Tampere ja työllistyminen

Harkitsen muuttoa tähän suosittuun kaupunkiin, koska olen kokeillut onneani Keski-Suomessa enkä ole työllistynyt. Valmistuttuani AMK:sta laitoin hakemuksen hyvinvointialueen rekrykanavaan, joka poiki yhden haastattelun. Osaamiseni on typistetty keskusteluissa korkeimpaan tutkintoon eikä muu opintohistoria- ja tietotaito ole hirveästi kiinnostanut. Menneistä työharjoittelupaikoistani ei ole kyselty ja kun olen itse kysellyt, ei ole osoitettu mitään mielenkiintoa; ilmainen harjoittelija kyllä kelpasi aikoinaan. Olen ollut erilaisilla sijaisuuslistoilla, ja saanut sen käsityksen, että jotkut ovat saaneet näitä paikkoja nollakoulutuksella tuntemalla jonkun. Minulla ei tällaisia verkostoja ole. 

Minulla ei ole ajokorttia ja arvostan lyhyitä etäisyyksiä, jolloin pyörällä pääsee tai julkinen liikenne on todella toimivaa. Tampereen pinta-ala näyttää olevan selvästi esim. Jyväskylää pienempi, mikä antaisi ymmärtää etäisyyksien olevan kohtuullisia, mutta tästä ei selviä pituus- ja leveyssuunnat tai miten yritykset yms. toiminta on sijoittunut toimistoineen.

Olen kohdannut elämässäni isoja vastoinkäymisiä ja minulle olisi aika tärkeää, että saisin suunnitella asioita rauhallisesti ymmärtäväisten ihmisten kanssa eikä esim. näin, että kysymyksiin jätetään rekryasioissa vastaamatta ja kutsutaan toimistolle tekemään sopimus ilman, että saan tilaisuutta selvittää asioita Kelan yms. kanssa tai tutustua papereihin rauhassa. Menneenä kesänä kuulin hyviä asioita läheiseltä, jonka joku tutun tuttu oli päässyt työelämään joustavasti kiinni tuossa kaupungissa. 

Todennäköisesti ensi keväänä saan myös alemman tieteellisen korkeakoulututkinnon (maisterista puolet tehty), joten CV:ni päivittyy huomattavasti, ja olisi mukava tuulettaa elämää viemällä nämä uudet saavutukset uuteen paikkaan. Mietin, että onko tämä kuitenkin vielä liian pieni kaupunki ja olisiko sama mennä kertarysäyksellä pääkaupunkiseudulle, missä erilaisuutta ymmärretään eniten ja mahdollisuuksia piisaa ainakin teoriassa? Tuolloin olisin erityisen kaukana kaikista läheisistä, ja asumiseen ilmeisesti hujahtaisi yhä isompi osa tuloista, joten siksi kysymys ei ole yksinkertainen.