Hirveä ikävä toista ihmistä. Meneekö koskaan ohi?

Läheiseni kuoli 3,5 vuotta sitten. Ikävöin häntä loppuelämäni. Edelleen käy mielessä lähes päivittäin: mitä hän tuumaisi jostain asiasta, mitä tehtäisiin, jne... Hän oli ihminen joka saattoi jatkaa loppuun lauseen jonka aloitun. Sielunsiskokset kuvaisi varmaan hyvin meidän suhdetta. Ja nyt ette ikinä arvaa mikä tämän läheisen rooli oli elämässäni. Anoppi. Kyllä, maailman paras anoppi. Syöpä vei alle 60-vuotiaana hautaan. Nyt saisi olla haaveleimassaan mummun roolissa meidän pienelle parivuotiaalle. 

 

V#tun syöpä.

Vierailija kirjoitti:

Läheiseni kuoli 3,5 vuotta sitten. Ikävöin häntä loppuelämäni. Edelleen käy mielessä lähes päivittäin: mitä hän tuumaisi jostain asiasta, mitä tehtäisiin, jne... Hän oli ihminen joka saattoi jatkaa loppuun lauseen jonka aloitun. Sielunsiskokset kuvaisi varmaan hyvin meidän suhdetta. Ja nyt ette ikinä arvaa mikä tämän läheisen rooli oli elämässäni. Anoppi. Kyllä, maailman paras anoppi. Syöpä vei alle 60-vuotiaana hautaan. Nyt saisi olla haaveleimassaan mummun roolissa meidän pienelle parivuotiaalle. 

 

V#tun syöpä.

Osanottoni sinulle. Voin vain kuvitella miten ikävältä tuntuu. Ap

Syntymä on kuolemantuomio :(

Näetkö ap tätä ihmistä enää ollenkaan? Oliko rakkautesi? Osanottoni?

Tarviiko edes kokonaan mennä? Mieti nyt jos kaikki ihmiset olisivat loppupeleissä vaan yhdentekeviä, ikäänkuin jotain hyödykkeitä, joista olisi hyvä mieli vain hetken. Kaipaus on merkki jostain vahvemmasta tunteesta ja tunteena jo äärimmäisen arvokas. N32 (oman elämänsä keittiöpsykologi)

Vierailija kirjoitti:

Tarviiko edes kokonaan mennä? Mieti nyt jos kaikki ihmiset olisivat loppupeleissä vaan yhdentekeviä, ikäänkuin jotain hyödykkeitä, joista olisi hyvä mieli vain hetken. Kaipaus on merkki jostain vahvemmasta tunteesta ja tunteena jo äärimmäisen arvokas. N32 (oman elämänsä keittiöpsykologi)

Minäkin kieltämättä hämmästelen miksi tunteen pitäisi kadota. 

Vierailija kirjoitti:

Tarviiko edes kokonaan mennä? Mieti nyt jos kaikki ihmiset olisivat loppupeleissä vaan yhdentekeviä, ikäänkuin jotain hyödykkeitä, joista olisi hyvä mieli vain hetken. Kaipaus on merkki jostain vahvemmasta tunteesta ja tunteena jo äärimmäisen arvokas. N32 (oman elämänsä keittiöpsykologi)

Tämä. Kaipaan ex-muijaani vaikka hän olikin niuho ja erosi pikku kurinpalautusten takia.

Vierailija kirjoitti:

Tarviiko edes kokonaan mennä? Mieti nyt jos kaikki ihmiset olisivat loppupeleissä vaan yhdentekeviä, ikäänkuin jotain hyödykkeitä, joista olisi hyvä mieli vain hetken. Kaipaus on merkki jostain vahvemmasta tunteesta ja tunteena jo äärimmäisen arvokas. N32 (oman elämänsä keittiöpsykologi)

Kiitos, tämä auttoi vähän. Miksi pitäisi tavallaan kovettaa itsensä ja yrittää pakottaa unohtamaan tunteet, koska ne ovat ns. negatiivisia? Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarviiko edes kokonaan mennä? Mieti nyt jos kaikki ihmiset olisivat loppupeleissä vaan yhdentekeviä, ikäänkuin jotain hyödykkeitä, joista olisi hyvä mieli vain hetken. Kaipaus on merkki jostain vahvemmasta tunteesta ja tunteena jo äärimmäisen arvokas. N32 (oman elämänsä keittiöpsykologi)

Kiitos, tämä auttoi vähän. Miksi pitäisi tavallaan kovettaa itsensä ja yrittää pakottaa unohtamaan tunteet, koska ne ovat ns. negatiivisia? Ap

Oletko yrittänyt purkaa niitä häneen? Et kai ole ollut väkivaltainen?

