Älä aina usko ystävää

Viimeinen tuomarointi oli kun piti käydä hakemassa ystävälle farkut. Tuntikaupalla maailman pe rse e ttömim mälle muijalle kateltiin farkkuja joissa pepa näyttää hyvältä.

Pers ee stä, eikä koskaan enää.

Vierailija kirjoitti:

Mikä on valon enkeli? 

T. Tiedustelija

Kuulostaa Jumalan lähetiltä.

Miksei saisi sanoa ja huomautella mikä sopii ja mikä ei, mutta riippuu tietenkin mistä miten ja missä tilanteessa. 

Kyllä omille perheenjäsenillekin voi  sanoa. Lapset voi sanoa vanhemmille ja vanhemmat lapsille jopa.

Vaikka ei olisi tahrasta vaatteessa kyse, voi sanoa esim. teinille, mikä hiusväri sopii mielestäni hänelle parhaiten. Ei tuollaisesta tarvitse loukkaantua. Sanoin hänelle myös että näkisin mielelläni myös joskus piilareilla ja omalla hiusvärillä, koska nätimpi niin. Ksuhea äiti! Mun mielestä ei ikävästi sanottu, koska ei kyse omasta ominaisuudesta, vaan  stailatusta tyylistä.

En loukkaannu itsekään huomauttelusta, mutta ehkä jos joku sanoo samasta asiasta koko ajan,on se hieman typerää. Siitä voi jo ärsyyntyä. Otin tuon vaatetahran esimerkiksi, koska sitten on näitä jotka eivät muka halua huomauttaa jostain, koska olet joskus närkästynyt huomauttelusta. Sitten ei muka viitsitä sanoa tshrasta vaatteessa, kun joku on pahoittanut mielensä jostain paljon typerämmästä huomauttelusta. 

Ei ole hyvä sekään suuntaus, että pitäisi vaan kehua,eikä vilpittömästi vaikka sanoa mikä näyttää paremmalta ja mikä ei, jos siis oikeasti on vilpitön niinkuin sim. lapsiaan kohtaan on. 

Mielipiteet sitten voi vaihdella ja kun kyse vieraista ihmisistä ei voin tietää aina, onko mielipide vilpitön vai ei.

Esim. nuorena erästä hiusväriä kehui yksi kaverini kenen kanssa hengailin silloin. En pitänyt hiusväriä hänen takiaan ja en silloin itsekään halunnut muita värejä kokeilla. Tykkäsin tuilloin itsekin väristä, vaikka ehkä monen ja omasta mielestäni nyt ei kaikkein sopivin. Sanoiko hän vilpittömästi että hänen mielestään sopivin. Vaikea tietää. 

Vaateosaton myyjäkö sitten on hyvä makutuomari? Puhuu mitä sattuu kunhan myyntiä tulee.

Vierailija kirjoitti:

Vaateosaton myyjäkö sitten on hyvä makutuomari? Puhuu mitä sattuu kunhan myyntiä tulee.

Ensisijaisesti olen asiakaspalvelija. Kaikenlainen tuputus on huonoa asiakaspalvelua ja karkottaa asiakkaan tehokkaasti. Myyntiä tulee sillä, että asiakas haluaa palata ostoksille, ei sillä, että pakotan ostamaan jotain mihin asiakas ei ole tyytyväinen. Jos asiakas kysyy mielipidettäni, kerron sen toki, hienotunteisesti, loppujen lopuksi asiakas tekee kuitenkin päätöksen itse. Yleensä ottaen asiakas haluaa kuulla istuuko vaate oikein, makutuomarointi jää vähemmälle.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Naisen katkeruus voittaa kuolemankin. 

Enemmän tuossa on kyse siitä, ettei nähdä vaatetta kuten nähtäisiin tuntemattoman yllä. Arvioidaan kaverin kokeilemaa vaatetta sen perusteella, että miellyttäisikään se itseä ja sopisiko arvioijalle itselleen. Tuo on aivan sama, vaikka omalle kullalle tai isälle oltaisiin vaatteita ostamassa. 95% on huonoja makutuomareita.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä koko "makutuomari"-konseptia. Jokaisen pitäisi itse tietää mistä tykkää ja mikä näyttää hyvältä. 

Tämä. Jos tästä yksinäisyydestä joku hyöty on ollut niin ainakin oon kasvanut itsenäiseksi ja osaan tehdä itse päätöksiä.

Vierailija kirjoitti:

Viimeinen tuomarointi oli kun piti käydä hakemassa ystävälle farkut. Tuntikaupalla maailman pe rse e ttömim mälle muijalle kateltiin farkkuja joissa pepa näyttää hyvältä.

Pers ee stä, eikä koskaan enää.

 

Jos oot noin tavio, niin ei kannata näytellä ystävää muutenkaan.