Mihin kaikkeen olet tuhlannut rajallista elämääsi?

Kaikkeen mahdolliseen hyvään mutta nyt kulutan elämääni kärsien tämän yhteiskunnan takia. 

-Nuorena väärät miehet ja tunteet.

-Tätinaisten moitteiden kuuntelu vai setien. Nyt olen jo itse täti-iässä.

-Jotkut kummalliset vaivat, uusivat. Onneksi osassa pääsi perille mikä se on.

-Internetin hullut. Ja uutisanti.

-Välissä piti nukkuakin.

Vauva.fi ja typerään nettikirjoitteluun.

Ei saisi sanoa mutta erityislapseni on pilannut elämäni.

10 vuotta aski / päivä tupakointiin. Enää en tupakoi. Toivon hartaasti että vältän keuhkosyövän, mutta pelkään että tuo tupakointi ehti jo vaurioittaa liikaa keuhkoja... Pelottaa jos on joku syövän esiaste. :(

Bussin odottelu

Vierailija kirjoitti:

Ei saisi sanoa mutta erityislapseni on pilannut elämäni.

Saa sanoa. Edes täällä anonyymisti. 

Turhaan yliopistotutkintoon, mikä uuvutti minut täysin ja laski itsetuntoni nollaan enkä edes työllistynyt alalle rämmittyäni ylipitkän ajan yliopistolla tutkinnon saadakseni. Nyt opiskelen uutta alaa ja jos olisin tajunnut tälle alalle ryhtyä heti lukion jälkeen niin minulla olisi jo 10 vuoden työura takana. 

Ilkeiden ihmisten kommenttien kuuntelemiseen, se jos mikä on elämän tuhlausta.

Tuhlasin elämäni olemalla liian kiltti ja kohtelias. Nyt olen jo ukkoiässä enkä voi muuta kuin toivoa että tulee vielä seuraava elämä. Sen sikailen jänniksenä.

Vierailija kirjoitti:

Ei saisi sanoa mutta erityislapseni on pilannut elämäni.

En pysty edes kuvittelemaan kuinka kurjaa tuollainen on. Lapsi vaatii aina hoitoa ja tukea, eikä kolskaan kasva normaaliksi aikuiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Tuhlasin elämäni olemalla liian kiltti ja kohtelias. Nyt olen jo ukkoiässä enkä voi muuta kuin toivoa että tulee vielä seuraava elämä. Sen sikailen jänniksenä.

Minustakin on sanottu että olen liian kiltti. Mitä se edes tarkoittaa? Koko iän olen ollut yksin vailla minkäänlaista parisuhdetta ja nyt olen liian vanha edes yrittämään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Tuhlasin elämäni olemalla liian kiltti ja kohtelias. Nyt olen jo ukkoiässä enkä voi muuta kuin toivoa että tulee vielä seuraava elämä. Sen sikailen jänniksenä.

Ei tule toista mahdollisuutta. Tämä on ainoa elämä ja jos sen tuhlaa niin se oli siten siinä.

Katkeroitumalla naapurin äm män raivoisista sanallisista hyökkäyksistä, kun oli pieni taapero. Ne olivat käsittämättömiä oikeudettomia  purkauksia. Äitini sanoi, että se johtui kateudesta, koska perheemme lapset olivat kauniita ja hänellä ei. Voi olla.

Odottamalla että joku nainen joskus lähestyisi minua ja haluaisi parisuhteen ja perheen kanssani. En uskaltanut itse koskaan lähestyä ketään. Nyt olen jo liian vanha ja katkeroitunut niin itseeni kuin naisiinkin.

Vääriin ihmissuhteisiin ja turhaan someen.