Ahdistaa tämä yksinäisyys
Puolet elämästä jo mennyt yksin, varmasti tulee menemään toinenkin puoli. Tuntuu mahdottomalta päästä enää normaaliin kiinni kun on niin jäljessä. Niin paljon kokemuksia menetetty lopullisesti. Ei ymmärrä mistä ihmiset puhuu, ei pysty samaistumaan. Jatkuva vierauden ja ulkopuolisuuden tunne. Yksinäisyys vie voimat, pakko pärjätä koko ajan yksin. Ei ole turvaverkkoja, jos sattuu jotain. Mitään apua ei saa joten elämä kapenee sen kokoiseksi mitä pystyy itse tekemään tai mistä on varaa maksaa palveluna. Ei ole ketään kenen kanssa keskustella. Jatkuvasti saa vaan muistutusta siitä minkä on menettänyt. Kohta onkin taas joulu, eikö kaikki edelliset kärsityt kalenteriperhejuhlat ja lomat jo riitä, kauanko tämä jatkuu.
Kommentit (28)
Minäkin olen koko elämäni ollut yksinäinen ja ulkopuolinen. Olen jo 55-vuotias mies. Minulle lohtua ja merkitystä ovat tuoneet taide, lukeminen ja keräilyharrastukseni.
Oletteko te yksinäiset yrittäneet löytää seuraa ja jos, niin mistä ja miten? Minä esimerkiksi harrastan keilailua. Seurassa on useita vanhoja miehiä, joilla ei ole tai ole ollutkaan puolisoa. Eikä ole enää työkavereitakaan. Niinpä ne porukalla istuvat hallilla, vaikkei olisi keilavuoroakaan.
Yksinäisyys on hirveää. Teen päivät etätöitä enkä välttämättä sano kenellekään sanaakaan. Iltaisin vierailen vanhan äitini luona jonka puheenaiheet ovat aika masentavia. Onneksi on muutaman kerran viikossa eräs harrastus jossa saan jutella hetken. Kumppania ei ole. Kaipaan oikeasti ihmistä jonka kanssa jakaa ilot ja surut.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko te yksinäiset yrittäneet löytää seuraa ja jos, niin mistä ja miten? Minä esimerkiksi harrastan keilailua. Seurassa on useita vanhoja miehiä, joilla ei ole tai ole ollutkaan puolisoa. Eikä ole enää työkavereitakaan. Niinpä ne porukalla istuvat hallilla, vaikkei olisi keilavuoroakaan.
Millä tavalla seuraa löydetään? Entäpä jos on yrittänyt löytää seuraa, käynyt koulussa, töissä ja harrastuksissa niin kuin muutkin ja kokeillut monenlaista eikä vaan tärppää?
Vierailija kirjoitti:
Mee hoitoon!
Sinä sekopää taidat päivystää täällä aamusta iltaan, ihan järkkyä. Mitähän sinullekin tapahtunut
Albert Einstein: on kaksi tapaa elää: joko niin että mikään ei ole ihmeellistä tai niin että kaikki on ihmeellistä. Työt ja ihmissuhteet ovat usein väliaikaisia ja on vaikea luoda pitkäkestoisia suhteita. Vallitsee tinder-kulttuuri. Ihmisiä vaihdetaan tiivistä tahtia, eikä orastavia ihmissuhteita viedä loppuun. Tuntuu, että tässä ajassa on tyypillistä kadota ihmissuhteesata jättämättä hyvästejä tai ilmoittamatta toiselle osapuolelle suoraan, ettei halua jatkaa tapailua. Tällainen epämääryys ahdistaa monia ja vie luottamusta. On vaikeaa rakentaa pitkiä parisuhteita, jos koko ajan tunne, että moni haluaa löytää täydellisen ja ongelmattoman suhteen ja jos tämä ei toteude, kadotaan. Jos ihminen kokee, ettei kuulu mihinkään, hän vaipuu helposti syvään yksinäisyyden kokemukseen ja oirehtii monin eri tavoin.
Tarttis varmaan tehä tolle jotain.
Yleisesti ei ole hyväksi jäädä palavaan taloon odottelemaan. Entäpä jos tapaisit muita ihmisiä tai siirtyisit etätöistä muihin hommiin?
Vierailija kirjoitti:
Tarttis varmaan tehä tolle jotain.
Yleisesti ei ole hyväksi jäädä palavaan taloon odottelemaan. Entäpä jos tapaisit muita ihmisiä tai siirtyisit etätöistä muihin hommiin?
Yksinäisyys on asia jota on selvästi mahdoton ymmärtää jos ei itse ole sitä kokenut. Kiitos neuvoista, en odottele palavassa talossa enkä edes tee etätöitä. Ap
Yksinäiset ihmiset kelpuuttavat ystäviksi usein vain samanikäisiä ja muutenkin ystävän pitäisi olla jotenkin "edustava".
Itse olen ystävystynyt mm. iäkkään naapurini kanssa. Monet tyrmäävät kaikki iäkkäät ns. tylsinä sukankutojina vaikka tuosta suuresta joukosta voisi hyvinkin löytää itselle sopivaa juttuseuraa.
Hmm..itselle tuli ensin mieleen että sellainen henkilö joka on sinkku ja yksin.
Niin mites parisuhde?
