Miksi on monelle niin kauhea ongelma, että pelaan mieluummin kuin tapaan ihmisiä?
Jotkut treffit tai kahvittelut on minusta ajanhukkaa.
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on heidän ongelmansa, ei sinun. Sinun elämäsi on sinun ja jos tuo on miten haluat sitä elää niin anna palaa ja anna tätien päivitellä. En minäkään monia ihmisiä jaksa, tapaan vaan niitä joita haluan enkä kovin usein.
m55
Ap:n ongelma on tehdä paska-aloituksia palstalle. Koko tarina on keksitty ja täällä pitää ulista.
Millä perusteella tämä on keksitty tarina?
Ap
Koska kukaan ei ole pyytänyt sua treffeille tai kahville.
On monestikin enkä tiedä miksi.
Ap
Ja tinderissä nyt ainakin.
Ap
Kävin puoliväkisin ihmisten ilmoilla ja nyt oon niin onnellinen, että pääsin takasin kotiin ja sain pleikkarin käyntiin. En ymmärrä miten joku jaksaa istua baareissa vähän väliä, hirveän tylsää minusta.
Ap
heitä haittaa, koska elät virtuaalitodellisuudessa etkä ole rakastamassa aitoa ihmistä fyysisesti. Tuollainen elämän korvike videopelien avulla ei ikinä tule olemaan ok, vaikka se ei olekaan ruumiillesi yhtä haitallista, kuin esimerkiksi alkoholi.
Vierailija kirjoitti:
heitä haittaa, koska elät virtuaalitodellisuudessa etkä ole rakastamassa aitoa ihmistä fyysisesti. Tuollainen elämän korvike videopelien avulla ei ikinä tule olemaan ok, vaikka se ei olekaan ruumiillesi yhtä haitallista, kuin esimerkiksi alkoholi.
Miksi se ei ole ok, jos ihminen on onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä?
Olen samanlainen, ihmiset istuvat baarissa ryyppäämässä ja heidän mielestään se on järkevää toimintaa minusta pelkkää ajanhukkaa. Pelatessa ratkon mielenkiintoisia ongelmia. Pidän strategia- hallinnointi- ja simulaatiopeleistä. Harrastan paljon muutakin, tanssia, puutarhanhoitoa, kylmäuintia, joogaa, punttisalia, meditointia silti pelaan muutaman tunnin silloin tällöin - ennemmin kuin käyn baarissa.
Vierailija kirjoitti:
Olen samanlainen, ihmiset istuvat baarissa ryyppäämässä ja heidän mielestään se on järkevää toimintaa minusta pelkkää ajanhukkaa. Pelatessa ratkon mielenkiintoisia ongelmia. Pidän strategia- hallinnointi- ja simulaatiopeleistä. Harrastan paljon muutakin, tanssia, puutarhanhoitoa, kylmäuintia, joogaa, punttisalia, meditointia silti pelaan muutaman tunnin silloin tällöin - ennemmin kuin käyn baarissa.
Minä olen oppinut peleistä aivan valtavasti, viimeisimpänä sen että osmankäämin varret on syötäviä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrät kun tulet vanhaksi tai sairaaksi. Jos sinun ympärilläsi ei ole yhtään ihmistä muumioidut sinne koneen viereen ja joskus vuosien kuluttua joku löytää sinut,
Mut jätettiin aikalailla yksin kun sairastuin ja se pelaaminen oli se joka sai mut jaksamaan ja pysymään järjissäni. Ja voihan sitä pelata muiden ihmisten kanssa, niin kuin monet tekevätkin.
Itselle joistakin pelikavereista tuli ystäviä ja olen ikuisesti kiitollinen siitä että "löysin" heidät.
Monet vanhukset pelaavat niin kuin monet sairaatkin.
Ne joille mun pelaaminen on ollut jokin ongelma ovat itse olleet se ongelma. Ei se minun pelaaminen ollut heiltä millään tavalla pois, mutta mielellään olisivat senkin minulta pois ottaneet.
On monestikin enkä tiedä miksi.
Ap