Lue keskustelun säännöt.
Terapian aloittaminen ja voimakkaat tunteet. Herään jopa öisin vihaan. Onko ihan tarkoituksenkinmukaista?
06.10.2024 |
Koko ajan vain vahvistuu itsellä se tietämys, että olisin tarvinnut terapiaa ja apua jo aikapäiviä sitten. Näen sen lapsen, josta ei huolehdittu emotionaalisella tasolla ja joka joutui liikaa pienentämään itseään, jotta ei olisi tiellä tai vaivaksi. Se lapsi rakasti kovasti vanhempiaan mutta alkoholi oli se, joka vei ja lapset jäi yksin.
Pahinta ei ollut humalatila vaan se mitä siitä aiheutui. Väkivalta, seksuaalinen väärinkäyttö, haukkuminen, nöyryyttäminen ja halveksunta. Vaaratilanteet ja liikaa draamaa ympärillä.
Tulin liian kiltiksi enkä kokenut kasvaneeni sellaiseksi persoonaksi kuka olen vaan selviydyin ja omanarvontunne on jäänyt vähäiseksi aikuisikään asti. Koko elämäni on ollut kaaosta ja päämäärätöntä, addkitoiden ja häpeän kanssa elämistä.
Terapian kun vastikään olen saanut aloitettua ja päässyt jo tulemaan enemmän kuulluksi niin tunteet ovat välillä voimakkaat. Näen näihin tunteisiin liittyviä unia ja sen lisäksi saatan herätä kesken yön erittäin raivoisaan vihan tunteeseen. Niin, että se oikein saa minut fyysisesti voimaan pahoin ja saattaa muovautua itkuksi ja epätoivoksi. Tuo viha on sisälläni kyllä sellainen, että se on vähän pelottavakin minulle kohdattavaksi mutta minusta tarpeellinen asia purkaa jotenkin.
Näinkö tämän prosessin kuuluukin toimia?
Kommentit (39)
Löytyykö paikkakunnaltasi raivohuonetta? Sellaista paikkaa siis, jossa saa maksua vastaan pistää tavaroita p*skaksi niin paljon kuin sielu sietää.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Raivohuone
Fiksu käy ennemmin tuollaisessa paikassa purkamassa vihaansa, kuin kohdistamalla vihansa itseensä tai muihin eläviin olentoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Löytyykö paikkakunnaltasi raivohuonetta? Sellaista paikkaa siis, jossa saa maksua vastaan pistää tavaroita p*skaksi niin paljon kuin sielu sietää.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Raivohuone
Fiksu käy ennemmin tuollaisessa paikassa purkamassa vihaansa, kuin kohdistamalla vihansa itseensä tai muihin eläviin olentoihin.
En oikein uskalla edes fyysisesti ilmaista vihaani vaikka se olisi sallittua esim tuollaisessa paikassa. Enkä tiedä auttaako sekään. Ehkä sekin lopulta purkautuisi itkuna. Ehkä pitäisi löytää se tunne joka on vihan alla, tiedä mikä se on. -ap
Hyvältä kuulostaa. Läpihän tuo viha pitää käydä, ja työstää. Ei sitä loputtomiin voi pitää piilossa. Onnea matkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löytyykö paikkakunnaltasi raivohuonetta? Sellaista paikkaa siis, jossa saa maksua vastaan pistää tavaroita p*skaksi niin paljon kuin sielu sietää.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Raivohuone
Fiksu käy ennemmin tuollaisessa paikassa purkamassa vihaansa, kuin kohdistamalla vihansa itseensä tai muihin eläviin olentoihin.
