** ELOkuun eloisten to-pe **

Västäräkki: Kyllä minäkin olen noita kerhoja miettinyt, ja meillä on vielä niin ihana tilanne, että turvaverkko on vahva, ja jos väsähdän, en jää yksin. Siskoni tekee vuorotyötä, veljeni perhe hoitaa muksut kotona, ja mummot pystyy kans auttamaan. Koko suku (pieni) on tässä lähellä, joten siinä mielessä ei hätää. Ja tällä kertaa uskon olevani viisaampi, ja pyydän apua, ennen kuin oon ihan yliväsyny. Esikoisen kanssa säikähdin kerran itseäni, kun menin ihan sekasin väsymyksestä. Onneksi mitään ei tapahtunut, ja älysin soittaa siskolleni, joka tuli hätiin, minä ja esikoinen nukuttiin päiväunia putkeen viisi tuntia! Oltiin sitte väsyneitä molemmat.



Täällä tuntuu masussa semmoisia muksahduksia, joten kait siellä elossa ollaan. Muuten olo on kuin en raskaana olisikaan! Vointini on siis mitä parhain, kun illalla otin tunnin tirsat ja nukuin perään hyvän yön! Taas jaksaa! Noi liitoskivut kuulostaa kylllä kamalilta, voimia niiden kanssa taisteleville! En muista, että minulla olisi esikoisesta niitä ollut lainkaan. Saa nähdä miten nyt, kun painoa on enemmän, ja toista odotellaan.



Mieli on herkkä täälläkin, tippa linssissä pienestäkin ;) Mutta se kuuluu asiaan. Voikaa hyvin, siskot! Emma 15+0

Lapset ovat olleet tämän viikon kipeinä. Esikoiselle tuli tiistaina korkea kuume, yskä ja räkätauti. Viime yönä kuopus sai tuon saman kuumeen ja flunssan. Viikonloppu meneekin sairaanhoitajaa leikkiessä. Toivottavasti pieni paranisi pian.



Vieläkin tuppaa etomaan ja välillä meinaa olla oksennuskin lähellä. Paino ei pääse nousemaan tällä vauhdilla, tippuu vaan! Muuten olo on ihan hyvä. Seuraava neuvola on maaliskuussa ja rakenneultra maaliskuun lopussa.



Eipä tässä kummempia... Toivotan jo nyt oikein hyvää laskiaista kaikille!!



T. Ona rv 15+0

Todellakin, toinen kolmannes aluillaan ja tuntuu ettei raskaana olisi lainkaan... Ainoa " oire" on pömpöttävä vatsa, mikä sekään ei ole järin suuri vielä. Tai no, hormoonit heittävät tunnetiloja eestaas, kuten näköjään muillakin :)



Sukupuolesta sen verran, että olemme ajatelleet miehen kanssa pitää sen salaisuutena loppuun asti. Juuri eilen ajattelin, että täytyy rakenneultrassa pyytää, ettei sitten lipsauta vahingossa, toisaalta taitavat olla täälläpäin aika tarkkoja tuon kanssa ettei sukupuolta sanota.



Esikoisesta oli alusta asti hyvin vahva tyttöolo, mikä sitten pitikin paikkansa. Nyt ei ole oikein mitään oloa mihinkään suuntaan, vaikka toisaalta en jostain syystä osaa ajatella, että tulokas olisi poika. Ehkä tuohon tytön äitinä olemiseen on niin tottunut, ettei osaa pikkuveljeä kuvitella. No oli kumpi vaan, niin sydämellisesti tervetulleeksi toivotetaan!



Lilia kyseli ummetuksesta ja vinkkinä voin antaa, että kokeile leseitä. Itse söin esikoisen odotusaikana puuron seassa muistaakseni vehnäleseitä (niissä oli suurin kuitupitoisuus) ja ne auttoivat minulle.



Oikein hyvää viikonloppua kaikille ja voimia erilaisten kipujen ja flunssien kanssa taisteleville!



Savon taivas ja Töpö rv 13+6 (näin se homma etenee.. :)

Hiljaisuudesta vs. yhteisöstä. Meitä on tuolla MSN-Eloisissa nyt 15, ja mitä oon seurannu, niin oikeastaan ne jotka on yhteisössä aktiivisimpia, niin samat käy täällä myös kirjoittelemassa varmaan melkein yhtä usein, ettei se yhteisö ainakaan kovin paljoa ole voinut tänne vaikuttaa. Luulen kans, niinkuin joku muukin sanoi, että täällä on vaan nyt niin aktiivista porukkaa muissakin pinoissa, että sen takia siirtyy pinot nopsasti seuraavalle sivulle.



