Syysmasennus/-ahdistus/-väsymys alkoi tänään

Vaikka onkin jo vuoden vanha aloitus täällä on yksi. Mieli on varsinkin pimeinä syysiltoina ja joskus talvellakin synkkä ja vähän surullinenkin. Samalla väsyttää eikä oikein saa kiinnostusta tai intoa tehdä asioita, mistä normaalisti pitää. Joskus soitan tutulle tai kaverille. Olo helpottaa sen aikaa kun puhelu kestää, mutta puhelun päätyttyä synkkä ja yksinäinen olo palaa. En pidä siis ketään terapeuttina tai soita pelkästään kun itsellä on paha olla ja olen myös vastavuoroinen jos jollakin on jotain omia murheita kerrottavana. Olen huomannut, kun on synkkä olo ja on läheisten tai tutumpien ihmisten seurassa silloin, tuntee syvemmin miten tärkeitä ympärillä olevat ihmiset ovat. Keväällä masentuneisuus muuttuu yleensä ahdistukseksi, mutta tasoittuu kesällä viimeistään luonnostaan. Voimia ap:lle, et ole ainut.

Laiskalle ei ole tulevaisuutta.

Mitä eloon  kuuluu?

Kirkasvalolampusta on apua.

Mulla taas yleensä iskee kevätmasennus/-väsymys. Sen tietää, että vihdoinkin, kun olis kesäloma tiedossa ja saisi työn puolesta ladata akkuja niin aina on jotkut sukujuhannukset, häät ja rippijuhlat (omat ja miehen suvun). Kaikkialle ei vaan pääse ja sitten se se selittely ja niistä aiheutuvat pettymykset, kun ei joka paikkaan irtoa.

Lomalla ollessa on aina se moraalinen velvollisuus sitten käydä sosialisoimassa kaikki sukulaiset, vaikka tekisi mieli huutaa, että antakaa nyt vähän armoa. 

Syksy ja talvi on ihan kivan hiljaista aikaa joulua lukuunottamatta. Se nyt on yksi helvetti sekin.