Lue keskustelun säännöt.
Kertokaa kokemuksianne siitä että olette joutuneet ja myös jaksaneet/kehdanneet hakea samaan vaivaan apua terv.huollosta?
12.10.2024 |
Mulla on ihan luovuttanut olo. En enää halua mennä kuuntelemaan lässyttämistä siitä, että voisiko olla kuitenkin masennusta ja kokeillaanko lääkkeitä ja että tällästä ihmisen elämä joskus on..
Pahinta on että lähipiiri neuvoo ja vieressä ja epäilee että en vaan OSAA kertoa vaivoistani koska TIETENKIN _kaikki_ saisi apua minun oireillani. Tiedän että obat vain huolissaan mutta en voi sanoa muuta kun että olen kertonut toistanut jankannut ja kirjoittanut paperille. Ja voin sanoa että älkää muut missään nimessä, MISSÄÄN NIMESSÄ kirjoittako oireita paperille. Silloin alkoi puhe ylikorostuneesta itsetarkkailusta jne. Kysyin että eikö lääkäri tarkkailisi itseään jos pyttyyn tulee hyytynyttä verta, paino laskee ja pyörtyilee.
Ilmeisesti kuuluu ihmisen elämään.
Miten te muut olette jaksaneet joilla ollut samanlaista? Itse en enää jaksa.
Kommentit (15)
Itsekin olen luovuttanut monesti. Tuntuu, että parhaiten asian eteen jaksaa taistella, kun oirekuva muuttuu, koska silloin on kuin esittelisi uutta ongelmaa.
Mutta ei kannata luovuttaa. Joskus käy tuuri. Minäkin vuosia kärsin vaivoista, kunnes tästä sivulauseessa mainitsin hoitajalle puhelimessa, ja hän heti nappasi siitä kiinni. Menin suoraan labraan näkemättä lääkäriä - ja kappas! Todiste, että minussa on vikaa. Sen jälkeen olen saanut ehkä parasta hoitoa lapsuuden jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsekin olen luovuttanut monesti. Tuntuu, että parhaiten asian eteen jaksaa taistella, kun oirekuva muuttuu, koska silloin on kuin esittelisi uutta ongelmaa.
Mutta ei kannata luovuttaa. Joskus käy tuuri. Minäkin vuosia kärsin vaivoista, kunnes tästä sivulauseessa mainitsin hoitajalle puhelimessa, ja hän heti nappasi siitä kiinni. Menin suoraan labraan näkemättä lääkäriä - ja kappas! Todiste, että minussa on vikaa. Sen jälkeen olen saanut ehkä parasta hoitoa lapsuuden jälkeen.
Mulla tulee tosi pahoja häpeän tunteita siitä, tuleeko muille? En kehtaa nykyään käydä lääkärissä oikein mistään kun tuntuu että siellä lukee että olen korostuneesti itsenitarkkailija tai jotain
Aina eri lääkäri, huonosti suomea puhuva. En jaksa selittää jatkuvasti samoja asioita, joten en mene enää terveysasemalle. Oi aikoja, jolloin oli sama lääkäri, joka ymmärsi, mitä potilas sanoi.
Vierailija kirjoitti:
Aina eri lääkäri, huonosti suomea puhuva. En jaksa selittää jatkuvasti samoja asioita, joten en mene enää terveysasemalle. Oi aikoja, jolloin oli sama lääkäri, joka ymmärsi, mitä potilas sanoi.
Minulla taas ehkä paras lääkäri oli ulkomaalaisperäinen, hankalimpia ne suomalaiset on olleet, masennusta just tyrkyttäneet.
Tuolta löytyy ohjeet. Oireesi kuulostavat vakavilta, joten toimi nopeasti.
https://valvira.fi/sosiaali-ja-terveydenhuolto/muistutus-tai-kantelu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sinulla joku luotettava läheinen, jonka voisit ottaa mukaan lääkäriin? Joku, joka osaisi vaatia tutkimuksia, tarvittaessa hyvinkin napakasti.
Vierailija kirjoitti:
Onko sinulla joku luotettava läheinen, jonka voisit ottaa mukaan lääkäriin? Joku, joka osaisi vaatia tutkimuksia, tarvittaessa hyvinkin napakasti.
