Ihmissuhteenne lähisukuun?

Alkaahan joululuritukset kiljumaan kaupoissa, joten aloitus on ajankohtainen ja hieman ajatuksia (toivottavasti) herättävä.



Itse pidän kaikesta makeasta silloin tällöin. Olenhan diapeetikko ja ainoastaan isäni on antanut konvehtirasian jouluna.



Se oli paras lahja ikinä. Osaan kyllä välttää liiallista sokeria tarvittaessa. Ei mulle tarvi tyrkyttää ihmeruokavalioita puolen vuoden välein.



Nyt hieman huiputin. Paras lahjani on äitimuorini kutomat villasukat. Ovat vuosia pitäneet huolta ääreisverenkiertoni lämmityksestä.



Kerran menin isälleni kahville ja otin muutaman punaisen pullan mukaan koska täytin vuosia.



Isäukko pisti paremmaksi ja kahvinkeittimen rupsutellessa nykäisi voileipäkakun jääkaapista. Huijasi mokoma, että oli muuten vain ostanut.



Isäni konttasi myös tenavani kanssa nurmikolls ja ihmettelivät koppakuoriaista.. kyllä. Toivon ettei mahtava isäni kuole ikinä.



Tosin tälläkin ukolla rupee olemaan jo ikää. Siinäkin wanha iskä lohdutti. Nauroi ja sanoi, odotahan kun tulet tähän ikään.



50 vuotta olen ollut sikana. Kuinka nuoria te olette?