken, mutta kyllä järkevällä ihmisellä nakuttaa takaraivossa asioiden oikea tila, ja ennemmin tai myöhemmin on pakko tunnustaa realiteetit, ja sitten seuraa kyynisyys. Ristiriita todellisuuden ja omien selitysten välillä on liian suuri. Itselleen ei kannata valehdella, eikä sen puoleen muillekaan.
Niinpä. J. K. Paasikiven sanoin: Kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen.