Pienen koiran ottaminen kerrostaloon, neliöitä noin 100. Tullaanko pärjäämään sen kanssa?

Mistäpä tuota voi tietää? Ei sillä ole kämpän neliöiden kanssa tekemistä. 

Osaatteko hoitaa koiraa? Viitsittekö juosta sen kanssa ulkona pissilenkeillä useamman kerran päivässä. Ihan sama, millainen sää on.  Elämä pitäisi myös rytmittää niin, että lenkkeily huomioidaan. 

Omakotitalossa koira on huomattavasti huolettomampi. Avaa oven ja koira käy itse hoitamassa asiansa tuossa pihalla. Saa juoda aamukahvin ihan rauhassa. Itse olen miettinyt, että juuri sen lenkittämisen vaivan takia en koiraa kerrostaloon itselleni ottaisi, vaikka koira on ollut aina. Olen varsinkin aamuisin aivan liian mukavuudenhaluinen. 

Ette pärjää. Pienet koirat ovat kauheita räksyttäjíä. Naapureilta menee hermot ja postiluukusta tulee ensin kusípeltí ja sitten El lenkkimakkaraa con rotạnmyrkky.

Älä ota koiraa kerrostaloon, pliis. 

Vierailija kirjoitti:

Mistäpä tuota voi tietää? Ei sillä ole kämpän neliöiden kanssa tekemistä. 

Osaatteko hoitaa koiraa? Viitsittekö juosta sen kanssa ulkona pissilenkeillä useamman kerran päivässä. Ihan sama, millainen sää on.  Elämä pitäisi myös rytmittää niin, että lenkkeily huomioidaan. 

Omakotitalossa koira on huomattavasti huolettomampi. Avaa oven ja koira käy itse hoitamassa asiansa tuossa pihalla. Saa juoda aamukahvin ihan rauhassa. Itse olen miettinyt, että juuri sen lenkittämisen vaivan takia en koiraa kerrostaloon itselleni ottaisi, vaikka koira on ollut aina. Olen varsinkin aamuisin aivan liian mukavuudenhaluinen. 

Koira tarvitsee muutakin liikuntaa ja virikkeitä kuin vaan sen pissaretken siihen omalle pihalle. Eli kerrostaloasuja, joka lähtee kolme lertaa päivässä koiran kanssa lenkille on huomattavasti parempi lemmikinomistaja kuin sinä, joka rajoitat sen koiran elämän siihen omaan kotipihaan, joka tuskin nyt on hehtaareja kuitenkaan?  

Jos ei aikaisemmin ole ollut koiraa ja et tiedä koiran hoidosta mitään, veikkaisin että ette tule pärjäämään oli asunnon neliömäärät mitä hyvänsä. Koira ei ole sisustuselementti, vaan elävä olento, jolla on erilaisia tarpeita.

Asunnon koolla ei ole mitään merkitystä asiassa. Ulkonahan ne koirat liikuntansa saavat, eivät sisällä. Olen asunnut 17 neliön opiskelija-asunnossakin koiran kanssa, ongelmitta. Toki ulkoilutin sitä 3 kertaa päivässä, harrastin agilityä, kävin koirapuistoissa...

Se suurin riskihän kerrostalossa asuinmuotona on, että jos se koira on kova haukkumaan. Riippuen sitten naapureista, voi tulla valituksia ja jopa lähtö koko asunnosta. Pennut usein ainakin haukkuu siinä vaiheessa, kun niitä totutetaan yksinoloon. Jos on oikein herkät naapurit, niin tämäkin voi olla liikaa. Sitten joillain koirilla jää pysyvämmäksikin eroahdistus, jolloin saattavat haukkua päivällä yksin.

Muuten pienen koiran kanssa pärjääminen ei mitään ihmeellisiä vaadi, mutta kuin sen että ymmärtää ja hyväksyy sen, miten sitovaa koiran pitäminen on. Se on ihan joka päivä ne lenkit. Kotoa ei voi olla pois koskaan pidempään kuin koiran pissatusvälit, ellei koiraa sitten vie hoitoon muualle. Koira haluaa huomiota ja leikkimistä myös kotona.

