Muistatko kuinka ihanaa lapsena oli kun oli ollut pakkasyö ja lätäköistä löytyi jääpinta

Vierailija kirjoitti:

Kaivettiin luistimet esiin ja lätäkköön luistelemaan.

Taisi kestää hyvin luistelua, kun jää oli jalan alla rikkoutuvaa?

Juuri tällaisia pieniä ilon aiheita pitäisi osata arvostaa enemmän!

Ihanaa oli. Ja ensilumi kun oli tullut vienosti maahan, ei sitä tunnelmaa voisi rahalla ostaa. Vieläkin se tuntuu joka vuosi hienolta, kun siinä on niitä lapsuuden kaikuja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä rikon vieläkin ja vilkuilen vaivihkaa ympärilleni kun vähän hävettää jos naapurit näkee 😅

N50

Mä en häpeä mitään :)

M50

Ok. Tuu rikkomaan yhdessä mun kanssa, vaikka käsi kädessä. Sitten naapurit vasta katsookin 😂

N50

Vierailija kirjoitti:

Minua kiinnosti se ääni mikä siitä lähtee.

Sehän onkin olennainen osa iloa. Moniko kuuulee sen äänen nyt mielessään? 

Vierailija kirjoitti:

Käyn rikkomassa ne vaaleat kohdat. Ihan parasta! 🥳

En kehtaa sanoa ikää! 🙄

  Teen sitä onnellisena ja olen 60v. Mutta jätän helpoimmat paikat pienille lapsille. Raksuttelennvain en ,missä tarvitaan painoa. 😁

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaivettiin luistimet esiin ja lätäkköön luistelemaan.

Taisi kestää hyvin luistelua, kun jää oli jalan alla rikkoutuvaa?

Ei se aina ollut, jos lätäkkö ei ollut syvä.

Kaatuisin kuitenkin ja taas olisi joku osa paskana. Talvi saisi olla ohi ennen kuin alkaakaan.

Tietenkin teen edelleen, paitsi jätän osan lapselle kun kävelemme yhdessä esim. päiväkotiin.