Sektio johti hermovaurioon

Olen synnyttänyt sekä sektioilla että alateitse. Mielummin alatiesynnytys kuin sektio, ihan milloin vain. Mut kun ei oo mieltymyksistä kiinni...

Ekassa sektiossa tuli lieviä hermovaurioita navan alapuoliseen ihoon. Seuraavissa ne vaan paheni. Alavatsan pintakudokset oireilee koko ajan. Helpointa on niissä kohdissa, mitkä on tunnottomia, paitsi että sit voi vahingossa polttaa itseään vaikka silitysraudalla eikä huomaa. Mut muuten se alue kirvelee, tuntuu palaneelta, kutisee tms. Hellä kosketus tuntuu siltä kuin vetelisi kuumalla raastinraudalla! Ja se tunne säilyy tuntikausia. Joten käytän yleensä tiukkoja farkkuja, koska tasainen puristus ei oo paha. Seksi sitten onkin haastavaa, kun tietyissä asennoissa iho saa kevyen kontaktin ja se on joo tajunnanräjäyttävää. Tosin ei positiivisessa mielessä..

Mut noiden ristiin menneiden hermojen kanssa pärjää, vaikkei aina ole kivaa. Onneksi ei tullut ton pahempia... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kyllä mysteeri, miksi useammankin hoitavan lääkärin lausunto ei riitä. 

Koska tälläisistä psykosomaattisista oireista voi kuntoutua ihan hyvin, kun henkilö itse haluaa/päättää niin. Hän ei tarvitse eläkettä tai pyörätuolia vaan rauhallista kuntoutusta pois oireita pyörittelevästä kehästä, itsepärjäämiskyvyn parantamista ja sitä että mies ei mahdollista pelkkää vuodepotilaan elämää vaan on mukana aktiivisesti kuntoutuksessa pois oireilukehästä. 

Voiko tälläistä oikeasti pitkäkestoisesti näytellä?

Ei kysymys ole varmaankaan mistään näyttelemisestä. Kun aivot tulkitsevat kehon sisältä tai aistinelinten kautta ulkoa tulevat ärsykkeet yksilön kannalta uhkaaviksi, ne käynnistävät tahdo

tämäpä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitien ja lasten vauriot alatiesynnytyksessä ovat yleisempiä kuin tuo tarina. En tunne yhtäkään suunnitellulla sektiolla lastaan saanutta, jolla olisi ulosteenpidätysongelmia lapsen saamisen takia. Alatiesynnytyksessä on ihmeen tavallista, että sulkijalihas repeää tai jopa leikataan poikki ja sen jälkeen äiti sitten käyttääkin vaippaa loppuikänsä, jos ei ole itsellä varaa korjauttaa ongelmaa.

En oo koskaan kuullut kenestäkään jolle ois alatiesynnytyksessäkään käyny noin. Tuskin kovin tavallista kuitenkaan

Niille, joille on, tuskin puhuvat siitä.

Olisin palannut töihin vuoden jälkeen, mutta meni melkein 3 vuotta oppia kontrolloimaan vatsan toimintaa syömällä niin, että kehtasi lähteä kodin ulkopuolelle. 

Alatie on tottakai parempi kun se on se luonnollinen tapa. Voin suositella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kyllä mysteeri, miksi useammankin hoitavan lääkärin lausunto ei riitä. 

Koska tälläisistä psykosomaattisista oireista voi kuntoutua ihan hyvin, kun henkilö itse haluaa/päättää niin. Hän ei tarvitse eläkettä tai pyörätuolia vaan rauhallista kuntoutusta pois oireita pyörittelevästä kehästä, itsepärjäämiskyvyn parantamista ja sitä että mies ei mahdollista pelkkää vuodepotilaan elämää vaan on mukana aktiivisesti kuntoutuksessa pois oireilukehästä. 

Voiko tälläistä oikeasti pitkäkestoisesti näytellä?

Ei kysymys ole varmaankaan mistään näyttelemisestä. Kun aivot tulkitsevat kehon sisältä tai aistinelinten kautta ulkoa tulevat ärsykkeet yksilön kannalta uhkaaviksi, ne käynnistävät tahdo

Minä kysyin tuosta näyttelemisestä ja olipa valaiseva vastaus ja käy järkeen, kiitos!

Toivottavasti saa ensisijsisesti vaivaansa apua.

Vierailija kirjoitti:

Harvinaista. Sektio on silti se kaikista turvallisin synnytystapa. Vaatikaa sektiota, teillä on siihen oikeus!

Ei ole turvallisin synnytystapa. Perinteinen alatiesynnytys on turvallisin.

Mutta Kela-lääkäri kuitenkin tietää että ihan niitä lähihoitajankin töitä vois tehdä vielä, vaikka rouva on ison osan aikaa pyörätuolissa ja joskus puoliso jopa joutuu syöttämään kun ei itse saa syötyä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kyllä mysteeri, miksi useammankin hoitavan lääkärin lausunto ei riitä. 

Koska tälläisistä psykosomaattisista oireista voi kuntoutua ihan hyvin, kun henkilö itse haluaa/päättää niin. Hän ei tarvitse eläkettä tai pyörätuolia vaan rauhallista kuntoutusta pois oireita pyörittelevästä kehästä, itsepärjäämiskyvyn parantamista ja sitä että mies ei mahdollista pelkkää vuodepotilaan elämää vaan on mukana aktiivisesti kuntoutuksessa pois oireilukehästä. 

