Lapset kirjolla, isä myös
Minulta lähtee pian järki. Arjessa on pakko olla selvä struktuuri ja rajat, muuten lapset on laukalla ja esim. koulu jää hoitamatta. Autismi-asperger poika ja adhd tyttö. Eksä myös adhd + kakssuuntanen ja osaa sekoittaa pakan ihan kunnolla, hän on kuin kolmas lapsi lisää ja todella epäluotettava. Puhuu myös minusta pahaa lapsille. Kun lapset oli pieniä, hoidin heidät yksin. Nyt kun lapset on teinejä, isä on heille kaveri, ei kasvattaja. Lapset kiukkuaa ja kokeilee rajojaan täällä ihan täysillä, vaikka kuinka koitan selittää, kuunnella ja ymmärtää myös heitä. Iskä taas ostaa tuosta vaan vaikka uudet puhelimet lapsille muuten vaan, kun menee kovaa ja esim. turvallisuusasiat on hällä väliä.
Miten tälläistä voi jaksaa yhtään kukaan?
Kommentit (9)
Miksi sä alunperin hankit lapsia sellaisen miehen kanssa? Etkö saanut parempaa?
LouLou kirjoitti:
Miksi sä alunperin hankit lapsia sellaisen miehen kanssa? Etkö saanut parempaa?
Mies on saanut diagnoosit vasta myöhemmin. Ei tuollaisista kakskymppisenä 15 vuotta sitten edes ymmärtänyt mitään..
Ei tuollaista ole tarkoitus jaksaa yksin.
Mitä jos lopetat kasvattamisen ja annat muksuille vain punkan jossa nukkua ja ruuan jota syödä.
Ääliön kanssa lapsia. Valmis yhtälö.
Omaisten yhdistys, liity. Jätä mies omaan arvoonsa. Onko pakko jatkaa yhdessä?
Aika harvassa alkavat olla sellaiset lapset jotka eivät ole nepsyn kirjolla tai ainakin nepsyepäilyn piirissä.
Vierailija kirjoitti:
Aika harvassa alkavat olla sellaiset lapset jotka eivät ole nepsyn kirjolla tai ainakin nepsyepäilyn piirissä.
No, se on todella vahvasti periytyvä ominaisuus ja Suomessa on todella pieni väestö. Do the math.
Ja kaikkihan me ollaan kirjolla enemmän tai vähemmän, mut vaikeaa elämä on usein niille, jotka on enemmän.
Kohta on lapset aikuisia, sitten helpottaa.