En oikein uskalla edes fyysisesti ilmaista vihaani vaikka se olisi sallittua esim tuollaisessa paikassa. Enkä tiedä auttaako sekään. Ehkä sekin lopulta purkautuisi itkuna. Ehkä pitäisi löytää se tunne joka on vihan alla, tiedä mikä se on. -ap
Vihan alle piiloutuva tunne on yleensä suru. On normaalia rakentaa itselleen vihasta suojapanssari, kun on tullut liian monta kertaa satutetuksi. Kokeile vain tuota raivohuonetta, jos sellainen lähistöltä löytyy tai katso, löytyykö kuntosalilta tai kunnan liikuntasalilta nyrkkeilysäkkiä. Kunnon itku riehumisen päälle puhdistaa ja selkiyttää mieltäsi. Sinulla on traumaattinen tausta ja usein vaaditaan tuntuva raivonpurkaus siihen, että jumiin jäänyt tunne-energia lähtee liikkeelle ja pääset käsiksi ydintunteisiisi. Se voi tuntua pelottavalta ja siltä, että olisit menossa terapian myötä väärään suuntaan mutta itse asiassa paranemisesi vaikuttaa lähteneen käyntiin hyvin. Ole itsesi puolella, vain sen olet velkaa itsellesi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löytyykö paikkakunnaltasi raivohuonetta? Sellaista paikkaa siis, jossa saa maksua vastaan pistää tavaroita p*skaksi niin paljon kuin sielu sietää.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Raivohuone
Fiksu käy ennemmin tuollaisessa paikassa purkamassa vihaansa, kuin kohdistamalla vihansa itseensä tai muihin eläviin olentoihin.
En oikein uskalla edes fyysisesti ilmaista vihaani vaikka se olisi sallittua esim tuollaisessa paikassa. Enkä tiedä auttaako sekään. Ehkä sekin lopulta purkautuisi itkuna. Ehkä pitäisi löytää se tunne joka on vihan alla, tiedä mikä se on. -ap
Vihan alle piiloutuva tunne on yleensä suru. On normaalia rakentaa itselleen vihasta suojapanssari, kun on tullut liian monta kertaa satutetuksi. Kokeile vain tuota raivohuonetta, jos sellainen lähistöltä löytyy
Kiitos sinulle ja muille. Toivon hartaasti, että tämä prosessi vie minua eteenpäin ja auttaa minua elämässäni. Vielä en tiedä, että miten mutta aika näyttää. Mielenkiintoista tavallaan. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Traumoista paranemiseen EI kuulu viha ja katkeruus, vaan sen puutteen täyttymys. Pystyt aikuisena tarjoamaan itsellesi sen, mitä vanhempasi eivät sinulle lapsena pystyneet. Jos terapia lietsoo sinussa vihaa ja katkeruuta, LOPETA SE VÄLITTÖMÄSTI ja etsi apua sellaisilta tahoilat, jotka eivät lietso ja kasvata sinussa pahuutta, vaan ohjaavat kohti valoa ja rauhaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löytyykö paikkakunnaltasi raivohuonetta? Sellaista paikkaa siis, jossa saa maksua vastaan pistää tavaroita p*skaksi niin paljon kuin sielu sietää.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Raivohuone
Fiksu käy ennemmin tuollaisessa paikassa purkamassa vihaansa, kuin kohdistamalla vihansa itseensä tai muihin eläviin olentoihin.
En oikein uskalla edes fyysisesti ilmaista vihaani vaikka se olisi sallittua esim tuollaisessa paikassa. Enkä tiedä auttaako sekään. Ehkä sekin lopulta purkautuisi itkuna. Ehkä pitäisi löytää se tunne joka on vihan alla, tiedä mikä se on. -ap
Ei siinä olekaan järkeä, vaan se on nimenomaan se vahingollinen käytösmalli joka sinuakin on satuttanut. Vihan tunteen voi tuntea ja sitä voi kuunnella, mutta siitä kannattaa pyrkiä päästämään irti