Huolestuttaa kun pitää kysyä

Vierailija kirjoitti:

Ette pärjää. Pienet koirat ovat kauheita räksyttäjíä. Naapureilta menee hermot ja postiluukusta tulee ensin kusípeltí ja sitten El lenkkimakkaraa con rotạnmyrkky.

Älä ota koiraa kerrostaloon, pliis. 

Mun alakerrassa asuu yorkie, eikä se räksytä. Kiltti ja suloinen koira, oikein hyvin sopii kerostaloon. Asun kaupungin keskustassa ja täällä on ihmisillä paljon pieniä koiria.

Ei koiraa kerrostaloon. Pienet koirat räkyttää koko ajan ja isotkin koirat haukkuu.

Vierailija kirjoitti:

Asunnon koolla ei ole mitään merkitystä asiassa. Ulkonahan ne koirat liikuntansa saavat, eivät sisällä. Olen asunnut 17 neliön opiskelija-asunnossakin koiran kanssa, ongelmitta. Toki ulkoilutin sitä 3 kertaa päivässä, harrastin agilityä, kävin koirapuistoissa...

Se suurin riskihän kerrostalossa asuinmuotona on, että jos se koira on kova haukkumaan. Riippuen sitten naapureista, voi tulla valituksia ja jopa lähtö koko asunnosta. Pennut usein ainakin haukkuu siinä vaiheessa, kun niitä totutetaan yksinoloon. Jos on oikein herkät naapurit, niin tämäkin voi olla liikaa. Sitten joillain koirilla jää pysyvämmäksikin eroahdistus, jolloin saattavat haukkua päivällä yksin.

Muuten pienen koiran kanssa pärjääminen ei mitään ihmeellisiä vaadi, mutta kuin sen että ymmärtää ja hyväksyy sen, miten sitovaa koiran pitäminen on. Se on ihan joka päivä ne lenkit. Kotoa ei voi olla pois koskaan pidempään kuin koiran pissatusvälit, ellei koi

Lisään vielä, että se sisäsiisteysopetus on kerrostalossa hieman hankalampaaa kuin jos voisi suoraan päästää omasta ovesta pihaan pissalle. Itse kerrostalossa asuessa annoin pissata papereille sisällä, kunnes pystyi pidättämään koko työpäivän tai yön. Olisi ollut liian työlästä esim. talviaikaan pennun välillä hyvinkin tiheiden pissatusvälien mukaan pukea kaikki vaatteet ja lähteä ulos - ja todennäköisesti se pissa olisi tullut sittenkin joko jo sisälle tai viimeistään hissiin. Pennut kun touhuaa, juo ja pissaa paljon, eikä välttämättä osaa vielä pidättää kun se hätä iskee. 4-7 kk iässä meillä on koirat oppineet sillä tavalla sisäsiistiksi, että yöt tai työpäivät menee ilman tarpeidentekoa. (Tässäkin on muistettava, että poikkeustilanteita on. Koiralle voi joskus iskeä esim. löysä vatsa, ja sen on silloin ihan pakko tehdä vaikka sen työpäivän aikana sisälle)

Mikäli olet liikunnallinen ihminen ja tykkäät kävellä päivittäin muutenkin, niin sitten se on ok.

Mutta jos on jo jonkinlaista kremppaa liikkumisessa, niin sitten se ei ole järkevää ottaa koiraa.

Nuorena sitä jaksaa ravata monta kertaa koiran kanssa ulkoilemassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistäpä tuota voi tietää? Ei sillä ole kämpän neliöiden kanssa tekemistä. 

Osaatteko hoitaa koiraa? Viitsittekö juosta sen kanssa ulkona pissilenkeillä useamman kerran päivässä. Ihan sama, millainen sää on.  Elämä pitäisi myös rytmittää niin, että lenkkeily huomioidaan. 

