Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ahdistaa tämä yksinäisyys
28.09.2024 |
Puolet elämästä jo mennyt yksin, varmasti tulee menemään toinenkin puoli. Tuntuu mahdottomalta päästä enää normaaliin kiinni kun on niin jäljessä. Niin paljon kokemuksia menetetty lopullisesti. Ei ymmärrä mistä ihmiset puhuu, ei pysty samaistumaan. Jatkuva vierauden ja ulkopuolisuuden tunne. Yksinäisyys vie voimat, pakko pärjätä koko ajan yksin. Ei ole turvaverkkoja, jos sattuu jotain. Mitään apua ei saa joten elämä kapenee sen kokoiseksi mitä pystyy itse tekemään tai mistä on varaa maksaa palveluna. Ei ole ketään kenen kanssa keskustella. Jatkuvasti saa vaan muistutusta siitä minkä on menettänyt. Kohta onkin taas joulu, eikö kaikki edelliset kärsityt kalenteriperhejuhlat ja lomat jo riitä, kauanko tämä jatkuu.
Kommentit (28)
Itseäni taas harmittaa miten tuntuu suht helpolta kyllä löytää parisuhde mutta ystävien hankkiminen sen sijaan on hemmetin vaikeaa näin melkein 45vuotiaana. Mutta kun en halua parisuhdetta, haluaisin läheisiä ystäviä. Erosin pari vuotta sitten 20vuoden avioliitosta, ei ole yksinkertaisesti minkään sortin energiaa tai kiinnostusta mihinkään romanttiseen saati seksuaaliseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iän karttuessa vanhempana et ehkä edes kaipaa enää ketään. Jokainen tekee valintansa.
Vierailija kirjoitti:
Yksinäiset ihmiset kelpuuttavat ystäviksi usein vain samanikäisiä ja muutenkin ystävän pitäisi olla jotenkin "edustava".
Itse olen ystävystynyt mm. iäkkään naapurini kanssa. Monet tyrmäävät kaikki iäkkäät ns. tylsinä sukankutojina vaikka tuosta suuresta joukosta voisi hyvinkin löytää itselle sopivaa juttuseuraa.
Tämä on parhautta, on tosi mukava ja mielenkiintoista kuunnella vanhojen ihmisten elämästä mitä kaikkea ovat kokeneet ja millaista elämä on ollut.
Surettaa kun omasta suvusta kaikki vanhat on jo kuolleet pois, ei ole enää ketään keneltä kysyä kun mieleen tulee joku juttu.
Vierailija kirjoitti:
Hmm..itselle tuli ensin mieleen että sellainen henkilö joka on sinkku ja yksin.
Niin mites parisuhde?
Tottakai jos haluaa olla yksin niin eihän sillo voi parisuhdetta hankkia. Mutta jos nyt kuitenkin miettisi hieman sen kumppanin hankkimista. Se on onnistunut suunnilleen kaikilta meidän vanhemmilt, onnistunee se myös lapsiltakin, ainakin yleensä.
No jos ei suhdetta, niin harrastuksiin mars. Niissä nyt yleensä saa vuorovaikuttaa ihmisten kanssa. Joskus voi vaikkapa ystävystyä jonkun kanssa.
Eli pitäis mennä ihmisten ilmoille. Kaupungeissa kadut on melko tyhjiä iltaisin.
Eilen perjantaina ei edes alkossa ollut ketään kun kävelin ohi, monikin "tykkää" olla vaan kotona.. yksin..
..Tai seurassa.
Se on aika pitkälle koronan seurausta että ihmiset pysyy kotona. Ihan laajemminkin huomattu ilmiö. Harrastukset ja tapahtumat oli sen pari vuotta tauolla tai rajoitettuja, moni asia oli etänä jne. Monelle jäänyt tavaksi, moni ystävyys ja sukulaissuhdekin väljähtynyt kun tapaamiset jäi. Eikä ihmisille ole enää varaa kuluttaa tapahtumia tai sitten vaikka alkoa.
Vierailija kirjoitti:
Itsekin olen yksinäinen... Kammottava, musta tyhjyys tämä yksin oleminen. Mutta kannattaa ainakin yrittää olla avoin niille ihmisille, joille olisi mahdollista olla avoin. Kuitenkin on myös omaa syytä tämä. Mikä on vikana itsessä, jos kukaan ei halua seuraasi?
Mikä vika sinussa on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itseäni taas harmittaa miten tuntuu suht helpolta kyllä löytää parisuhde mutta ystävien hankkiminen sen sijaan on hemmetin vaikeaa näin melkein 45vuotiaana. Mutta kun en halua parisuhdetta, haluaisin läheisiä ystäviä. Erosin pari vuotta sitten 20vuoden avioliitosta, ei ole yksinkertaisesti minkään sortin energiaa tai kiinnostusta mihinkään romanttiseen saati seksuaaliseen.
Sinä olet sentään saanut kokea pitkän avioliiton. Voit vaikka loppuelämäsi ajan olla sinkku ja silti sinulla on ne kokemukset ja muistot. Nekin lämmittää tosi pitkälle, jotkut ei koe yhtään minkäänlaisia syviä ihmissuhteita, ei romanttisia tai platonisia.
Eipä ihmistä oo luotu yksi elämään. Tansseihin vain kaikki.
Alue: Aihe vapaa
Itsekin olen yksinäinen... Kammottava, musta tyhjyys tämä yksin oleminen. Mutta kannattaa ainakin yrittää olla avoin niille ihmisille, joille olisi mahdollista olla avoin. Kuitenkin on myös omaa syytä tämä. Mikä on vikana itsessä, jos kukaan ei halua seuraasi?