Ihan konkreettinen vinkki yöheräämisiin: huolehdi fyysisestä hyvinvoinnistasi. Nouse hetkeksi pystyasentoon (parantaa verenkiertoa), juo pari kulausta vettä, syö banaani, tuuleta. Etsi itsellesi jokin sopiva hengitysharjoitus, jolla pysty palauttamaan tietoisuutesi muistoista ja mielikuvista nykyhetkeen, turvaan ja rakkauteen, missä nyt elät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Traumoista paranemiseen EI kuulu viha ja katkeruus, vaan sen puutteen täyttymys. Pystyt aikuisena tarjoamaan itsellesi sen, mitä vanhempasi eivät sinulle lapsena pystyneet. Jos terapia lietsoo sinussa vihaa ja katkeruuta, LOPETA SE VÄLITTÖMÄSTI ja etsi apua sellaisilta tahoilat, jotka eivät lietso ja kasvata sinussa pahuutta, vaan ohjaavat kohti valoa ja rauhaa
Sori mutta olen kyllä eri mieltä. Kyllä nagatiivisiakin tunteita saa olla. Aikuisena ne nousevat pintaan, koska lapsi ei voinut niitä avoimesti kokea. Senhän takia siellä terapiassa käydään. Että voi turvallisesti tuntea sitä vihaa ja sitten surua.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
Traumoista paranemiseen EI kuulu viha ja katkeruus, vaan sen puutteen täyttymys. Pystyt aikuisena tarjoamaan itsellesi sen, mitä vanhempasi eivät sinulle lapsena pystyneet. Jos terapia lietsoo sinussa vihaa ja katkeruuta, LOPETA SE VÄLITTÖMÄSTI ja etsi apua sellaisilta tahoilat, jotka eivät lietso ja kasvata sinussa pahuutta, vaan ohjaavat kohti valoa ja rauhaa
Ei terapeutti lietso minuun yhtään vihaa vaan se viha on siellä ollut jo pitkään olemassa. Hän ei oikeastaan lainkaan lietso mitään vaan johdattelee minua tunteiden ääreen ja kannustaa hienovaraisesti luottamaan itseeni.
Oikeastaan minä sen työn teen ja tunnen mitä tunnen, terapeutti on ollut vain sellainen johdin mitä kautta pääsen ehkä helpommin kiinni siihen mitä tarvitsen ja mitä pitäisi työstää. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Traumoista paranemiseen EI kuulu viha ja katkeruus, vaan sen puutteen täyttymys. Pystyt aikuisena tarjoamaan itsellesi sen, mitä vanhempasi eivät sinulle lapsena pystyneet. Jos terapia lietsoo sinussa vihaa ja katkeruuta, LOPETA SE VÄLITTÖMÄSTI ja etsi apua sellaisilta tahoilat, jotka eivät lietso ja kasvata sinussa pahuutta, vaan ohjaavat kohti valoa ja rauhaa
Ymmärrän mitä haet tällä takaa, mutta tuli mieleen, että eivätkö viha ja katkeruus ole kuitenkin tunteina ihan ymmärrettäviä nuo ap:n kuvaamat kasvuolosuhteet huomioonottaen? Lietsooko terapia itsessään näitä välttämättä. Entä jos kyse on siitä, että patoutunut tunne tulee pintaan terapiaprosessin myötä? Sehän on toivottavampaa kuin se, että viha ja katkeruus yritetään kieltää ja estää niiden nouseminen. Ei vihan tunteen kokeminen automaattisesti johdata "pahuuden" tielle.
Vierailija kirjoitti:
Löytyykö paikkakunnaltasi raivohuonetta? Sellaista paikkaa siis, jossa saa maksua vastaan pistää tavaroita p*skaksi niin paljon kuin sielu sietää.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Raivohuone
Fiksu käy ennemmin tuollaisessa paikassa purkamassa vihaansa, kuin kohdistamalla vihansa itseensä tai muihin eläviin olentoihin.
Just luin noista sellaisen tutkimuksen että itse asiassa monesti vaan vahvistavat vihantunnetta 😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei. Ei tuota pitäisi välttämättä olla prosessissa. Sen olisi pitänyt olla jo aiemmin elämässä. Ehkä terapia ei ole kaikille hyvä jos tekee tuota. Luultavasti olon pitäisi parantua yleensä, jos irrottaa, ei pahentua. Jos mielessä on liikaa asiat, tulee ehkä vihaa ja unet menee. Vaikka kai joku prosessi etenee. -Kyllä ketä vaan suututtaa jos ajattelee jotain pahantekijää, nilkkejä. Siitä tyypistä pitäisi nimenomaan päästä eroon ettei ota sitä enää ajatuksiinsa eikä elämäänsä. Potkaisee sen ulos ja katkaisee johdot / ajatusyhteydet siihen. Toki itse tietää mitä piti käsitellä ja mikä on jo. Ehkä joillakin on pelko että törmää hulluun ihmiseen ulkona tai jossain.