Omakotitalossa koira on huomattavasti huolettomampi. Avaa oven ja koira käy itse hoitamassa asiansa tuossa pihalla. Saa juoda aamukahvin ihan rauhassa. Itse olen miettinyt, että juuri sen lenkittämisen vaivan takia en koiraa kerrostaloon itselleni ottaisi, vaikka koira on ollut aina. Olen varsinkin aamuisin aivan liian mukavuudenhaluinen. 

Koira tarvitsee muutakin liikuntaa ja virikkeitä kuin vaan sen pissaretken siihen omalle pihalle. Eli kerrostaloasuja, joka lähtee kolme lertaa päivässä koiran kanssa lenkille on huomattavasti parempi lemmikinomistaja kuin sinä, joka rajoit

No tuskinpa hän pelkästään omassa pihassa ulkoiluttaa, vaan se on vain tuo aamupissa. Mäkin rivarissa teen noin. Sekä minä että koira ollaan aamu-unisia, joten avaan vaan ulko-oven ja päästän koiran aidattuun pihaan herättyäni. Siellä se voi tehdä tarpeensa ja katsella maailmaa kun teen aamutoimet ja syön aamupalan. Sitten koira sisään ja sille aamuruoka. Teen kyllä sitten 2 ihan lenkkiä päivässä, yhteensä sään mukaan 1,5-2 tuntia per päivä, eli pelkällä pihailulla ei tosiaan ole. Mutta kovasti tuo koira nauttii, kun etätyötä tehdessäni saa istuskella halutessaan pihaakin vartioimassa.

Et voi vielä tietää, alkaako koira metelöimään, kun on yksin kotona. Naapurit ei tykkää. Itsellä ollut kolme koiraa kerrostaloasunnossa, yksi niistä oli niin levoton, että siirtyi päiviksi kaverin ok-taloon.

Koirani pärjää hyvin kerrostalossa, sillä se käy kanssani töissä. Ei räksytä. 

 

Koiraa ei pidä ottaa ollenkaan, jos se lähtökohtaisesti joutuu virumaan päivät yksin sisällä. 

En suosittele pystykorvarotuja (saksanpystykorvat), en chihujakaan. Minulla on ollut sekä haukkumattomia chihuja ja sitten on ollut päinvastainenkin tapaus, joka väksytti tyhjää. Ei voi tietää minkälaisen pakkauksen saa.

Saksanpystykorva kleinpitz kuuluu haukkuvan kimeästi päivittäin naapurissa. Meillä oli myös samaa rotua isompi versio, joka ei lopettanut haukkumista sitten millään. Tämä kylläkin maaseudulla.

Minulla oli ensimmäinen pikkukoira alkuun 20 neliön kerrostaloasunnossa. Ei siinä muuta ongelmaa ollut, mutta varsinkin pentuaikana oli rasittavaa raahata se ulos kymmeniä kertoja vuorokaudessa, että oppii sisäsiistiksi. Omakotitalossa sittemmin ollut paljon helpompaa pentujenkin kanssa, kun tosiaan voi vaan avata sen oven ja koira pääsee ulos hoitamaan asiansa.

Lenkitykseenhän tämä ei vaikuta mitenkään, kun ihan samalla tavalla se koira pitää lenkittää kerros- kuin rivi- tai omakotitalossakin. Mutta lyhyet pissatukset, etenkin silloin pentuaikana, ovat huomattavasti helpompia kun ei ole rappukäytäviä ja nurtsi alkaa heti talon kulmalta, jonne voi aamutakissa ja tohveleissa laahustaa kymmenessä sekunnissa.

Ei se toki mahdotonta ole kerrostalossakaan, mutta vaatii enemmän vaivaa.

Myy kämppä, osta okt ja koira.

Meillä pieni koira ja 90 neliön kerrostaloasunto. Ei mitään ongelmia koiran pidossa. Koira ei hauku asunnossa yhtään millekään, ei edes ovikellolle, vaikka on haukkuherkkä rotu. Pitkät ulkoilulenkit on se juttu, mikä pitää koiran tyytyväisenä, ei kodin koko. Koiramme tykkää olla kotona pääsääntöisesti sohvalla tai omassa pedissään tarkkailemassa mitä me ihmiset puuhailemme.