Miksi ap et saa tuntea, oliko kyseessä kielletty rakkaus? Kauanko jatkui?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Läheiseni kuoli 3,5 vuotta sitten. Ikävöin häntä loppuelämäni. Edelleen käy mielessä lähes päivittäin: mitä hän tuumaisi jostain asiasta, mitä tehtäisiin, jne... Hän oli ihminen joka saattoi jatkaa loppuun lauseen jonka aloitun. Sielunsiskokset kuvaisi varmaan hyvin meidän suhdetta. Ja nyt ette ikinä arvaa mikä tämän läheisen rooli oli elämässäni. Anoppi. Kyllä, maailman paras anoppi. Syöpä vei alle 60-vuotiaana hautaan. Nyt saisi olla haaveleimassaan mummun roolissa meidän pienelle parivuotiaalle. 

 

V#tun syöpä.

Eli pojalla vain emätin mielessä silloinkin kun emä kuolemassa.

Jaaha, taas yksi elävä esimerkki siitä miten huonolla tolalla on mt-palvelut. Kyllä varmaan isääsikin kaduttaa ettei päästänyt lakanalle emäsi emättimen sijaan. 

Tämä. Eipä tainnut edes tajuta, että tuskinpa ovat suruaikana tehneet tarpeitaan emättimeen ja poikineet.

Vierailija kirjoitti:

Tarviiko edes kokonaan mennä? Mieti nyt jos kaikki ihmiset olisivat loppupeleissä vaan yhdentekeviä, ikäänkuin jotain hyödykkeitä, joista olisi hyvä mieli vain hetken. Kaipaus on merkki jostain vahvemmasta tunteesta ja tunteena jo äärimmäisen arvokas. N32 (oman elämänsä keittiöpsykologi)

Tarvii, sen kaipauksen kanssa on raskas elää eikä pääse eteenpäin.

Vältät kohtaamisia. Etäisyys matkana tekee hyvää. Ajattele, miten elämä on muuten kunnossa, mutta ikävä pilaa sen: nauti hetkestä terveenä yms. Vuoden päästä helpottaa😀

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarviiko edes kokonaan mennä? Mieti nyt jos kaikki ihmiset olisivat loppupeleissä vaan yhdentekeviä, ikäänkuin jotain hyödykkeitä, joista olisi hyvä mieli vain hetken. Kaipaus on merkki jostain vahvemmasta tunteesta ja tunteena jo äärimmäisen arvokas. N32 (oman elämänsä keittiöpsykologi)

Kiitos, tämä auttoi vähän. Miksi pitäisi tavallaan kovettaa itsensä ja yrittää pakottaa unohtamaan tunteet, koska ne ovat ns. negatiivisia? Ap

Oletko yrittänyt purkaa niitä häneen? Et kai ole ollut väkivaltainen?

No en todellakaan, huh. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarviiko edes kokonaan mennä? Mieti nyt jos kaikki ihmiset olisivat loppupeleissä vaan yhdentekeviä, ikäänkuin jotain hyödykkeitä, joista olisi hyvä mieli vain hetken. Kaipaus on merkki jostain vahvemmasta tunteesta ja tunteena jo äärimmäisen arvokas. N32 (oman elämänsä keittiöpsykologi)

Tarvii, sen kaipauksen kanssa on raskas elää eikä pääse eteenpäin.

 

Tiedän. Aika tekee ihmeitä. N32

Vierailija kirjoitti:

Vältät kohtaamisia. Etäisyys matkana tekee hyvää. Ajattele, miten elämä on muuten kunnossa, mutta ikävä pilaa sen: nauti hetkestä terveenä yms. Vuoden päästä helpottaa😀

Siis, jos rakkaussuruja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarviiko edes kokonaan mennä? Mieti nyt jos kaikki ihmiset olisivat loppupeleissä vaan yhdentekeviä, ikäänkuin jotain hyödykkeitä, joista olisi hyvä mieli vain hetken. Kaipaus on merkki jostain vahvemmasta tunteesta ja tunteena jo äärimmäisen arvokas. N32 (oman elämänsä keittiöpsykologi)

Tarvii, sen kaipauksen kanssa on raskas elää eikä pääse eteenpäin.

 

Olen eri, mutta mihin eteenpäin? Seuraavaan kohteeseen? Ikävän kanssa voi aivan hyvin elää, elämässä on monia muitakin raskaiksi luokiteltavia, pysyviä asioita.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ap et saa tuntea, oliko kyseessä kielletty rakkaus? Kauanko jatkui?

Kiintymys erääseen ihmiseen. Ei mitään parisuhderakkautta. Muutaman vuoden on kestänyt. Ap

Miksi et keskustelisi ja käsittelisi asiaa suoraan ikävän kohteen kanssa. Ehkä vertaistuki toiselta ja tilanteen kohtaaminen auttaisi pääsemään yli? Sinulla luultavasti kuitenkin vahvoja tunteita, koska kovasti ikävöit?