Mä heräilin terapiassa käydessäni öisin siihen että huudan vihasta, tai puren raivoissani hampaita yhteen. Hyöty koko terapiasta jäi valitettavasti todella heppoiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaffebulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Traumoista paranemiseen EI kuulu viha ja katkeruus, vaan sen puutteen täyttymys. Pystyt aikuisena tarjoamaan itsellesi sen, mitä vanhempasi eivät sinulle lapsena pystyneet. Jos terapia lietsoo sinussa vihaa ja katkeruuta, LOPETA SE VÄLITTÖMÄSTI ja etsi apua sellaisilta tahoilat, jotka eivät lietso ja kasvata sinussa pahuutta, vaan ohjaavat kohti valoa ja rauhaa
Sori mutta olen kyllä eri mieltä. Kyllä nagatiivisiakin tunteita saa olla. Aikuisena ne nousevat pintaan, koska lapsi ei voinut niitä avoimesti kokea. Senhän takia siellä terapiassa käydään. Että voi turvallisesti tuntea sitä vihaa ja sitten surua.
Niin siis aikuisenak ukaan ei rankaise sinua aggressioistsi, toisin kuin lapsena. Ihan yhtä epämiellyttäviä ja vahingollisia ne ovat nykyään sekä ympäristöllesi että sinulle itsellesi - vihan myötä kehossa virtaava adrenaliini ja kortisoli kirjaimellisesti tappavat. Toki jos ei muuhun pysty niin sitten kannattaa mennä raivaroimaan johonkin yksityiseen tilaan, mutta lähtökohtaisesti kaiken pystyy kyllä käsittelemään ilman raivoakin. Pienempi pala kerrallaan vaikka
Huomautan myös, että terapeutit eivät ole mitään pyhimyksiä. Ihmisissä on hirviöitä, jotka lietsovat toisissa tarkoituksella näitä negatiivisia tunteita, ja jotkut näistä kehtaavat - kyllä - hyvesignaloida siitä ja laskuttaa asiakasta. Yhtä lailla kuin lääkäri maksattaa kehon mutiloinnin ja silpomisen, sekä myrkyttämisen asiakkaallaan. Hyväksyy ken hyväksyy, mutta näin se on
Vierailija kirjoitti:
No ei. Ei tuota pitäisi välttämättä olla prosessissa. Sen olisi pitänyt olla jo aiemmin elämässä. Ehkä terapia ei ole kaikille hyvä jos tekee tuota. Luultavasti olon pitäisi parantua yleensä, jos irrottaa, ei pahentua. Jos mielessä on liikaa asiat, tulee ehkä vihaa ja unet menee. Vaikka kai joku prosessi etenee. -Kyllä ketä vaan suututtaa jos ajattelee jotain pahantekijää, nilkkejä. Siitä tyypistä pitäisi nimenomaan päästä eroon ettei ota sitä enää ajatuksiinsa eikä elämäänsä. Potkaisee sen ulos ja katkaisee johdot / ajatusyhteydet siihen. Toki itse tietää mitä piti käsitellä ja mikä on jo. Ehkä joillakin on pelko että törmää hulluun ihmiseen ulkona tai jossain.
Ai sinun mielestä vai? Jos et ole traumoihin ja siitä toipumiseen yhtään perehtynyt niin voit pitää sen naamasi kiinni. Vai ihanko ajattelit että pystyisit itse käsittelemään ap:n luettelemia asioita täysin ilman vihaa? Onneksi olkoon, olet tunnevajaa ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Traumoista paranemiseen EI kuulu viha ja katkeruus, vaan sen puutteen täyttymys. Pystyt aikuisena tarjoamaan itsellesi sen, mitä vanhempasi eivät sinulle lapsena pystyneet. Jos terapia lietsoo sinussa vihaa ja katkeruuta, LOPETA SE VÄLITTÖMÄSTI ja etsi apua sellaisilta tahoilat, jotka eivät lietso ja kasvata sinussa pahuutta, vaan ohjaavat kohti valoa ja rauhaa
Ei terapeutti lietso minuun yhtään vihaa vaan se viha on siellä ollut jo pitkään olemassa. Hän ei oikeastaan lainkaan lietso mitään vaan johdattelee minua tunteiden ääreen ja kannustaa hienovaraisesti luottamaan itseeni.