Hormonit: Mullakin esiintyy todella tunteellisia puuskia, ja tosiaan kumpaankin suuntaan, eli raivostun ja itken herkemmin kuin yleensä. Lasten ja perheen suhteen oon nyt oikea leijonaemo, puolustan reviiriä ja turvallisuuttamme kynsin hampain, ja itku tulee ihan mistä vaan.



Pahoinvointi: Nyt kun mainitsitte, niin ehkä mullakin hiukan hellittänyt. Mutta nyt kun flunssainen olo, niin ei oikeen tiedä mistä mikäkin johtuu. Edelleen aika suppealla ruokavaliolla mennään, kannusleikettä sentään jo uskalsin laittaa leivälle. Väsymystä on ollu nyt lähinnä huonosti nukuttujen öiden takia, kun esikoinen saa kamalia yskänpuuskia monta kertaa yössä.



Hohhoijaa, jos laittais tyttelin nukkumaan ja menis itekin hiukan huilaamaan.. Poika voi vaikka katsoa lastenohjelmia tai piirtää.. äiti on vähän väsy. ;)



heidi + tyyppi 12+1

Pitkästä aikaa jaksan kirjoittaa. Käyn kyllä lueskelemassa, mutta omat jutut jää usein kirjoittamatta. Mutta nyt..



Meillä nyt rv 13+1 ja vointi hyvä. Pahoinvoinnit helpottaneet, mutta ei ollut pahoja kuin pari viikkoa ja sen jälkeen reilun kuukauden siedettäviä. Väsymystä edelleen, varsinkin iltaisin. Tavallisesti kun olen iltavirkku niin nyt nukahdan viimestään heti kymmenen jälkeen. Onneksi esikoinen käy nykyisin ysin aikaan nukkumaan. Ennen kun valvoi tuone puoleen yöhön.



Mulla on kyllä maha pullahtanut jo ja mammavaatteite oon jo käytellyt. Lähinnä paitoja, koska lantiofarkut menee vielä. Ensimmäisen raskauden aikana housut jäi ennen paitoja pieniksi. Maha oli silloin todella alhaalla ja nyt ylhäällä. Esikoinen on tyttö ja jotenkin sellanen olo, että nyt tulee poika. Pahoinvointi ollut niin minimissä verrattuna edeliseen kertaan ja mahan asento ja sykekin oli matala..Mutta tiedä häntä. Parin kuukauden päästä 4-D ultraan ja siellähän se selviää. Jännää..)



Kauhea nälkä jatkuvasti! Söin vasta ruoan ja ei tarvinnu käydä kuin puolentunnin lenkillä, niin tuntuu että taas olisi aika kokkailla joku ateria..hullua!



Hyviä vointeja kaikille!!



:)

Toinen kolmannes on alkanut hyvissä merkeissä: sydänäänet kuunneltiin toisella neuvolakerralla tällä viikolla ja oma olo on oikein hyvä. Etovat olot ovat historiaa (toivon) ja tosiaan öiset vessäkäynnit ovat loppuneet minullakin.



Paljon keskustelua herättäneessä seerumiseulassa kävin yksityisesti alkuviikosta. Jotenkin en osaa tulosta jännittää. Tulee, mitä tulee, ja sitten mietin jatkotutkimusasiaa uudestaan. Tällä hetkellä (ja joka päivä yhä enemmän) vastustan koko lapsivesitutkimuksen tekemistä itselleni, mutta katsotaan... Olen 37 v., joten kasvaneet riskit pitää kuitenkin tiedostaa.



Sen verran tasainen luonne vissiin olen, ettei tunne-elämäni tunnu muuttuvan tässä(kään) raskaudessa. Tuntuu, että esikoisen synnyttyä jäin pysyvästi jotenkin herkemmäksi. Siinä suhteessa ei ole siis uutta, että esim. jonkun lehden lehden pääkirjoituskin itkettää, jos aihe liittyy ihmiseloon... Ja melkein joka päivä (jo kahden vuoden ajan) esikoistani seuratessa tulee tippa linssiin. Muistan, kun aloitimme vauvauinnin, niin sielläkin itketti melkein aina. Katselin muiden silmiä ja ihmettelin, eikö kaikista tämä olekaan yhtä liikuttavaa...

