Ihmettelen miksi kaveriani ei otettu huostaan 2000-luvun alussa

Jaa, varmaan nähty parhaimmaksi ratkaisuksi.

Millä tavoin esimerkiksi mahd. täysin vieras sijaisperhe olisi ollut kaverillesi parempi paikka kuin jatkaa asumista siskonsa ja ilm. isäpuolensa kanssa omassa sen hetkisessä kodissa?  - Varmasti on selvitetty kaverisi kaikki läheiset, olisiko heidän taholta ollut mahdollita toteuttaa parempi ratkaisu kuin kertomasi.

Uskovainen mies

No siksi ei otettu huostaan, kun hänellä oli tukiverkot kunnossa. 

Miksi olisi pitänyt ottaa huostaan ja viedä sijaisperheeseen jos kerta hänen isosiskonsa isä oli valmis hänet kasvattamaan? Tai miksi äidin masennuksen vuoksi olisi pitänyt ottaa huostaan kun kerran sukulaiset hoitivat?

Jos lapsen äiti menehtyi niin ei ollut enää kiinnostusta vieraannuttaa?

Onhan he viimeistään silloin olleet lastensuojelun asiakkaita kun äiti on kuollut ja lapsi jäänyt orvoksi.

Minä taas ihmettelen, kun kuulin että lasteni luokkakaverilla oli ongelmia, en tarkalleen tiedä mitä, mutta ratkaisuna hänet sijoitettiin lastenkotiin jossa seura ja ryhmäpaine oli sellaista että hänestä tuli narkkari. Joutui ojasta allikkoon.

Vierailija kirjoitti:

Minä taas ihmettelen, kun kuulin että lasteni luokkakaverilla oli ongelmia, en tarkalleen tiedä mitä, mutta ratkaisuna hänet sijoitettiin lastenkotiin jossa seura ja ryhmäpaine oli sellaista että hänestä tuli narkkari. Joutui ojasta allikkoon.

Ei kenestäkään ihan vaan lastenkodissa asumalla tule narkkaria.

Itse olen asunut lastenkodissa useamman vuoden.

Tämä oli se Muhos. Varmaan niitäkin erilaisia. 

Siis täh? Mikä on siis ongelma, avaatko vähän lisää? Oliko isän luona joku juttu, miksi ei olisi pitänyt sinne mennä? Vai miksi tätä ihmettelet?

Miksi ihmeessä hänet olisi tarvinnut ottaa huostaan, jos isosisko ja tämän isä pystyivät ja halusivat tarjota hänelle turvallisen kodin? Tämähän on paljon parempi ratkaisu kuin huostaanotto, jos vanhemman kuoltua koti löytyy jo ennestään tuttujen sukulaisten luota.

Jos vanhemmat kuolee, ei silloin oteta huostaan vaan annetaan jollekkin lähimmälle sukulaiselle huoltajuus. Näin kävi esim kun mun täti ja eno kuoli auto kolarissa, niin mun serkkujen huoltajuus annettiin mun äidille (tädin sisko) ja mun toiselle enolle (äidin ja kuolleen tädin veljelle). Myös harkittiin serkkujen kummitätiä ja hänen miestään (kuolleen tädin paras ystävä), mutta serkut itse valitsivat mun äidin ja enon.

Yksi kaveri on muuten kanssa kasvanut lastenkodissa. Vanhemmilla riitti rakkautta mutta huumeet ja viina meni edelle. 

siitä tuli jotnekin hurjan pohdiskeleva ja hyvin empaattinen kaveri joka ei kanna kaunaa vanhemmilleen tai "systeemille" ja auttaa toisaalta mielellän muita. Kertoo että lastenkoti oli ihan ok. Menestyi koulussa ja töissä hyvin.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä taas ihmettelen, kun kuulin että lasteni luokkakaverilla oli ongelmia, en tarkalleen tiedä mitä, mutta ratkaisuna hänet sijoitettiin lastenkotiin jossa seura ja ryhmäpaine oli sellaista että hänestä tuli narkkari. Joutui ojasta allikkoon.

Ei kenestäkään ihan vaan lastenkodissa asumalla tule narkkaria.

Itse olen asunut lastenkodissa useamman vuoden.

Jep, kyllä se vaatii sitä omaa aktiivista toimintaa, ei kukaan tule kaatamaan kamaa suoneen ja kurkusta alas laitoksissakaan. Minullakin laitostaustaa ja vaikka samassa laitoksessa olikin käyttäjillä, ei itellä ollu mielenkiintoa kamoihin.

Ei vanhempien ongelmat tai orvoksi jääminen tarkoita automaattisesti sitä että päätyy tekemisiin lastensuojelun kanssa. Tuossa ilmeisesti lapsesta on kuitenkin huolehdittu hyvin, eikä lastensuojelulle ole ollut tarvetta. Lapsen kannalta on yleensä parempi että uusi huoltaja löytyy lähipiiristä tutuista ihmisistä.

Orvoksi jäädessä riippuu ihan tilanteesta miten asiat hoituu. Osa lapsista saa uuden huoltajan helposti ja nopeasti, jotkut joutuu keskelle huoltajuuskiistoja tai tekemisiin lastensuojelun kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Onhan he viimeistään silloin olleet lastensuojelun asiakkaita kun äiti on kuollut ja lapsi jäänyt orvoksi.

Ei kaikki ole. Minä en ollut, ystäväni taas oli.

Minut otettiin huostaan joskus 1984 tai 1985 en muista kunnolla. Jouduin lastenkotiin veljeni kanssa kun äitini ryyppäsi joka päivä. Asuin lastenkodissa 17  ikään saakka. Nyt olen 49 v ja elämässä mennyt kaikki oikeasti hyvin. Töitä oli 45 v ikään saakka. Äiti kuoli joskus 8 v sitten ja sain siltä ison perinnön. Sain isältänikin 160 tonnia. Isä hyvitteli rahalla kun lähti kun olin 6 vuotias enkä nähnyt sitä 35 vuoteen.

Ei huostaanotto ole tuossa mikään välttämättömyys. Ilmeisesti heillä on hyvä tukiverkosto ja perusasiat kunnossa.