En tiedä ilmaisinko itseni tosiaan näin huonosti. Pointti on että olen kyllä vaatinut ja napakasti, ongelma on siinä että lähipiirini on sinun kaltainen; luulee että kyllähän nyt apua saa jos vaan oireet on mitä ne ovat ja vaatii. Että minussa on jotain vikaa jos en apua saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku 15. kerta varmaan menossa kun haen apua perimenopaussiin.Vihdoinkin sain lääkärin määräämään verikokeet jolla selvitetään hormonitasoja edes jonkin verran. Tähän mennessä on oltu vain no voivoi koita olla hyppäämättä parvekkeelta pms päissäsi ja tarvitsetko psykiatrista apua. No psykiatrilta on jo pistetty ulos, että päässä ei ole vikaa älkää vaivatko turhaan, meillä on oikeitakin töitä. Ja nyt on ollut testitulokset kuukauden tiedossa, mutta kun lääkäriä ei oikein saa kiinni soittamaan niistä tuloksista. Kyllä tässä jonkunlaista kuntoa vaaditaan. Vasta 6 vuotta olen käynyt valittamassa.
Vierailija kirjoitti:
Joku 15. kerta varmaan menossa kun haen apua perimenopaussiin.Vihdoinkin sain lääkärin määräämään verikokeet jolla selvitetään hormonitasoja edes jonkin verran. Tähän mennessä on oltu vain no voivoi koita olla hyppäämättä parvekkeelta pms päissäsi ja tarvitsetko psykiatrista apua. No psykiatrilta on jo pistetty ulos, että päässä ei ole vikaa älkää vaivatko turhaan, meillä on oikeitakin töitä. Ja nyt on ollut testitulokset kuukauden tiedossa, mutta kun lääkäriä ei oikein saa kiinni soittamaan niistä tuloksista. Kyllä tässä jonkunlaista kuntoa vaaditaan. Vasta 6 vuotta olen käynyt valittamassa.
🤣
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tästä on pian 30 vuotta, mutta aikoinaan reilun vuoden verran ravasin lääkärissä epämääräisten nivelkipujen takia. HYKS:in työterveyshuollossa, josta yhden kerran sain jopa lähetteen sisätautien polille, mutta mitään vikaa ei löytynyt. Pistelivät vain kortisonia kipeisiin ja turvonneisiin niveliin kymmeniä kertoja. Mullekin tuli jo aika luovuttanut olo, joten päätin lopulta varata ajan ihan vaan terveyskeskuksesta. Lääkäriltä kysyin, kuinka paljon jatkuvia kipuja on normaalia mun ikäiselle (olin silloin 34-vuotias). Pisti lähetteen HYKS:iin reumapolille ja niin tuli lopulta diagnoosiksi nivelreuma ja aloitettiin reumalääkitys. Tiedän kyllä, että reuman diagnosoiminen ei ole ihan yksinkertaista, mutta luovuttaminen kävi kyllä itsellänikin mielessä. Onneksi en luovuttanut.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Tästä on pian 30 vuotta, mutta aikoinaan reilun vuoden verran ravasin lääkärissä epämääräisten nivelkipujen takia. HYKS:in työterveyshuollossa, josta yhden kerran sain jopa lähetteen sisätautien polille, mutta mitään vikaa ei löytynyt. Pistelivät vain kortisonia kipeisiin ja turvonneisiin niveliin kymmeniä kertoja. Mullekin tuli jo aika luovuttanut olo, joten päätin lopulta varata ajan ihan vaan terveyskeskuksesta. Lääkäriltä kysyin, kuinka paljon jatkuvia kipuja on normaalia mun ikäiselle (olin silloin 34-vuotias). Pisti lähetteen HYKS:iin reumapolille ja niin tuli lopulta diagnoosiksi nivelreuma ja aloitettiin reumalääkitys. Tiedän kyllä, että reuman diagnosoiminen ei ole ihan yksinkertaista, mutta luovuttaminen kävi kyllä itsellänikin mielessä. Onneksi en luovuttanut.
jouduitko aina eri lääkärille? Vai samalle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nost