Lue keskustelun säännöt.
Miisa Nuorgam, autismin kirjo
28.09.2024 |
Olen itse saamassa autismikirjon diagnoosin. Olen erittäin introvertti, tyyliin puhun vain kun on asiaa ja joissain isommissa ryhmätilanteissa saatan jäätyä täysin. Siksi yllätyin, kun luin että Miisa Nuorgamilla on myös autismin kirjon diagnoosi. Onko paljonkin näin ekstrovertin oloisia autismin kirjosta kärsiviä? Itse koen nimenomaan, todellakin kärsin autismin kirjosta, kun en vain osaa osallistua keskusteluihin enkä tajua monimutkaisia sosiaalisia säätöjä.
Ehkä Nuorgam myös kuormittuu sosiaalisissa tilanteissa ja on oppinut maskaamaan tosi hyvin? Olisi mukavaa kuulla vertaiskokemuksia, monenlaisilta eri autismin kirjon ihmisiltä. Oma kirjoni oireilee aistiyliherkkyytenä. Etenkin äänille olen superherkkä. Väsyn helposti ihmisjoukoissa ja sosiaalisissa tilanteissa. Tällä hetkellä en ole kykenevä sosiaalisuutta vaativiin työtehtäviin. Työskentelen kyllä etänä.
Kommentit (20)
Miksi täytyy tunkea julkisuuteen eli someen ja telkkariin esiintymään. Onko se joku kunnia ihmiselle, tuo julkisuus. Mikä nainen tää Miisuli oikein on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vihervasemmiston narsismin ja naivismin kirjo vois olla myös hyvä ohjelman aihe.
Lähinnä kiinnostaa nyt tämä autismin aspekti, Nuorgamin ammatillinen tausta ei niinkään kiinnosta.
Myöskään poliittinen katsantokanta yhdistettynä sarkasmiin ei lainkaan nyt kiinnosta, kaipaisin todellakin vertaiskokemuksia toisilta autismin kirjolaisilta.
miisalla ei todellakaan ole autismia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko asperger. Niiden elämä pyörii oman navan ympärillä. Naisilla asperger ilmenee eri tavalla kuin miehillä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi täytyy tunkea julkisuuteen eli someen ja telkkariin esiintymään. Onko se joku kunnia ihmiselle, tuo julkisuus. Mikä nainen tää Miisuli oikein on?
Julkisuudella tienaa leipänsä. Siksi monet siitä haaveilee
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Myöskään poliittinen katsantokanta yhdistettynä sarkasmiin ei lainkaan nyt kiinnosta, kaipaisin todellakin vertaiskokemuksia toisilta autismin kirjolaisilta.
Ei, vaan halusit keskustella nimenomaan Miisasta
Vierailija kirjoitti:
miisalla ei todellakaan ole autismia.
Minunkin vaikea uskoa.
Tuntuu muoti-ilmiöltä mediassa hokea tätä. Kuitenkin aika harvalla noita neurokirjo-dg:itä oikeasti on, kuvitella saa tietysti kaikenlaista.
Häiritsee kaikki löysä valehtelu, tämä hyvä esimerkki. Koetetaan saada jokin oma ei-toivottu (tai jopa neutraali) piirre näyttämään jännittävältä kun kutsutaan sitä neurokirjoksi. Voi olla ihan vaan kehittymätön persoonallisuus, joka rikkoo itseään elämäntapavalinnoilla. Ei tarvitse olla mitään sen eksoottisempaa, mutta tämä ei nähtävästi kuulosta yhtä coolilta kuin autismin hokeminen puolustuksena käytökselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saattaa hyvin ollakin autismi. Ehkä on oppinut keinoja selviämään, ja ainakin kun on sarjaa seurannut niin huomaa että tietyt asiat kuormittaa. Eiköhän tässäkin diagnoosissa ole monenlaisia oireita ja eri vahvuisia. En jaksa uskoa, että diagnooseja jaettaisiin huvikseen aikuisille ihmisille. Autismin oireitahan on muutenkin luultua useammilla, itsellänikin, vaikken varmaan diagnoosia saisi, enkä halua edes moista selvittää.
Mikä juttu tämä "erityismielenkiinnonkohteet" oikein on?
Eikö mielestänne ns normaaleilla sitten ole moisia?? Ihmellistä ajattelua, että vain autistit ovat erityisen kiinnostuneita jostain...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä juttu tämä "erityismielenkiinnonkohteet" oikein on?
Eikö mielestänne ns normaaleilla sitten ole moisia?? Ihmellistä ajattelua, että vain autistit ovat erityisen kiinnostuneita jostain...
Ei tietenkään ole. Vain autisti on mielenkiintoinen ja kiinnostunut ympäristöstään, niin kuin vakka greta
Nyt kaikki haluaa olla autisteja, koska se on kuulemma hienoa, paitsi ihan oikean autistin mielestä, joka ei pysty ihan kunnolla elämään itsenäistä tavallista elämää, joka odottaa loppuikänsä vanhempiensa huomassa sitä onnenpotkua, että työpaikka aukeaisi tai edes opiskelupaikka. Jostain syystä se aito autismi ei olekaan mikään mainos
Jokainen kirjolls oleva varmaan ymmärtää että ihmiset on erilaisia. Ei autismi diagnoosi tarkoita että se oireilee kaikilla samalla tavalla.
Itsellä ei ole diagnooseja. Väsyn ihan fyysisesti hyvin paljon sosiaalisisissa tilanteissa. Lapseni taas on saanut diagnoosin, hän ei ymmärrä tunnetiloja. Ei osaa tulkita, eikä reagoida niihin oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä juttu tämä "erityismielenkiinnonkohteet" oikein on?