Tottakai jos haluaa olla yksin niin eihän sillo voi parisuhdetta hankkia. Mutta jos nyt kuitenkin miettisi hieman sen kumppanin hankkimista. Se on onnistunut suunnilleen kaikilta meidän vanhemmilt, onnistunee se myös lapsiltakin, ainakin yleensä.
No jos ei suhdetta, niin harrastuksiin mars. Niissä nyt yleensä saa vuorovaikuttaa ihmisten kanssa. Joskus voi vaikkapa ystävystyä jonkun kanssa.
Eli pitäis mennä ihmisten ilmoille. Kaupungeissa kadut on melko tyhjiä iltaisin.
Eilen perjantaina ei edes alkossa ollut ketään kun kävelin ohi, monikin "tykkää" olla vaan kotona.. yksin..
..Tai seurassa.
Vierailija kirjoitti:
Yksinäiset ihmiset kelpuuttavat ystäviksi usein vain samanikäisiä ja muutenkin ystävän pitäisi olla jotenkin "edustava".
Itse olen ystävystynyt mm. iäkkään naapurini kanssa. Monet tyrmäävät kaikki iäkkäät ns. tylsinä sukankutojina vaikka tuosta suuresta joukosta voisi hyvinkin löytää itselle sopivaa juttuseuraa.
Niinkö, ootko tehnyt laajaakin tutkimusta asiasta?
Vierailija kirjoitti:
Hmm..itselle tuli ensin mieleen että sellainen henkilö joka on sinkku ja yksin.
Niin mites parisuhde?
Tottakai jos haluaa olla yksin niin eihän sillo voi parisuhdetta hankkia. Mutta jos nyt kuitenkin miettisi hieman sen kumppanin hankkimista. Se on onnistunut suunnilleen kaikilta meidän vanhemmilt, onnistunee se myös lapsiltakin, ainakin yleensä.
No jos ei suhdetta, niin harrastuksiin mars. Niissä nyt yleensä saa vuorovaikuttaa ihmisten kanssa. Joskus voi vaikkapa ystävystyä jonkun kanssa.
Eli pitäis mennä ihmisten ilmoille. Kaupungeissa kadut on melko tyhjiä iltaisin.
Eilen perjantaina ei edes alkossa ollut ketään kun kävelin ohi, monikin "tykkää" olla vaan kotona.. yksin..
..Tai seurassa.
Missä kaupassa myydään kumppaneita? Kun puhut hankkimisesta niin kuin kumppani saataisiin tuosta vaan kaupan hyllyltä kun vaan päättää sellaisen kotiinsa ottaa.
Moikka, asuuko joku yksinäinen Turun lähistöllä? Ollaan tavallinen viisihenkinen perhe, me aikuiset ollaan 43v ja 49v. Jos juttuseuraksi kaipaa niin tervetuloa kaffeelle! Voidaan käydä yhdessä vaikka ulkoilemassa, seurakunnassa tai vaikka kahvilassa. Jos ihan ystäviä ja juttuseuraa siis etsii 👍
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm..itselle tuli ensin mieleen että sellainen henkilö joka on sinkku ja yksin.
Niin mites parisuhde?
Tottakai jos haluaa olla yksin niin eihän sillo voi parisuhdetta hankkia. Mutta jos nyt kuitenkin miettisi hieman sen kumppanin hankkimista. Se on onnistunut suunnilleen kaikilta meidän vanhemmilt, onnistunee se myös lapsiltakin, ainakin yleensä.
No jos ei suhdetta, niin harrastuksiin mars. Niissä nyt yleensä saa vuorovaikuttaa ihmisten kanssa. Joskus voi vaikkapa ystävystyä jonkun kanssa.
Eli pitäis mennä ihmisten ilmoille. Kaupungeissa kadut on melko tyhjiä iltaisin.
Eilen perjantaina ei edes alkossa ollut ketään kun kävelin ohi, monikin "tykkää" olla vaan kotona.. yksin..
..Tai seurassa.
Missä kaupassa myydään kumppaneita? Kun puhut hankkimisesta niin kuin kumppani saataisiin tuosta vaan kaupan hyllyltä kun vaan päättää
Joillakin se kyllä näyttää oikeasti menevän niin. :/
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen koko elämäni ollut yksinäinen ja ulkopuolinen. Olen jo 55-vuotias mies. Minulle lohtua ja merkitystä ovat tuoneet taide, lukeminen ja keräilyharrastukseni.
Minä olen jo 70 vuotias, murkkuiästä saakka olen ollut yksin ilman kavereita.
Mukavilla harrastuksilla olen vapaa-aikani kuluttanut, nyt vanhana ihmetyttää miksi eräät serkutkin ovat yrittäneet tutustua ja pitää yhteyttä, ei kiinnosta pätkääkään.
Mä yksinäinen 56v mies Hämeenlinnasta. Nyt mökillä yksin, puita poltan ja kohta ruokaa teen. Illalla joku noin saman ikäinen nainen voisi tulla lauteille viereen. Kelpaisi päivälläkin. En juuri alkoholia käytä, en polta edes päreitäni. Juuri teevesi kiehuu. Suomi24 Treffeiltä löytyy
Yksinäisyys sattuu, jopa enemmän kuin fyysinen kipu.