Onko sairaanhoitajan työ oikeasti niin hirveää, kuin annetaan ymmärtää?

Erikoissairaanhoidossa ja terveyskeskusten akuuttiosastoilla moni tuttu kollega viihtyy. Hoitokodit, jotkut terveyskeskusten vastaanotot ja kotihoito ovat sitten vähemmän mukavampia paikkoja. Itse olin töissä muutaman vuoden ikäihmisten parissa ja vaihdoin alaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse työ on kivaa. Suurin ongelma minun työpaikallani oli se, että esimies oli käytettävissä vain arkisin klo 7-15. Muuten me rivihoitajat jouduttiin hoitamaan sijaiset yms akuutit esimiehelle kuuluvat asiat. Perheellisenä en pystynyt enää jatkamaan, koska usein oli se tilanne, että olit ainoa vakituinen hoitaja ja iltavuoro ilmoitti poissaolosta. Kuitenkin lapset oli haettava päiväkodista ilmoitettuun aikaan mennessä, mutta potilaita et voi jättää yksin osastolle. 

Missä lasten isä?

Itse tein toisella alalla vuorotyötä, kun lapset olivat pieniä. Päivätyötä tekevä isä huolehti lasten viemiset ja hakemisen. 

No vuorotyössä. Miksi porukka kuvittelee, että kaikilla on päivätyötä tekevä puoliso?

Minulla on monta tuttua jotka ovat sairaanhoitajia koulutukseltaan ja tykkäävät työstään. Jostain syystä ne jotka eivät tykkää ovat kovaäänisimpiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse työ on kivaa. Suurin ongelma minun työpaikallani oli se, että esimies oli käytettävissä vain arkisin klo 7-15. Muuten me rivihoitajat jouduttiin hoitamaan sijaiset yms akuutit esimiehelle kuuluvat asiat. Perheellisenä en pystynyt enää jatkamaan, koska usein oli se tilanne, että olit ainoa vakituinen hoitaja ja iltavuoro ilmoitti poissaolosta. Kuitenkin lapset oli haettava päiväkodista ilmoitettuun aikaan mennessä, mutta potilaita et voi jättää yksin osastolle. 

Missä lasten isä?

Itse tein toisella alalla vuorotyötä, kun lapset olivat pieniä. Päivätyötä tekevä isä huolehti lasten viemiset ja hakemisen. 

Huoh, joka perheessähän tilanne on tasan samanlainen, kuin teillä. Sehän on täysin ennen kuulumatonta, että toinenkin on vuorotyössä,

Oma asenne ratkaisee, ne jotka eivät ole elämäänsä tyytyväisiä ovat aina eniten äänessä ja julkisuuteen tulee negatiivista eniten.

Työ kuin työ. Paitsi jos on femcel, niin on paha olla ja tulee kiusattua muita. Femceleitä on tietysti joka ammatissa ja työpaikalla. Ei vain sairaanhoitajissa.

Ylihoitajat pitävät yllä hierarkiaa, josta sairaanhoitajat kärsivät. Lisäksi sairaaloissa on liikaa sairaanhoitajia, jotka eivät tee käytännön hoitotyötä, vaan ovat hyödyttöminä opetussairaanhoitajina, apulaisosastonhoitajina tai jonain projektivastaavina tekemässä statistiikkaa, vaikka kentälle tarvittaisiin kyseiset henkilöt töihin. 

Lääkäreistä loppujen lopuksi pieni prosentti on tosi inhottavia sairaanhoitajia kohtaan. Ylihoitajat ovat niitä, jotka katsovat nenän vartta pitkin tavallista rivisairaahoitajaa.

Sairaanhoitajan työ on kaikesta huolimatta maailman paras ammatti. Tavallisena, mutta kokeneena rivisairaanhoitajana on hienoa, kun tietää, että itsellä on raudanluja ammattitaito ja silti voi kehittyä ja oppia lisää esimerkiksi vaihtamalla erikoisalaa. Valitettavasti palkka on sen verran kehno, että on pakko tehdä kolmivuorotyötä, jotta voi elättää perheen, kun ei ole rikasta lääkäripuolisoa. 

Kaikki ei vaan sovellu hoitajiksi. 

Jos aikoo sairaanhoitajaksi, kannattaa lukea Kaarina Davisin Rankka kutsumus ja Lotta Tuohinon Sairaanhoitajan paikka. On niin osuvaa ja totuudenmukaista kuvausta meidän rivisairaanhoitajien työstä kuin vain voi olla. Jos haluaa hoitajan työtä tehdä, niin kannattaa opiskella lähihoitajaksi. Lähes sama palkka kuin sairaanhoitajalla, mutta työtehtävien määrä suppeampi ja vastuu pienempi.