Jaaha, tässä olisi ihminen jossa olisi ainesta Kela-lääkäriksi tai vakuutuslääkäriksi. Vastoin useiden erikoislääkäreiden diagnooseja, potilasta näkemättä, näkee että pelkistä psykosomaattisista oireista on kyse, ja pystyy toipumaan vaan kun niin päättää. "Mene töihin". 

Hänellähän on valtavan monia ongelmia, en pysty kyllä kuvittelemaan kenenkään palkkaavan tällaista ihmistä, vaikka Kelan lausunnon mukaan hän voi tehdä jopa lähihoitajan työtään:

- Hänellä on crps eli krooninen laaja-alainen kipuoireyhtymä, joka johtuu keskivartalolta lähtöisin olevasta hermovauriosta. Kipua aiheuttavat kosketuksen ja liikkumisen lisäksi valo ja äänet.

-  lähes koko kehossa monta kertaa päivässä oireilevaa dystoniaa. Siinä lihakset liikkuvat tahdosta riippumatta aiheuttaen nykäyksittäisiä pakkoliikkeitä, vapinaa ja outoja asentoja. Heidillä on myös lihasheikkoutta.

- ykköstyypin diabetes, jonka hoitotasapaino huono insuliinipumpusta huolimatta

- Heidin tasapaino ja puristusvoima todetaan heikoiksi, ketteryystestaus aiheuttaa kipua ja vapinaa, eikä lihaskuntotestiä pystytä kipujen takia edes tekemään.

- Heidi kertoo käyneensä sairaalan päivystyksessä neljä kertaa, kun häneltä on mennyt taju ja kerran jopa kävelykyky pariksi kuukaudeksi. Perhe joutui muuttamaan Lapualta yksikerroksiseen taloon Seinäjoelle, koska portaissa kulkeminen ei häneltä enää onnistunut.

Synnärillä 2 kertaa 2 viikon jaksoa viettäneenä näkee kaikenlaista.

Sektiossa on omat riskinsä. Jos ei ole mitään syytä tehdä sitä. En suosittele tekemään.

Minulle on tehty kolme suunniteltua sektiota ja kaikkiin olen tyytyväinen. Ei kipua ja heti pystyi keskittymään vauvaan, eikä tarvinnut käsitellä synnytystraumoja, saati vaurioita.

Olisi jäänyt lapsiluku yhteen ilman sektion mahdollisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sektiolla "synnyttäneet" eivät ole oikeita äitejä.

Olisin kuollut äiti ilman sektiota. Mikä typerä kommentti. 

Meillä todennäköisesti ei olisi äitiä eikä lasta ilman sektiota. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sektiolla "synnyttäneet" eivät ole oikeita äitejä.

Olisin kuollut äiti ilman sektiota. Mikä typerä kommentti. 

Minä myös, ja niin olisi lapsenikin kuollut. Kiireelliseen sektioon jouduttiin kun kolmatta vuorokautta käynnisteltiin ja olin auki vain 6cm. Kuume alkoi nousta ja jo entuudestaan yliaikainen vauva piti saada mahdollisimman nopeasti minusta ulos.

Sille on syynsä, miksi sektio on nykyään käytössä ja miksi synnytykseen ei kuole enää niin usein kuin entisaikaan ilman sektiota.

Vierailija kirjoitti:

Olen synnyttänyt alakautta sekö suunnitellulla sektiolla ja kokemuksen syvällä rintaäänellä suosittelen lämpimästi sektiota.

Minä taas olen synnyttänyt kaksi alakautta ja kaksoset hätäsektiolla, suosittelen alakautta synnyttämistä 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kyllä mysteeri, miksi useammankin hoitavan lääkärin lausunto ei riitä. 

Koska tälläisistä psykosomaattisista oireista voi kuntoutua ihan hyvin, kun henkilö itse haluaa/päättää niin. Hän ei tarvitse eläkettä tai pyörätuolia vaan rauhallista kuntoutusta pois oireita pyörittelevästä kehästä, itsepärjäämiskyvyn parantamista ja sitä että mies ei mahdollista pelkkää vuodepotilaan elämää vaan on mukana aktiivisesti kuntoutuksessa pois oireilukehästä. 

 

Jaaha, tässä olisi ihminen jossa olisi ainesta Kela-lääkäriksi tai vakuutuslääkäriksi. Vastoin useiden erikoislääkäreiden diagnooseja, potilasta näkemättä, näkee että pelkistä psykosomaattisista oireista on kyse, ja pystyy toipumaan vaan kun niin päättää. "Mene töihin". 

Hänellähä

En päässyt lukemaan juttua mutta hänelle näyttäisi käyneen sama kuin Kun äiti kelaa Sonjalle, jolle tuli parikyt vuotta sitten teininä umpisuolileikkauksen seurauksena crps ja dystonia. Hänelle vanhempansa onnistuivat taistelemaan korvaukset hoitovirheestä ja kunnollisen eläkkeen. Mutta ei sekään helppoa ollut. Sonja voi ikävä kyllä tätä nykyä varsin huonosti mutta toivon hänelle valoisampia aikoja kuin myös tälle sektiosta vammansa saaneelle äidille.