olisiko neuvoja?
siis olen aivan pulassa meidän 4.vuotiaan pojan kanssa,joka vauvan syntymän jälkeen(4kk)on ollu aivan mahoton!ei usko mitään tekee koko ajan ilkeyttä joka helv....tavalla!!hermot ei kestä ja tätä on jatkunut neljä kk joka ikinen päivä.tuntuu et mikään ei auta.ei kiellot,jäähyt, rauhallisuus,neuvolassakin sanovat vaan et on normaalia kun uusi vauva syntyy,et pitää vaan veli ottaa mukaan vauvan hoitoon.mut ei auta....tuntuu et meidän perhe-elämä on vaan yhtä hermot kireellä oloo ja huutamista ja kieltämistä.auttakaa
Kommentit (5)
Meillä myös 4-vuotias, joka välillä temppuilee... (Onko sellaista joka ei välillä niin tekisi?) Mutta siis asiaan. Meillä neidin temppuilut saatiin kuriin " kiltteyskalenterilla" . Tehtiin yhdessä paperille viikkokalenteri johon neiti sai itse laittaa päivässä yhteensä 3 magneettia, jos päivä oli mennyt hyvin. Ensimmäisen sai laittaa aamupäivä ruuan jälkeen. Toisen taas iltapäivä ruuan jälkeen ja kolmannen iltapalan jälkeen. Hampaiden pesun jälkeen tarkastettiin tilanne ja jos kaikki 3 magneettia sen päivän ruutuun oli saatu, sai neiti omassa huoneessaan olevaan kalenteriin tarran. Tämä kalenteri taas toimi niin, että jos vähintään kuudelle päivälle oli saatu tarra, sai neiti valita viikonlopulle joko namipäivän tai jonkun muun pienen yllätyksen. Yleensä valinta oli namipäivä... :) Joka tapauksessa meillä tämä toimi loistavasti ja oli käytössä noin kuukauden verran. edelleen kalenterit on paikoillaan ja jos tilanne uhkaa mennä pahaksi kiukutteluksi tms kysyn otetaanko kalenterit taas käyttöön. Kerran on vasta otettu muutamaksi päiväksi kalenterit uudelleen käytäntöön ja silloin riitti parin päivän " kurinpalautus" .
Nykyään meillä on toisenlainen kalenteri. Neiti nimittäin alkoi hyppiä sängystään iltaisin noin 10 kertaa ylös ilman syytä. Nykyään neiti saa kerran nousta sängystä ja jos ilta sujuu hyvin saa aamulla tarran ihan oikeaan kalenteriin. Kuukauden lopussa odottaa yllätys, jos tarroja on kertynyt mukavasti. Tämäkin toimi jo muutaman illan jälkeen.
Mites se meni... " Lasten kasvatus on lahjomista, uhkailua ja kiristämistä..." No onneksi ei aina, mutta joskus se toimii.
Kokeilkaa siis (jos sepustuksesta selvää sait), jos tuntuu omaan kasvatukseen sopivalta. Ja TSEMPPIÄ!
ps.meillä on myös 7kk vauva, jonka syntymän jälkeen tuntui tuo temppuilu pahentuvan. Ja tietysti sitä yhteistä aikaa täytyy antaa, niinkuin edellä kirjoittanut neuvoi.
Olinpas typerän otsikon keksinyt edelliseen... Tätä tämä kotiäitiys ja valvominen teettää...
hali, hymyile ja ota syliin, sano että olet ihana. Aina kun on tilaisuus lukekaa nelivuotiaan lempikirjaa tai pelatkaa suosikkipalapeliä. Piirtäkää ja laulakaa yhdessä kun vauva nukkuu. Ulkoilkaa mahdollisimman paljon, laskekaa pulkalla kun vauva on mukana ulkona vaunuissaan. Nelivuotiailla on yleensä hurjasti energiaa. Kun hän saa purettua ne ulos voi sisälläkin on harmoonisempaa.
Toivottavasti näistä " nikseistä" olisi teille apua. Meillä ne on toimineet aika mukavasti.
Meilläkin on muutaman kuukauden ikäinen vauva ja kolme isompaa syntyneet parin vuoden välein. Kotona ollaan.Vanhin on ekalla.
ajattelin ainakin kokeilla tuota kalenterijuttua ihan ensimmäiseks.
mitenkäs muut toimitte kun 4vuotias tekee tuhmuuksia/riehuu,niin juuri sillä hetkellä?pitäisikö heti kieltää ja pitää puhuttelu(tarvittaessa jäähypenkki?)(mutta sillonhan lapsi Saa sitä huomiota tekemällä tuhmuutta.)vai onko parempi olla huomaamatta ja jättää yksin hölmöilemään ja purra hammasta...esim tänään tuo meidän poika ihan ensimmäiseks kun kerhosta hain niin potkas mua(kun tultiin kotiin laitoin jäähylle)ja kun oli mummon kaa kun kävin lääkärissä niin sieltäkin kun tulin niin potkas(sanoin et aha ja jäähylle)aaaaarg.ottaa pannuun tuo poika!jäähypenkillä lupaa aina et on kiltti ja pyytää anteeks,kun pääsee pois sama meno jatkuu.....
jos joko isä tai äiti rupeaisi harrastamaan pojan kanssa jotain? Siis lähtisi uimahalliit, jumppaat tms. ilman, että vauva on mukana. Ettei elämä pyöri ainoastaan vauvan ympärillä.. Meillä 4v tyttö ja 1v1kk poika ja tyttö on alusta saakka kyllä tykännyt veljestään, eikä mitään suoraa mustasukkaisuutta ole ollut. Mutta silti hän on ollut innoissaan, kun olen pari kertaa kuukaudessa lähtenyt hänen kanssaan uimahalliin. " Ihanaa olla aivan rauhassa ilman isää ja vauvaa" - oli tytön kommentti kerran uima-altaassa. Tulee äkkiseltään nimittäin mieleen, että poika kaipaa vain huomiota vanhemmilta, ja on todennut saavansa sitä parhaiten tekemällä pahojaan. Kun meillä tyttö rupeaa tekemään paljon kiellettyä tai muuten kiukuttelemaan, kerron hänelle välittömästi, ettei tuhmuuksia tekemällä saa äidiltä positiivista/kivaa huomiota, vaan saa äidin vain suuttumaan. Ja pyrin lähipäivinä lähtemään hänen kanssaan uimahalliin tai kylpylään (rakastaa uimista yli kaiken)...