Miksi mua ärsyttää ihmiset, jotka on kauhean riippuvaisia muista?

Meitä ärsyttää eniten se, mitä vihaamme tai pelkäämme itsessämme. Tämä on klisee, mutta totta. Onko sinut jätetty lapsena selviämään yksin asioista? Tai jopa pilkattu tarvitsevuudesta?

Vierailija kirjoitti:

Meitä ärsyttää eniten se, mitä vihaamme tai pelkäämme itsessämme. Tämä on klisee, mutta totta. Onko sinut jätetty lapsena selviämään yksin asioista? Tai jopa pilkattu tarvitsevuudesta?

Ei ole. Ennemminkin on holhottu liikaa.

Ap

Onko sinulle joskus käynyt niin, että tällainen toisiin jatkuvasti tukeutuva ihminen on ottanut sinut tukihenkilökseen ja seurauksena olet uupunut täysin? Silloin ärsyyntyminen on todennäköisesti merkki siitä, että koet omat rajasi uhatuksi. Vaikka tarvitsevasti ja ripustautuvasti käyttäytyvä ihminen ei kiinnittäisi sinuun mitään huomiota, alitajuntasi olettaa, että sinä olet seuraava "kohde" ja siksi menet helposti puolustautumisasemiin.

Koska sellaiset saamattomat vätykset on vaan tosi ärsyttäviä riippakiviä. Aivan turhakkeita yhteisöissä ja yhteiskunnassa, imevät muiden energiat, ajan ja rahat.

Koska se on sun omassa päässäsi ja ärsytys pitää käsitellä itse, tai negajutut. Ei kaikki ole riippuvaisia muista jos on muita mahdollisuuksia, aina ei ole niitä. Lisäksi osalla ei ole samanlainen muisti kuin muilla vaikka olisi hyvä muisti joissakin asioissa, osalla psd, erilaisia kokemuksia, tapoja tuntea, tuntemuksia, ajatella ja asioiden käsittelytapa päässä. Joitakin on kiusattu vuosia tai painostettu.

Rahasysteemi on järjestetty riippuvuussuhteisiin, osa on riippuvainen pomostaan tai sedästään. Et elä omaa elämääsi tarpeeksi vaan keskityt liikaa muihin ja siihen ärsytykseen. Vaikka pitäisi irrottaa. Ja luoda jotain rakentavaa, positiivista, neutraalia, hyvää - ehkä on tehtykin osaksi niin. Ymmärrystä. Kuka vaan voi tarvita joskus apua ja rahaa, on ihmisiä joiden terveys tai vointi ei kestä olosuhteita. Ja ei ole tasa-arvoisia väyliä.

Mulla on tuo sama. Luulen sen juontuvan siitä, kun en saanut lapsena tarvita tai haluta mitään. Minun tarpeeni eivät olleet tärkeitä.

Tuntuu ahdistavalta jos minua ja mielipiteitäni pidetään jalustalla, koska itsekin olen ihan samanlainen urpo kuin muut ja hyvä kun saan oman itseluottamukseni jotenkin pidettyä kasassa.

Sori, en lukenut tekstiä vain otsikon. No se on kai niiden ongelma. Ehkä ovat vielä nuoria? Kai niiden äiti on jossain. Tai kumppani.

Sellaiset parisuhteessa olevat on minusta ärsyttäviä. Sitten kun eroavat niin ovat kuin pesästään ajettu ampiainen ihan hukassa.

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulle joskus käynyt niin, että tällainen toisiin jatkuvasti tukeutuva ihminen on ottanut sinut tukihenkilökseen ja seurauksena olet uupunut täysin? Silloin ärsyyntyminen on todennäköisesti merkki siitä, että koet omat rajasi uhatuksi. Vaikka tarvitsevasti ja ripustautuvasti käyttäytyvä ihminen ei kiinnittäisi sinuun mitään huomiota, alitajuntasi olettaa, että sinä olet seuraava "kohde" ja siksi menet helposti puolustautumisasemiin.

Ei minulle, mutta ex-anoppini oli (ja on) tällainen. Jatkuvasti tarvitsemassa apua lapsiltaan, mieheltään, muilta sukulaisilta ja tutuilta. 

Ap

Siis kaikki jotka ovat riippuvaisia yhteiskunnan tuista. Niin minuakin.

Nämä riippuvaiset myös ajattelevat, että maailma on heille jotain velkaa. 

 Mm. Harry ja Meghan ovat riippuvaisia ihmisistä. Taitaa suosio hiipua useassa ja kohta ovatkin englantilaisten elätettävinä. Samanlaisia riippuvaisia on paljon. 

Harva meistä on rautaa, moni taipua saa, moni omillaan oppinut ei ole toimeen tulemaan...

Koska pelkäät osoittaa itse tarvitsevuutta, minäkuvasi perustuu itse pärjäämiseen ja omilla voimilla toimeentulemiseen. Se että joku toinen on tarvitseva, aiheuttaa ahdistusta sillä se viittaa siihen että oma minäkuvasi saattaa olla virheellinen, ja eloonjäännin kannalta väärä. Tämä syvä sisäinen ristiriita aiheuttaa pinnalla näkyvän ärsytyksen.

Ei ärsytä yhtään ellei tulla henkilökohtaisesti kysymään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulle joskus käynyt niin, että tällainen toisiin jatkuvasti tukeutuva ihminen on ottanut sinut tukihenkilökseen ja seurauksena olet uupunut täysin? Silloin ärsyyntyminen on todennäköisesti merkki siitä, että koet omat rajasi uhatuksi. Vaikka tarvitsevasti ja ripustautuvasti käyttäytyvä ihminen ei kiinnittäisi sinuun mitään huomiota, alitajuntasi olettaa, että sinä olet seuraava "kohde" ja siksi menet helposti puolustautumisasemiin.

Ei minulle, mutta ex-anoppini oli (ja on) tällainen. Jatkuvasti tarvitsemassa apua lapsiltaan, mieheltään, muilta sukulaisilta ja tutuilta. 

Ap

Luultavasti mielesi yhdistää tarvitsevasti käyttäytyvät ihmiset ex-anoppiisi ja siksi tunnet ärtymystä heitä kohtaan. Vaikka hän ei ripustautunut suoranaisesti juuri sinuun, on hänen käytöksensä ollut siitä huolimatta varmasti rasittavaa ja uuvuttavaa sinullekin.

On yleistä, että jos meillä on antipatioita jotain tiettyä henkilöä kohtaan, alamme helposti karsastaa sellaisia ihmisiä, joissa on samanlaisia piirteitä. Puhetyyli, elekieli, elämänasenne tai vaikka huumorintaju saattaa laukaista alitajuisen "voi ei, mä en jaksa tätä enää" -reaktion. Minua on auttanut näisstä tilanteissa se, että olen pyrkinyt ikään kuin järkeistämään tuntemukseni ja muistuttamaan itseäni siitä, että kyseessä on täysin eri ihminen. Hän ei piirteistään huolimatta ole todennäköisesti lainkaan samanlainen kuin se joku tietty ihminen. Että jos jossakussa on tästä henkilöstä muistuttavia ärsyttäviä piirteitä, ei se tarkoita sitä, että olisin jotenkin "vaarassa" joutua uudelleen osaksi samanlaista dynamiikkaa.