Vanhat ihmiset ja syömisen syyllistäminen

Sanoo mitä?

Ei meillä ollut tuollaista. Kukaan tuntemani vanha ihminen ei ole koskaan käyttäytynyt noin.

Tiedän vain sen, että vanhuksille lihavuus on pahin asia, mitä on olemassa.

Häh?

Oma mummoni osasi pilata kaikki ateriat valittamalla etten koskaan syö tarpeeksi. Hän ei itse edes istunut samaan pöytään vaan hyöri ympärillä ja tuputti ruokaa, ota ota, syö syö. En oppinut syömään hänen mielikseen vaikka söin kuin hevonen.

Eli sulla on päässy paino nousemaan reilusti. Sehän ei tietenkään johdu syömisistä.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän vain sen, että vanhuksille lihavuus on pahin asia, mitä on olemassa.

Ei vaan laihuus. Isoäitini olivat sotien aikaan nuoria perheenemäntiä, ja heillä oli täysi työ hankkia ruokaa lapsilleen. Siksi he eivät ymmärtäneet syömishäiriöitä tai allergioita. Syöttivät salaa sokeria vauvoillekin.

itsellä päinvastainen kokemus, silloin tuputetaan että otahan nyt lisää ja oletko varmasti syönyt riittävästi :) Mut tosiaan jos on valmiiksi myrkyllinen ihminen niin eihän se vanhana enkeliksi muutu. Harmi että lapset joutuu tällaistä katsomaan.

Ruoka on mummoille tärkeä asia ja olenkin tullut siihen tulemaan, että on kahdenlaisia mummoja:

tuputtajamummoja ja ikuisia painonvartijamummoja, jotka kyttäävät jokaista suupalaa.

Vanhoilla ihmisillä voi olla todella outoja syömistottumuksia.

Vierailija kirjoitti:

Eli sulla on päässy paino nousemaan reilusti. Sehän ei tietenkään johdu syömisistä.

Se pitikin vielä sanomani, että kukaan meistä ei ole yhtään lihava, mutta jotenkin sitä lihavuutta on mummoni mielestä syytä vältellä niin kamalasti, että siitä pitää puhua aina syödessä! Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän vain sen, että vanhuksille lihavuus on pahin asia, mitä on olemassa.

Ei vaan laihuus. Isoäitini olivat sotien aikaan nuoria perheenemäntiä, ja heillä oli täysi työ hankkia ruokaa lapsilleen. Siksi he eivät ymmärtäneet syömishäiriöitä tai allergioita. Syöttivät salaa sokeria vauvoillekin.

Tässä on kahta koulukuntaa tai sitten ajetaan kummallisesti kaksilla rattailla. Iäkkäät ihmiset saattavat todella paljon tuputtaa ruokaa, mutta sitten lihavuus tuomitaan jyrkästi. Olen keski-ikäinen ja törmännyt sekä isovanhemmilta että vanhempieni ikäisiltä näihin ilmiöihin. Ihmisten lihavuutta kommentoidaan ja ihmetellään ja paheksutaan. Silti on syötävä tosi paljon silloin kun tarjotaan. Tunnesyöminen ja ruualla palkitseminen on yleistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vanhoilla ihmisillä voi olla todella outoja syömistottumuksia.

Tämä on totta. Vanhat sukulaiseni vanhempani mukaanlukien suhtautuvat syömiseen omituisesti: kaikki pitää syödä, tuputetaan sitä viimeistä pottua, mitään ei saa jäädä syömättä. Sitten juhlissa kytätään mitä kukin syö ja päivitellään selän takana, miten se ja se söi niin paljon ja kävi vielä santsasmassakin ja on niin lihonut hyi olkoon.

Se nyt vaan on joillakin ihmisillä niin selkärangassa tuollainen, että eivät tajua kuulostavansa typeriltä. Heille on myös tyypillistä kommentoida painoa ääneen ja julkisesti. 

Voisit seuraavalla kerralla kysyä suoraan, miksi tätä ei saisi syödä yhtään? Samoin hänelle pitäisi sanoa suoraan, että ei ole sopivaa levittää omaa ahdasmielistä ja syyllistävää suhdetta ruokaa kohtaan. Saattaisi mummokin hieman miettiä sanomisiaan jatkossa.

Vierailija kirjoitti:

Ruoka on mummoille tärkeä asia ja olenkin tullut siihen tulemaan, että on kahdenlaisia mummoja:

tuputtajamummoja ja ikuisia painonvartijamummoja, jotka kyttäävät jokaista suupalaa.

Ei kun nuo voivat olla myös samassa mummossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli sulla on päässy paino nousemaan reilusti. Sehän ei tietenkään johdu syömisistä.

Se pitikin vielä sanomani, että kukaan meistä ei ole yhtään lihava, mutta jotenkin sitä lihavuutta on mummoni mielestä syytä vältellä niin kamalasti, että siitä pitää puhua aina syödessä! Ap

Niin ,olette vaan isoluisia ja lihaksikkaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhoilla ihmisillä voi olla todella outoja syömistottumuksia.

Tämä on totta. Vanhat sukulaiseni vanhempani mukaanlukien suhtautuvat syömiseen omituisesti: kaikki pitää syödä, tuputetaan sitä viimeistä pottua, mitään ei saa jäädä syömättä. Sitten juhlissa kytätään mitä kukin syö ja päivitellään selän takana, miten se ja se söi niin paljon ja kävi vielä santsasmassakin ja on niin lihonut hyi olkoon.

Juuri näin. Jos kolmesti kieltäytyy ottamasta lisää ruokaa, sitä nostetaan tai kaadetaan lautaselle väkisin. Päälle vielä nauretaan ja muistutetaan omiakin lapsia näin sillä, että heillä ei ole päätösvaltaa mihinkään. 

 

Sitten samoilla ihmisillä on se painontarkkailukausi niin nauretaan ja kauhistellaan miten muut syö kauheasti. Viikonloppukylään oli joku kaukaisempi perhe kutsuttu ja nälässä pidetty. Perunoita keitetään yksi jokaiselle ja yksi ylimääräinen ettei näytä sille että ruoka loppuisi kesken. Kuulemma kukaan ei voi syödä kahta perunaa aterialla. Raejuustoa saa laittaa kaksi ruokalusikallista kerralla. Mysli on täysin järjettömien ihmisten hommia ja sitä saa käyttää teelusikallisen päivässä. Ratkaisevaa on paljonko ruuassa on kaloreita per 100 grammaa. Toki tämä ei koske päivittäistä viineriä. 

No älä syö hänen seurassa jos se ahdistaa tai ainakaan vie lapsia siihen. Käsität varmaan väärin osittain. Se on sanonta, yleinen ja puhuu itsestään enemmän (onko hän laihduttaja tai terveysintoilija)? Ei muille erityisesti kohdennettu? Vai onko se niin että hän tarkoittaa ettei muiden pitäisi syödä sitä ja on joku peruste miksi se on epäterveellinen. Lisäaine? Mitä tarkemmin tarkoittaa niillä sanoilla. Osa toistaa vanhaa sanontaa.

Vierailija kirjoitti:

Ruoka on mummoille tärkeä asia ja olenkin tullut siihen tulemaan, että on kahdenlaisia mummoja:

tuputtajamummoja ja ikuisia painonvartijamummoja, jotka kyttäävät jokaista suupalaa.

On vielä kolmas muoto. Hybridi, mummo joka tuputtaa tuputtaa pakottaa pöperöitään ja sen jälkeen haukkuu kun olet ruma läski.