Millaista on pienen lapsen vuoroviikko-arki?

Jos ero oli riitaisa tai vaikea, oliko lapsen hoidosta erimielisyyksiä?

Mikä ylipäätään ajoi eroon, kun lapsi kuitenkin niin pieni? 

Ja mitä ajatuksia herättää mies, joka ei kestä yhtään perhe-elämää ja sen tuomaa vastuuta?

Punnitsin pitkään kannattaako erota, kun lapsi on niin pieni, mutta lopulta järki voitti ja erosin. Syitä siihen, että uskalsin lähteä vuoroviikkosysteemiin oli, että molemmat ovat hyviä, vastuullisia vanhempia, mutta keskinäiset välimme toivat huonot puolemme esiin, mikä ei ollut lapselle hyväksi nähdä sellaista. Myös omat kokemukset lapsuuden tunnekylmästä ilmapiiristä vaikutti päätökseeni.

Vastaukseni kysymyksiin:

-Osaamme lapsenhakutilanteessa kohdatessa olla asiallisia ja sanoa vaikka jos on jotain muistettavaa, lapsen asioista viestittelemmekin aina asiallisesti, vaikka muissa asioissa on ollut vähän kireämpää sävyä molemminpuolin. Sehän se oli se syykin erota, ettei lapsi joutuisi huonoja välejämme sietämään, siksi jaksan olla asiallinen lapsen nähden.

-Uusi puoliso on tässä vaiheessa kevyesti mukana, lapsi on tavannut hänet, ja tulevat hyvin juttuun, mitään uusperhekuvioita emme vielä suunnittele, ja asumme erillämme (olemme olleet kohta kaksi vuotta yhdessä). Exällä samanlainen kuvio, mikä on tosi ok.

-Loma-ajoista on ollut jotain vääntöä (esimerkiksi joskus talviloman olisin halunnut jakaa puoliksi, mutta exä halusi vanhempiensa luo toiselle puolelle Suomea ja siksi koko loman, jne.), mieluiten viettäisin kaikki lomat lapsen kanssa, mutta tasapuolisuuden vuoksi tietenkin jaetaan.

-Kyllähän lapsi reagoi aluksi, kotona jätti alkuun päikkärit väliin ja kiukkuili uusista asioista. Mutta päiväkodissa kaikki sujui hyvin. Pikkuhiljaa tottui ja oli oma itsensä. Eniten auttoi se, että arki ei muuttunut liikaa, ja asumme aika lähekkäin exän kanssa, ja se että selitti etukäteen päivän kulun ja sen milloin menee taas toisen vanhemman luo. Siitäkin puhun aina positiivisesti lapselle, että vaikka siellähän onkin se kiva lelu odottamassa. Ja lapsi on saanut aina soitella ja sanoa jos tulee ikävä.