Ehkä elämässäni onkin jotain toivoa

Olin pari vuotta sitten työtön, tuloton, elin aiempina vuosina kerryttämilläni säästöillä ja olin melkein syrjäytynyt. Lisäksi minulla oli melkein vuoden jatkunut yskä, pelkäsin vaikka ja mitä. En nähnyt itselläni minkäänlaista tulevaisuutta, olen kolmekymppinen.

Nyt olen töissä, tulot ei ole suuret, mutta pärjään. Jotain jää jopa säästöön. Alkuvuonna uskaltauduin keuhkokuvaan, ei ollut mitään vakavaa, yskäkin katosi. Sain nukuttua ja tehtyä jotain elämälläni. Kaiken lisäksi olen onnistunut huolehtimaan itsestäni paremmin, paino on normaali ja kunto myös.

Nyt kun mietin tätä, niin kauhistuttaa, mitä minulle olisi voinut tapahtua. En ollut varsinaisesti edes masentunut, mutta elämäni tuntui ihan turhalta ja samantekevältä.