Esikoista odottaessani isäni kuoli, joten siinä mylläkässä en tiennyt, johtuiko paha olo tai kyynel silmässä elämän alkamisesta vai päättymisestä.



Olen osa-aikaisesti töissä, joten sikälikin ihanaa, että pahat olot ja tolkuton väsymys ajoittuivat joululomaan. Esikoisen jälkeen en ollut kokonaan kotona kuin muutaman kuukauden, minkä jälkeen aloitin tuntiopetukset. Sain vielä ylennyksenkin samaan syssyyn, mikä ei ollut helppo homma pienen vauvan äidille. Näin jälkikäteen ajatellen elämä oli aika hurjaa, ja minä tyhmä ottaessani työn vastaan. Onneksi työmatka on mitätön ja osa-aikainen ja joustava työaika on koko ajan ollut mahdollinen. Esikoinen on koko ajan ollut kotihoidossa mummin avustuksella. Mutta tällä kertaa aion ottaa järjen käteen, enkä yritä venyä joka suuntaan. Jään kokonaan kotiin ainakin vuodeksi, jos toinen lapsi tästä syntyy...

Täällä viikkoja kasassa 16+1 ja eikä vielä ole tuntunut minkäänlaista liikettä vatsasta. Kysessä sentään kolmas raskaus, joten alan tosiaan hermostua kun mitään ei tunnu. Jos ei viikonlopun aikana liikkeitä ala jo tuntumaan, niin käyn maanantaina kuunteluttamassa sydänäänet. Muuten olo mitä mainioin.

Perjantaipitsaa odotellessa on aikaa taas käydä netissä. Nälkä olisi jo kamala, mutta muutkin taitavat tilailla pitsoja täällä päin näin perjantaisin.



Emmalle vielä: pitäisin ehkä tytöllä hoitopaikan, jos luottamus hoitajaan olisi täydellinen. Nyt se rakoili syksyllä, joten hyvä aika lopettaa hoito. Sitten ennen eskaria haen tytölle lähipäiväkotiin paikkaa. Tyttö myös tulee saamaan kotona enemmän huomiota kuin hoidossa, sillä hoidossa on yhdellä hoitajalla se 4 lasta sekä niistä usein yksi on pieni, joka vaatii enemmän huomiota. Mustasukkaisuutta varmaan tulee olemaan ilmassa joka tapauksessa kotona. Meillä lähellä asuva tukiverkko ei ole mikään paras mahdollinen, mutta suku pystyy silti auttamaan. Katsoo sitten syksyllä, miten homma onnistuu.



Itse olen viime aikoina pohtinut, että miten sitten jos väsyy ja on univelkaa, pystyy olemaan esikoiselle myös samanlainen kuin tähän asti. Eli etten ryhdy vaatimaan liikaa tai pura esikoiseen kiukkua, jota esim. vauvan mahdollinen huonounisuus tms voi aiheuttaa. Esikoinen on heräillyt aina ja heräilee yhä, joten nyt en edes odota sikeästi ja hiljaa nukkuvaa vauvaa. Välillä mietin jo syksyä ja mitä elo tuo tullessan. Välillä taas mietin, että voiko kaikki mennä hyvin. Töissä joudun nyt jo suunnittelemaan, miten lomani ym. pidän. Tekisi itse mieli vielä vähän jarruttaa, jos jotain sattuu, mutta tuolla on nyt huoli siitä, että saavatko palkattua minulle sijaisen tarpeeksi aikaisin. Onneksi meillä on ihana ihminen valmistelemassa näitä päätöksiä ja osaa laskea minulle edullisimman tavan hyötyä lomista.



Nyt viikonlopun viettoon!



Västis ja Taimi 14+0 (oho, noita viikkoja)

Jos joku muistaa. Olin elokuun eloisa, mutta tipuin niin ikävän keskenmenon koettuani heti joulukuun alussa. Kävin täällä kerran jos toisenkin valittamassa ihmeellistä vuotoa joka sitten todettiin keskenmenoksi.



Olen nyt onnellisesti raskaana uudestaan rv 5. Toivotaan että tää menis loppuun asti yhtä onnellisesti.



Onnea teille kaikille odotteluun!!