Oikeastaan minä sen työn teen ja tunnen mitä tunnen, terapeutti on ollut vain sellainen johdin mitä kautta pääsen ehkä helpommin kiinni siihen mitä tarvitsen ja mitä pitäisi työstää. -ap
Yksi johdattelee orgasmiin, toinen kiitollisuuteen, kolmas raivoon ja vihaan. Sinä valitset johdattajasi
viha on tarpeellinen tunne joka on tarkoitettu suojelemaan rajoja.
minä aloitin terapian lisäksi kuntosalin. Kun nostan rautaa, vihaenergia ei jää pyörimään omaan systeemiin vaan tulee puretuksi salilla, ja lisäksi keho voi hyvin ja fyysinen voima kasvaa. Kannattaa kokeilla. Fyysinen ja henkinen toipuminen tulevat yhtä aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Traumoista paranemiseen EI kuulu viha ja katkeruus, vaan sen puutteen täyttymys. Pystyt aikuisena tarjoamaan itsellesi sen, mitä vanhempasi eivät sinulle lapsena pystyneet. Jos terapia lietsoo sinussa vihaa ja katkeruuta, LOPETA SE VÄLITTÖMÄSTI ja etsi apua sellaisilta tahoilat, jotka eivät lietso ja kasvata sinussa pahuutta, vaan ohjaavat kohti valoa ja rauhaa
Ymmärrän mitä haet tällä takaa, mutta tuli mieleen, että eivätkö viha ja katkeruus ole kuitenkin tunteina ihan ymmärrettäviä nuo ap:n kuvaamat kasvuolosuhteet huomioonottaen? Lietsooko terapia itsessään näitä välttämättä. Entä jos kyse on siitä, että patoutunut tunne tulee pintaan terapiaprosessin myötä? Sehän on toivottavampaa kuin se, että viha ja katkeruus yritetään kieltää ja estää niiden nouseminen. Ei vihan tunteen kokeminen automaattisesti johdata "pahuuden" tielle.
Onhan r aiskaaminenkin YMMÄRRETTÄVÄÄ tekijän kannalta, mutta ei uhrin kannalta, eikä myöskään hyväksyttävää. Viha on kuitenkin sellainen tunne, joka vahingoittaa ensisijaisesti tuntijaansa - sisäisesti, ihan fysiologisesti, johtuen siihen liittyvistä hormoneista. Sitten jos opettelee tuollaisen käytösmallin, että vaikeita tilanteita käsitellään aggression kautta ja aggressio hyväksytään osaksi omaa tunteidenkäsittelyprosessia, se muuttuu koko ajan normaalimmaksi ja normaalimmaksi
Anteeksianto on se, minkä kautta voi parantua. Ja se ei tarkoita sitä, että pitäisi sallia hyväksi- tai väärinkäyttö, vaan puhun puhtaasti oman kehon sisäisestä tervehtymisestä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löytyykö paikkakunnaltasi raivohuonetta? Sellaista paikkaa siis, jossa saa maksua vastaan pistää tavaroita p*skaksi niin paljon kuin sielu sietää.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Raivohuone
Fiksu käy ennemmin tuollaisessa paikassa purkamassa vihaansa, kuin kohdistamalla vihansa itseensä tai muihin eläviin olentoihin.
Just luin noista sellaisen tutkimuksen että itse asiassa monesti vaan vahvistavat vihantunnetta 😅
Kyllä, vihan lietsominen lietsoo vihaa. Ja mitä enemmän sitä lietsotaan, sitä enemmän se normalisoituu ja leviää arkeen. Ja sitten kohta ollaan taas pisteessä, että lapset altistuvat aikuisten raivolle, koska viha on normalisoitu
Se menee kyllä ohi. Osa prosessia. Jaksa sen läpi, kyllä se kannattaa.