Eikö mielestänne ns normaaleilla sitten ole moisia?? Ihmellistä ajattelua, että vain autistit ovat erityisen kiinnostuneita jostain...
No se erityismielenkiinnon kohde saattaa normaalin mielestä näyttää sairaalta kiinnostukselta, pakonomaiselta. Ei halua/kykenen kiinnostumaan muusta kuin juuri jostain tietystä. Puhuu vain ja ainoastaan kiinnostuksen kohteestaan. Omalla lapsella autot. Erilaiset. Tuntee kaikki. Lukee autoista. Puhuu autoista. Tehnyt tätä lapsesta saakka. Nyt 17v. Edelleen se ja se auto, auto, auto...
Vierailija kirjoitti:
Mikä juttu tämä "erityismielenkiinnonkohteet" oikein on?
Eikö mielestänne ns normaaleilla sitten ole moisia?? Ihmellistä ajattelua, että vain autistit ovat erityisen kiinnostuneita jostain...
Sitä moni autistikin ihmettelee.
Kun autisti on kiinnostunut jostakin asiasta, sanovat muut sen olevan pakkomielle, tai vähän kauniimmin ilmaistuna erityinen mielenkiinnon kohde. Ns. normaalit heille tämän ilmaisun ovat opettaneet. Ei se heidän oma keksintönsä ole, eikä moni edes pidä siitä. Se kuulostaa loukkaavalta. Ylhäältä annetulta leimalta.
Kun ei-autisti on kiinnostunut jostakin asiasta, sanotaan, että hän on kiinnostunut siitä asiasta, tai että hän pitää siitä.
Kyllä minä jaksan olla ihmisten kanssa, hauska ja naurattaa heitä. Mutta tarvitsen myös paljon aikaa palautumiseen. Juhlien jälkeen minulla on ihan kuumeinen olo ja korvissa humisee uupumuksen takia.
Selviydyn vaihtelevasti sitten arjen kohtaamisista. En hoksaa moikata, jään ylläpitämään kiusallista katsekontaktia tai mittailen ihmisiä katseellani. Jälkimmäinen on erittäin kiusallista ja aina jälkikäteen ajattelen, että voi vi. Taas tuijottelin.
En tee sitä ikinä arvostellen ulkoisia piirteitä, mutta yritän saada sillä tapaa selvää ihmisestä. Mulla on aivot jotka ei lopeta raksuttamista ja etsin koko ajan kaavamaisuuksia vaatteissa, käytöksessä jne
"Sinikalla on siniset sukat aina keskiviikkoisin" tai vaikka pienistä merkeistä huomaan jos jollain on huolia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
miisalla ei todellakaan ole autismia.
Minunkin vaikea uskoa.
Tuntuu muoti-ilmiöltä mediassa hokea tätä. Kuitenkin aika harvalla noita neurokirjo-dg:itä oikeasti on, kuvitella saa tietysti kaikenlaista.
Häiritsee kaikki löysä valehtelu, tämä hyvä esimerkki. Koetetaan saada jokin oma ei-toivottu (tai jopa neutraali) piirre näyttämään jännittävältä kun kutsutaan sitä neurokirjoksi. Voi olla ihan vaan kehittymätön persoonallisuus, joka rikkoo itseään elämäntapavalinnoilla. Ei tarvitse olla mitään sen eksoottisempaa, mutta tämä ei nähtävästi kuulosta yhtä coolilta kuin autismin hokeminen puolustuksena käytökselleen.
Yksityiseltä saa haluamansa nepsydiagnoosin hyvin helposti. Diagnoosit nyt ovat muutenkin sellaisia että jos menet viidelle eri psykiatrille saat viisi eri diagnoosia, psykiatriset sairaanhoitajat tietävät tämän. On äärimmäisen surullista että tässä ajassamme esimerkiksi herkkyys, ujous, introverttiys, kuormittumisherkkyys, sosiaalisten tilanteiden pelko ja vaikkapa vaikeus keskittyä 8h päivässä melussa tietokoneen ääreen ovat niin demonisoituja (ja siksi hävettyjä) piirteitä että ihmiset haluavat niille sen ADHD -ja/tai autismidiagnoosin.
Ihan hyvinhän tuo Miisa pärjää vaikka onkin autisti.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä jaksan olla ihmisten kanssa, hauska ja naurattaa heitä. Mutta tarvitsen myös paljon aikaa palautumiseen. Juhlien jälkeen minulla on ihan kuumeinen olo ja korvissa humisee uupumuksen takia.
Selviydyn vaihtelevasti sitten arjen kohtaamisista. En hoksaa moikata, jään ylläpitämään kiusallista katsekontaktia tai mittailen ihmisiä katseellani. Jälkimmäinen on erittäin kiusallista ja aina jälkikäteen ajattelen, että voi vi. Taas tuijottelin.
En tee sitä ikinä arvostellen ulkoisia piirteitä, mutta yritän saada sillä tapaa selvää ihmisestä. Mulla on aivot jotka ei lopeta raksuttamista ja etsin koko ajan kaavamaisuuksia vaatteissa, käytöksessä jne
"Sinikalla on siniset sukat aina keskiviikkoisin" tai vaikka pienistä merkeistä huomaan jos jollain on huolia.
Mee hoitoon!
Jatkan vielä selvennyksen vuoksi, minulla on siis entistä vammautuneempi olo, kun Nuorgam on noin sosiaalinen. En pystyisi moiseen seurallisuuteen lainkaan, esim. Petolliset-sarjan vuorovaikutukseen. En tajua Petolliset-sarjasta oikein mitään, ja juuri tässä autismin kirjoni näkyykin.
Toivon Miisalle pelkkää hyvää, mutta onpa jännittävää kuinka erilaisia kirjolaisia voikaan olla.